Kokit ja Potit -ruokablogi

Rendang on maailman paras ruoka. On siinä ruoalla meriittiä! Ajattele, että kaikista maailmaan mahtuvista makuista juuri rendang-padan makuyhdistämät ovat niitä, jotka hivelevät hellimmin makuaistejamme – näin äänestystulos kertoo. Lupaan, että ymmärrät mistä on kyse, kun teet tätä kanarendangia. Se on nimittäin aivan järjettömän hyvää. Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Jyväbroilerin kanssa.

Perinteisesti rendang tehdään naudanlihasta, mutta sitä sääntöä olen rikkonut ennenkin. Jätin myös pataan hieman tavallista enemmän lientä, sillä liemi on niin maukasta, että sitä lusikoi mielellään vaikka siltään. Se oikea rendang on kaiketi liki liemetöntä.

Tein kanarendangia padallisen viikonloppuna, kun vanhempani olivat käymässä. Äiti touhusi tuttuun tapaan keittiössä, leipoi sämpylöitä ja putsasi kaikkea kaapinovista liesituulettimeen, ja tuon tuosta lusikka livahti rendangin liemeen. Koska se on niin k o u k u t t a v a n hyvää. Rendangin kanssa tarjosin riisiä (liemi tekee muuten riisistä ihan mykistävän hyvää) ja kaurafraichesta tehtyä korianteridippiä. Kauradippi toi kanapadalle ihanaa lisäraikkautta.

NÄIN VOIT VOITTAA LE CREUSETIN PADAN

Samalla tavalla kanan ja kauran yhdistelmä on Jyväbroiler, jota tässä padassa käytin, sillä lintujen syömä vilja on pääosin kauraa – raikkaus maistuu lihassakin. Jyväbroilerin somekanavat, Facebook ja Instagram, kannattaa muuten ottaa seurantaan. Paitsi että siellä on tarjolla inspiroivia reseptejä, on siellä menossa #kanapatahaaste, jossa on mahdollisuus voittaa ihana, ihana Le Creusetin iso pata (arvo 250 €).

Voit osallistua arvontaan näin: Tykkää Jyväbroilerin Facebook - ja/ta Instagram-sivusta ja jaa kuvana tai kommenttina oma lemppari kanapatareseptisi. Yhdistä jollain, edes pienellä, tavalla pataasi kauraa! Voisiko se olla kaurahiutaleita, -kermaa tai kaurajauhoja? Ideat lentämään! Käytä Instassa #kanapatahaaste-tunnistetta, jotta löydämme patasi, Facebookissa voit laittaa meille kuvan/reseptin viestinä. Voit osallistua kisaan 8.4.2018 saakka eli kokata voit vaikka pääsiäisenä. Voittaja arvotaan osallistujista ja voittajaan ollaan yhteydessä henkilökohtaisesti. Kilpailun sääntöihin voit tutustua tarkemmin täällä.

Resepti

Kanarendang

4–6 annosta

maustetahna

2 salottisipuli

5 valkosipulinkynttä

3–4 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna

2–3 tuoretta punaista chiliä tai maun mukaan chilitahnaa

2 sitruunanruohoa (8–10 cm tyvestä)

2 tl kurkumaa

2 rkl kookosöljyä

pataan

noin 640 g (1 pkt) Jyväbroilerin naturelli broilerin filee

1 rkl kookosöljyä

4 dl kookosmaitoa

6 kaffirlimetin lehteä

2 rkl soijakastiketta

yhden limetin mehu

noin 1 1/2 tl suolaa

hieman mustapippuria

noin 2 rkl hunajaa tai kookossokeria

lisäksi

keitettyä riisiä

tuoretta korianteria

limetinlohkoja

tuoretta chiliä

kauradippi
1 prk kaurafraichea
iso kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
noin yhden limetin mehu
suolaa
(ripaus sokeria)

Valmista ensin maustetahna. Kuori ja pieni sipulit ja valkosipulinkynnet, inkivääri, chili sekä sitruunaruoho. Laita tahnan ainekset mortteliin tai tehosekoittimeen ja työstä tahnaksi.

Paista kuutioitu broileri padassa kookosöljyssä. Lisää tahna, kookosmaito, soija, kaffirlimetin lehdet ja sekoita. Hauduta pienellä lämmöllä kannen alla ainakin tunti, mielellään pidempään. Voit myös laittaa padan uuniin (noin 120 astetta) useammaksi tunniksi. Mausta limetinmehulla, sokerilla ja suolalla.

Keitä riisi. Tarjoa rendang keitetyn riisin kanssa ja viimeistele annos tuoreella korianterilla ja chilillä. Sekoita dipin ainekset. Purista limetin mehua halutessasi annoksen päälle.

_____

Kaupallisessa yhteistyössä Jyväbroilerin kanssa

Ananas-limetartaletti on seljankukkatartaletin sisko. Se on yhtä hehkuva ja kaunis, samalla tavalla koukuttavan herkullinen. Se on yhdistelmä rapean mureaa pohjaa ja samettista täytettä. Tartaletin kruunaa päälle laitettavat hedelmät tai marjat, joilla leivonnaisesta saa halutessaan helposti juhlavankin luomuksen.

Raikas tartaletti on yksi suosikkileivonnaisistani. Onhan siinä aika monta vaihetta, mutta tämän herkun takia kannattaakin nähdä vähän vaivaa, eikä homma esimerkiksi täytekakkuun verrattuna ole lainkaan työläs – koristelukin onnistuu muutamalla marjalla tai hedelmäpalalla. Ja sitä paitsi tartaletti on hyvä tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä. Silloin se saa hyytyä

Hyytymisestä puheen ollen: Innostuin valtavasti ananaksen ja limen yhdistelmästä kevätauringon huumassa. Vasta kun olin kaatamassa täytettä pohjan päälle, muistin, ettei liivate ja ananas ole kavereita; ananaksen entsyymit estävät liivatetta tekemästä hyytymistaikojaan. Ajattelin, että hyvä idea ei pelittäisikään mutta mitä vielä, hyytymishommat menivät kuitenkin aivan kuten seljankukkaisen versionkin kanssa, ja piirakka hyytyi juuri sopivan kiinteäksi mutta pehmeäksi.

Ananaksen ja limen yhdistelmä on loistava. Se sopii mainiosti kevättalveen, jolloin mieli jo kurottaa kohti kevättä, keveyttä ja raikkautta. Piiras on ihana myös pääsiäisen pöydässä joko jälkiruokana tai kahvin kanssa tarjottuna. Syötävillä kukilla koristeltuna se käy ihan mihin tahansa kevään juhlapöytään.

Resepti on mukaeltu Elina Jyväksen seljankukkatartaletista.

Resepti

Ananas-limetartaletti

8–10 annosta

pohja

150 g voita

3 1/2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta

1/2 dl mantelijauhetta

1 dl tomusokeria

1 limetin kuori raastettuna

1 kananmunankeltuainen

täyte

200 g voita

3 1/2 dl ananastäysmehua

1/2 dl limetin mehua

1 1/2 dl sokeria

6 kananmunaa

4 liivatelehteä

koristeluun

tuoreita marjoja tai hedelmiä

Sekoita kulhossa jauhot ja sokeri. Lisää voi kuutioina ja nypi seos murumaiseksi. Pese limetti huolellisesti ja raasta kuori ohuelti pienellä terällä seoksen joukkoon.

Sekoita taikinaan myös keltuainen ja työstä nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita tekeytymään jääkaappiin vähintään tunniksi. Voit tehdä taikinan myös edellisenä päivänä.

Kauli taikina ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja painele levy voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohjaan haarukalla reikinä, ja nosta se jääkaappiin vähintään tunniksi. Kuumenna uuni 185 asteeseen ja paista pohjaa uunissa 8–10 minuuttia. Jäähdytä pohja.

Liota liivatelehdet kylmässä vedessä pehmeäksi. Vatkaa täytteeseen tulevat kananmunat kevyesti ja jätä odottamaan. Mittaa kattilaan voi, ananasmehu, limetin mehu ja sokeri. Kiehauta. Lisää kuumaan liemeen kananmunamassa vähitellen koko ajan sekoittaen. Sekoita hiljalleen keskilämmöllä kunnes täyte sakenee. Lisää kuivaksi puristetut liivatelehdet kuumaan täytteeseen. Sekoita huolellisesti.

Siivilöi kiisseli, jotta saat siitä varmasti aivan tasaista. Kaada täyte pohjan päälle ja laita tartaletti jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. Tarjoa marjojen ja/tai tuoreiden hedelmien kanssa.

Täytetty leipä on mainio maailmankansalainen: Se viihtyy aamupalapöydässä mutta ei vierasta katuruokakojuja eikä rentoja juhliakaan. Se kulkee kätevästi kourassa ja kääriytyy tarvittaessa kotipakettiin. Ja mikä parasta, se muuntautuu sulavasti monenlaiseen ruokakulttuuriin – tällä kertaa hodarit täytetään islantilaisittain.

Haaveilen aidosta islantilaisesta hodarista jo toissasyksyisellä reissulla, mutta muut ruokahoukutukset veivät silloin voiton. Nyt lumen ja jään maan nakkisämpylät tulivat vastaan uudelleen, kun kuuntelin ihanan, Salamatkustaja-blogia kirjoittavan Satu Rämön vastikään ilmestynyttä Islantilainen kodinonni -kirjaa. Koukuttavasti kirjoitetussa kirjassa eletään viihdyttävästi islantilaista arkea, havainnoidaan tarkasti perhepoliittisia linjauksia ja käytäntöjä, ja sukelletaan saarelaisten tapaan elää perhe-elämää. Siellä täällä kirjassa vilahtaa myös islantilainen ruoka. Pässinkiveksiin tai maitokastikkeessa uiviin pottuihin en nyt ota kantaa, mutta hodarit kyllä kiinnostaa.

Islantilaiset syövät hodarinsa Satun mukaan aina näin: sämpylän väliin laitetaan nakin lisäksi sinappia, ketsuppia, sipulisilppua, kuivattua sipulia ja remoulade-kastiketta. Kuulosti just niin hyvälle kuin olikin. Kattaus on pöydässä hetkessä, jos sämpylät ostaa kaupasta. Remoulade kannattaa kyllä tehdä itse; se on helppo homma ja nostaa hodarit aivan uudelle tasolle.

Resepti

Islantilaiset hodarit

neljälle

remoulade-kastike

1 dl majoneesia

1/2 dl maustamatonta jogurttia tai kermaviiliä

1 tl Dijon-sinappia

2 rkl tomaattipyrettä

2–3 rkl cocktail-kurkkuja hienonnettuna

kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa

suolaa

mustapippuria

ripaus sokeria

lisäksi

hodarisämpylöitä

nakkeja

kuivattua sipulirouhetta

hienonnettua sipulia (esim. salottisipuli)

ketsuppia

sinappia

Sekoita remouladen ainekset kulhossa ja anna maustua hetki. Grillaa tai höyrytä nakit. Hienonna sipuli pieneksi silpuksi. Laita muutkin lisukkeet tarjolle. Kokoa hodarit tai anna jokaiset tehdä se itse.

_____

Alkuvuoden odotetuin sesonki on vihdoin saapunut. Eurooppalainen parsa on on pitkän pimeän kauden jälkeen kevään esitanssi. Se on odottamisen arvoista: raikasta ja rapsahtavaa, maukasta ja melkein liian hyvää ollakseen totta.

Minusta parsa on parasta paahdettuna. Sillä ei ole väliä paahtaako parsan pannulla, uunissa vai grillissä, vain sillä on väliä, että lämpöä on riittävästi. Paahtaessa parsoihin jää hyvä, rapsakka suutuntuma. Paahtaminen tuo parsaan myös upean, no sellaisen paahteisen maun.

Rakastan parsaa ihan sellaisenaankin hyvällä oliiviöljyllä ja ripauksella suolaa maustettuna. Päälle voi myös raastaa pecorinoa tai parmesaania. Ja hei, jos löydätte italialaista tryffeli-oliiviöly-lampaanmaitojuustoa, sopii se parsan kanssa aivan ihanasti. Minä olen ostanut juustoa Kuopion kauppahallin Ykkösherkku-puodista) – yksi loistosyy lisää mennä mualimannappaan.

Juuston lisäksi kananmuna on parsan paras kaveri. Eikä parsa varsinaisesti vierasta majoneesikaan. Munamajoneesissa – hienommalta nimeltä bolzanolaisessa kastikkeessa – yhdistyvät nämä kaksi. Eikä siihen sitten juuri muuta tarvitakaan. Munamajoneesi on tyypillinen Etelä-Tirolissa parsan kanssa syötävä kastike, ja Bolzano on siis tuon Dolomiittien sylissä hehkuvan alueen pääkaupunki. Kastikkeen pariin minut johdatti paikallinen ystäväni. Italialaisiin kannattaa ruokajutuissa luottaa, aika harvoin menee silloin pieleen. Tämäkin helppo kastike on ihan järjettömän hyvää. Majoneesin voi tehdä toki itsekin, mutta minä käytän usein hyvää valmismajoneesia, koska se säilyy jääkaapissa hyvin. Jos bolzanolaisen kastikkeen lisäksi parsan kanssa haluaa juustoa, voi paahdettavien parsojen päälle ripotella jotain yllä mainituista herkkujuustoista.

Resepti

Paahdettu parsa & munamajoneesi eli bolzanolainen kastike

neljälle

500 g vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

(hieman raastettua parmesaania tai pecorinoa)

munamajoneesi eli bolzanolainen kastike

2 kananmunaa

1 dl majoneesia

1 tl Dijon kokojyväsinappia (voi jättää pois)

ripaus suolaa

Valmista ensin kastike. Keitä kananmunat koviksi ja jäähdytä. Tilsi kuoritut munat haarukalla ja sekoita majoneesin joukkoon. Mausta pienellä määrällä suolaa ja halutessasi sinapilla.

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kiertoilmauunissa 200 astetta riittää. Leikkaa tai taita parsoista puumainen kanta pois. Laita parsat leivinpaperin päälle pellille tai uunivuokaan. Huiski päälle oliiviöljyä ja hieman suolaa. Paahda noin 8–10 minuuttia eli kunnes parsojen nuput ovat saaneet hieman väriä ja paahteisuutta.Tarjoa parsat munamajoneesin kanssa.

Paahtaminen ja yrttiöljy. Siinä on sellainen takuuvarma konsepti, jonka toimivuuden olen testannut varmasti satoja kertoja. Nyt uuniin meni kukkakaalipihvit, tehosekoittimeen persijaöljy.

Paahdettuna kukkakaali on minusta parasta. Suosikkikasvikseni saa upean makusävyn uunissa, mutta säilyttää silti hyvin rakenteensa. Ja mikä parasta, kaali paahtuu ihan itsekseen – ei sekoittelua, hämmennystä tai minuutintarkkaa vahtimista. Ja yrttiöljy syntyy tehosekoittimessa ehkä minuutissa. Voi yksinkertaisten asioiden ihanuus!

Resepti

Kukkakaalipihvit ja yrttiöljy

2–4 annosta

1 iso kukkakaali
1–2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa

yrttiöljy
1 ruukku lehtipersiljaa (jätä halutessasi muutama lehti ruoan viimeistelyyn)
noin 1 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
(ripaus chilijauhetta)
1–2 tl sokeria tai hunajaa
1/2–3/4 tl suolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Jos uunisi ei ole erityisen tehokas, voit nostaa lämpöä 225 asteeseen. Älä poista kukkakaalin kantaa. Leikkaa kukkakaalista keskeltä noin sentin paksuisia "pihvejä". Saat noin neljä pihviä, loput kukkakaalin voit leikata haluamallasi tavalla paloiksi, paahda myös ne tai käytä vaikka salaattiin.

Sivele kukkakaalien päälle öljyä ja ripottele hieman suolaa. Paahda noin 15–20 minuuttia eli kunnes kukkakaalit ovat saaneet selvästi väriä.

Tee yrttiöljy ajamalla kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella sekaisin. Maista ja säädä hapon, suolan ja makeuden suhde sopivaksi.

Tarjoa yrttiöljy kukkakaalipihvien kanssa. Kesällä pihvit voi grillata.

_____

Kukkakaalipihvejä tarjosin, kun sain kokkailu- ja lounasseuraksi ihanan Nooran, joka ylläpitää Fuudia-sivustoa. Olipas kiva tavata!

Kourallinen mausteita, tomaattimurskaa ja rapeaksi paistettua halloumia. Ihana halloumi tikka masala on niin helppoa!

Olen tehnyt tikka masalaa ennenkin. Se on loistavaa millä tahansa proteiinilla täydennettynä. Kikherneet kumoan tomaattiseen kastikkeeseen useimmiten– niitä on aina kaapissa. Mutta tämä versio, jossa kastikkeeseen upotetaan paahdettua halloumijuustoa, on ehkä tämänhetkinen suosikkini. Samalla pannulla juuston kanssa paahtuvat myös kirsikkatomaatit. Kuumuudessa räjähtelevät tomaatit maistuvat ihanilta!

Luulen, että teen kastikkeen joka kerta eri tavalla. Joskus lisään kastikkeeseen kookosmaitoa antamaan kermaisuutta. Nyt menin pelkällä tomaattimurskalla. Jos ruoan haluaa saada pöytään pian, kannattaa mausteita ladata ihan kunnolla. Jos aikaa on enemmän, avautuvat mausteet paremmin ja niitä tarvitaan vähemmän. Pyöreyttä kastikkeeseen taas tuo sokeri. Pidemmällä haudutuksella sokeriakin kaipaa vähemmän. Mutta joskus aikaa on vähemmän, jolloin mausteita ja sokeria täytyy olla enemmän. Nyt menin itsekin sekaisin enemmän kuin vähemmän.

Resepti

Halloumi tikka masala

neljälle

1 pieni sipuli

1 valkosipulinkynsi

2 rkl öljyä

2 tl garam masalaa

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta (mieto)

800 g (2 prk) tomaattimurskaa

1 1/2 tl suolaa

noin 2 tl sokeria

1 pkt halloumijuustoa

kirsikkatomaatteja

tarjoiluun

keitettyä riisiä

tuoretta korianteria

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulisilppuja keskilämmöllä öljyssä. Lisää mausteet ja anna niiden lämmetä. Lisää tomaattimurska ja hauduta noin puoli tuntia. Mausta suolalla ja sokerilla. Tarkista kastikkeen maku ja säädä tarvittaessa.

Kastikkeen hautuessa paista viipaloitu tai kuutioitu halloumi kuumalla pannulla öljyssä. Voit paistaa samalla pannulla myös kirsikkatomaatteja. Lisää juusto ja tomaatit kastikkeeseen.

Tarjoile keitetyn riisin ja tuoreen korianterin kanssa.

_____

Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa

Nippu ilmapalloja ja muutama kukka – niin helppoa on saada aikaan raikas, hyvän mielen illanistujaispöytä. No okei, viini tekee kattaukselle aina hyvää. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.

Viimeisen vuoden aikana olen oppinut viineistä paljon. Olen maistellut viinejä laajalla skaalalla, haistellut, miettinyt ja lukenut taustoja. Olen kuunnellut tarinoita tuotteiden takaa, viehättynyt ja vaikuttunut. Tarinat toimivat kyllä aina: ne antavat lisää syvyyttä, lihaa luiden ympärille ja ymmärrystä prosessista. Olen käynyt viinitastingeissa, eikä maku- ja hintahaarukka ihmetytä enää aivan niin paljon kuin aiemmin. Tai no, ihmetyttää se mutta eri tavalla kuin ennen. Osa viineistä on mennyt yli ymmärrykseni joko hienoutensa tai huonoutensa vuoksi – aina ei edes voi tietää kummastako on kyse. Tärkein oppi on ollut: Ei viiniä tarvitse ottaa niin vakavasti.

Joskus on kieltämättä aika ihanaa miettiä viini huolella ruoan pariksi. Viinin ja ruoan loistava yhdistäminen on myös asia, josta nautin ravintoloissa aivan suunnattomasti. Koska parhaimmillaan viinin ja ruoan liitto nostaa molempia osapuolia – sellaisia kai ne hyvät liitot muutenkin ovat. Mutta sitten on niitä ihanan rentoja hetkiä, jolloin avataan se pullo, joka kotona on, ja laitetaan just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Se on hyvä muistaa, että paras juoma ruoalle on aina se, josta itse tykkää. Ei sillä ole väliä, onko viiniä, tai muuta juomaa, perinteisesti nautittu kyseisen ruoan kanssa. Oma mieli on paras mieli. Samalla fiiliksellä valitsin illan tarjoilutkin ja priimaa pukkasi.

Illanistujaisten pöytään kannoin kolme [yellow tail] -viiniä: Merlot, Shiraz ja Pinot Grigio. Kaksi ensimmäistä ovat punaisia, viimeinen kuulaan valkoinen viini. Jo pullojen etiketissä loikkiva pussieläin tuo hyvää mieltä – ei näiden viinien kanssa tarvitse kraka tiukalla pönöttää. Ja sellaisia hyvän mielen ja - tuulen viinejä kaikki kolme olivatkin.

Kaikki [yellow tail] -viinit ovat sävykkäitä ja helppoja perhetilan tuottamia juomia Kaakkois-Australiasta. Yhden rypäleen viinit ovat usein selkeitä ja niin ovat nämäkin. Ja mainitsemallani helpolla tarkoitan sitten silkkaa hyvää. Helposta viinistä on helppo tykätä, koska se on helposti lähestyttävä ja iisi nauttia – siksi se on myös hyvä ja varma valinta. [Yellow tail] -viinit on myös helppo muistaa loikkivasta etiketistään.

Omaksi suosikikseni kolmikosta nousi [yellow tail]:n Merlot, joka sopi hyvin grilliruokien kaveriksi. Valkoviini Pinot Grigio maistui taas parhaiten salaattien kanssa. Hyvin mehevistä viineistä tykkäävät taipuivat Shirazin puoleen. Mainioita seurusteluviinejä kaikki tyynni.

Olen juonut pääsääntöisesti vain eurooppalaisia viinejä yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta, koska niissä riittää aivan kylliksi valikoimaa, eikä pulloja ole tarvinnut raahata pitkäripaiseen aivan älyttömän kaukaa. Nyt annoin australialaiselle viinille tämän yhteistyön myötä mahdollisuuden, ja kyllä ne siellä jättisaarellakin homman osaavat. Täytynee laajentaa jatkossakin viinimaailmankuvaa.

Huom! Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja en voi julkaista. Muut kommentit ovat kyllä tervetulleita.

Kaupallisessa yhteistyössä [yellow tail]:n kanssa.

Menee vain viitisentoista minuuttia ja täydellinen parsa-fetasalaatti on valmis. Sillä aikaa kun parsa, feta ja ilmakuivattu kinkku paahtuvat uunissa ja kananmunat keittyvät, on sopiva hetki valmistella salaattipeti pinaatista ja ravistaa kastike kannellisessa purkissa. Juuri tällaista helppoa ruoanlaittoa rakastan ehkä kaikkein eniten.

Tämä on niin sanottu all in -salaatti. Samalle lautaselle kun kasataan vain kaikkein nautinnollisimpia aineksia. Paahtaminen tuo lisää makua sekä parsaan että fetaan, ja ilmakuivattu kinkku rapeutuu samalla uunissa niin rapeaksi, että sen voi murentaa nyrkissä muruiksi. Rapeat murut tuovat ihan mahtavan lisän salaatin rakenteeseen. Yhtä lailla ilmakuivatun kinkun sijasta voisi paistaa rapsakaksi pekonia.

Paahdettu parsa-fetasalaatti on loistava ruoka missä tahansa kevään buffajuhlassa tai vappupiknikillä. Keski- ja Etelä-Euroopan parsakausi on ollut hiukka myöhässä, mutta nyt parsakausi on kiihkeimmillään. Jos muuten et ole vielä kokeillut paahdettua parsaa bolzanolaisella kastikkeella, laita se listalle (ruoan nimi on linkki reseptiin). Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan ihana, ihan ruoka.

Resepti

Paahdettu parsa-fetasalaatti

4 annosta, muun ruoan kanssa 6–8 annosta

500 g vihreää parsaa

150 g fetajuustoa

4–6 siivua ilmakuivattua kinkkua

1 rkl oliiviöljyä tai rypsiöljyä

4 kananmunaa

noin 100 g tuoretta pinaattia (tai muuta salaattia)

kastike

4 rkl oliiviöljyä tai rypsiöljyä

2 rkl sitruunamehua

1–2 tl kokojyväsinappia (Dijon)

noin 2–3 tl sokeria tai hunajaa

noin 1/2 tl suolaa

rouhaisu mustapippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa parsoista pois puumaiset kannat. Kuori parsat vain, jos kuoret ovat hyvin paksuja. Jaa feta muutamaan osaan, näin se paahtuu hieman nopeammin.

Laita leivinpaperin päälle pellille tai uunivuokaan parsat, kinkkuviipaleet ja feta. Huiluttele parsojen ja fetan päälle hieman öljyä. Paahda noin 8 minuuttia (uunien teho vaihtelee 6–10 minuuttia lienee hyvä aikahaarukka) eli kunnes kinkut ovat rapeita ja parsat napakan kypsiä.

Keitä kananmunat makusi mukaan löysiksi tai puolikoviksi.

Huuhtele ja kuivaa tarvittaessa pinaatti. Ja levitä se tarjoiluvadille.

Ravista kastike kannellisessa purkissa. Maista ja säädä makua tarvittaessa.

Nosta parsat ja feta kokonaisina tai pienempinä paloina pinaatin päälle. Murentele kinkku. Leikkaa kuoritut kananmunat puoliksi ja laita salaatin päälle.

Tarjoa salaatti kastikkeen kanssa.

Kuva: Ku ite tekee

Vapun tietämissä se viimeistään alkaa. Pihdit ja kyynärpäitä hipovat hanskat, kaasupullot tai briketit kaivetaan esiin, kulmakarvat ovat vaarassa kärähtää. Pohjoisessa ehkä tallotaan vielä lumessa kohti varmaa kevään merkkiä, etelässä alustana voi olla jo vihreä nurmi. Varmaa on vain, että naapurit ja ohikulkijat tulevat tuoksusta kateellisiksi.

Grillikausi alkaa nyt!

Kysyin ruokabloggaajakollegoilta heidän parhaat grilliruokareseptit ja sain kasaan yli 40 grillissä valmistuvaa ruokaa. Mukana on grilliklassikoita kuten ribsejä, pihvejä tai burgerit. On kanaa, kalaa ja kasviksia, kaikkea mitä toivoa saattaa. Jaottelin reseptejä hieman, jotta valtavaa ideavirtaa on helpompi lukea. Tässä ne tulevat – kesän parhaat grillireseptit!

Ja hei, jos kaapissa on parsaa, kurkkaapa Hannan sopan upea, viidenkymmenen reseptin koonti parsaresepteistä.

LIHAA

Kolaribsit (Ku ite tekee)
Korealaiset ribsit (Kokit ja Potit)
Hunajaglaseeratut ribsit & kasviksia (Kulinaari)
Flank steak (Tiskivuoren emäntä)
Flank steak & kirsikkasalsa (Hannan soppa)
Rommi-ananas glaseerattu possu (Sillä sipuli)
Entrecote & marjaisa mustapippuri-cheddarsalaatti
Grillivartaat & chimichurri (52 weeks of deliciouness)
Paistivartaat (Kulinaari)
Grillattu ankanrinta & balsamico-inkiväärikastiketta (Kulinaari)
Grillipihvit ja kilpiperunat (Ranteita myöjen taikinasa)

Kuva: 52 weeks of deliciouness

KANAA

Grillattua broilerin filettä (Saaran lautasella)
Aprikoosi-broilerivartaat (Saaran lautasella)
Grillattua broileria ja cheddar-mansikkasalaattia (Cebikin keittiö)
Thai-maustetut wingsit grillissä (Kokit ja potit)

KALAA & MERENELÄVIÄ

Grillatut lohitortillat (Kananpoikien bistro)
Inkivääri-limelohivartaat (Kananpoikien bistro)
Grillattua nieriää & artisokkaa (Kulinaari)
Grillatut sinisimpukat (Lyhyenä hetkenä)

Kuva: Hannan soppa

Kuva: Liemessä

BURGERIT

Portobelloburgerit (Hannan soppa)
Bataattiburgerit flank steakista (Beach house kitchen)
Lohihampurilainen aasialaisittain (Liemessä)

Kuva: Hella ja houkutus

STREET FOODIA

Kebakot grillissä (Siskot kokkaa)
Grillattu flatbread & broilerinakit (Hella ja houkutus)
Aasialaiset tortillat mangosalsalla (Ku ite tekee)
Mehevät pihvitacot (Kokit ja potit)
Pizzaa grillissä (Kulinaari)
Salsapizza (Annin uunissa)
Rieskapizzat grillissä (Savusuolaa)
Nakkipannu (52 weeks of deliciouness)
Machomo-tortillat (Hannan soppa)

Kuva: Hannan soppa

LISÄKKEET & SALAATIT

Grillattu purjo (Sillä sipuli)
Grillattu vesimeloni (Liemessä)
Tulinen coleslaw & inkiväärimaissit (Liemessä)
Maissintähkät ja pikantti voisula (Hannan soppa)
Marinoidut grilikasvikset ja täytetyt herkkusienet (Kulinaari
Grillatut varhaiskaalikiekot (Kokit ja Potit)
Grillattu chorizo-perunasalaatti (Kananpoikien bistro)
Grillattu fetasalaatti (52 weeks of deliciouness)
Oluttölkkikaali (Vaimomatskuu)

Kuva: Queen of delicious

JÄLKIRUOAT

Grillatut persikat (Queen of delicious)
Pannukakku grillissä (Campasimpukka)

Kaupallisessa yhteistyössä HK:n kanssa

Kaksi asiaa, jotka kieppuvat mielessäni tuon tuosta: pekoni ja pizza. Välillä niitä on vaan saatava. Ja silloin kun mokomat ovat mielessä yhtäaikaa, on aamiaispizza pekonilla luottoratkaisuni. Sitä paitsi, onhan se nyt ihan hullun ihanaa syödä aamupalaksi pizzaa. Tämän pekonipizza on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä HK:n kanssa.

Aamiaispizza kuulostaa hullummalta kuin se onkaan. Onhan nyt kuitenkin kyse vain vastapaistetusta, pitkään kohotetusta taikinasta tehdystä leivästä, tomaatista, kananmunista ja yrteistä. Ja siitä pekonista – kenenpä aamupalaunelmaan se ei kuuluisi. Juustoa pizzaan voi lisätä, mutta välttämätöntä se ei ole.

Kun taikinan laittaa kohoamaan illalla ja tomaattikastikkeen keittää myös jääkaappiin valmiiksi, valmistuu aamiaispizza itse asiassa paljon luultua helpommin ja nopeammin. Taikina painellaan yhdeksi isoksi tai kahdeksi tai kolmeksi pienemmäksi pizzapohjaksi, päälle levitetään tomaattikastike, muutama pekonisiivu ja kananmuna tai kaksi. Iisiä! Ja aivan kreisin hyvää.

Pekoni paistuu pizzapohjan päällä ihanan rapeaksi. Se kannattaa laittaa pizzaan vähän muka huolettoman aaltoilevasti, jotta mahdollisimman isosta osasta pekonia tulee superrapeaa. Eikä ulkonäköä voi aliarvioida: pizzan päällä pehmeästi mutkitteleva pekoni aiheuttaa välittömän tarpeen saada pekonipizzaa h e t i. Paitsi kiireettömällä viikonlopun aamiaisella myös brunssilla täytetty tuore leipä aka pizza on loistavaa tarjottavaa. Ja tämä pizza toimii todella hyvin myös jäähtyneenä vaikka piknikillä.

Tänä vuonna HK Amerikan pekoni täyttää muuten 40 vuotta, aika huimaa! Perinteisen HK Amerikan pekoni originalin lisäksi nykyisin on tarjolla muitakin pekoneja: tuttu Amerikan pekoni lastuina, Englannin aamiaispekoni, joka on brittityyliin leikattu hieman paksummaksi sekä Italian pekoni, jonka esikuvana on italialainen pancetta. Aamiaispizzaan sopii parhaiten nyt käyttämäni Amerikan pekonin lisäksi lastut sekä Italian pekoni.

HK pekonin kotisivuilla on vaikka kuinka paljon pekonireseptejä. Minulla on ollut pitkään mielessä tehdä pekonifudgea, se täytyy vielä testata.

Resepti

Aamiaispizza pekonilla

4–6 annosta

pohja

3 dl vettä

2 tl kuivahiivaa

1 tl suolaa

noin 6 dl pizzajauhoja tai tavallisia vehnäjauhoja

tomaattikastike

400 g tomaattimurskaa

1 pieni valkosipulinkynsi

1–2 tl sokeria

1 rkl punaviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa

1/2 t suolaa

1 rkl oliiviöljyä

lisäksi

170 g (1 pkt) HK Amerikan pekonia

2–3 kananmunaa

kirsikkatomaatteja
tuoretta basilikaa

Tee ensin taikina. Sekoita veteen kuivahiiva ja suola. Lisää vehnäjauhoja vähitellen samalla vaivaten. Vaivaa kunnes taikinaan on muodostunut vahva sitko (noin 20 minuuttia). Taikinan tulee olla pehmeää ja Kimmoisaa. Laita taikina kohoamaan jääkaappiin yön yli. Voit myös kohottaa taikinan huoneenlämmössä (noin 2 tuntia).

Hienonna valkosipuli ja mittaa kaikki tomaattikastikkeen ainekset kattilaan. Kiehuta pienellä lämmöllä puolisen tuntia. Soseuta halutessasi sauvasekoittimella aivan tasaiseksi.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Rapeimman pohjan saat, jos sinulla on käytössäsi pizzakivi. Kuumenna pizzakivi kiven käyttöohjeiden mukaan. Voit myös laittaa uunipellin kuumenemaan uuniin.

Painele taikinasta ilmat pois ja anna sen levätä vielä noin 10 minuuttia, jotta se levittyy helpommin. Painele tai kaulitse taikina 1–3 pizzapohjaksi. Levitä päälle tomaattikastiketta, pekonisiivuja sekä 1–2 kananmunaa per pizza. Paista uunista riippuen noin 10–15 minuuttia eli kunnes reunat ovat saaneet reilusti väriä ja pekoni on rapeaa. Tarjoile tuoreiden kirsikkatomaattien ja tuoreen basilikan kanssa.

Kaupallisessa yhteistyössä HK:n kanssa

Kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa

Kun Suupaloja-esikoiskirjani pari vuotta sitten ilmestyi, sain postissa ala-asteen opettajaltani onnittelukortin ja lapsen käsialalla kirjoitetun, pienen reseptivihkosen. Olin antanut opettajalleni lahjaksi rakkaudella kokoamani reseptit. Valokuvia Nam nam -reseptivihkossa ei ollut, mutta reseptit olivat – ja ovat edelleen – täynnä tunnetta ja yhteistä iloa. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa.

Toisenkin resepteillä rakastamisen vuosikymmenten takaa muistan. Silloin minulla oli jo tietokone ja printteri, pienen yksiön kokoisia laitteita molemmat. Kirjoitin ja printtasin ulkomaille muuttaneelle ystävälleni nipun luottoreseptejäni. Ajatuksenani oli, että vähemmän kokkaillut ystävä saisi kipinää ruoanlaittoon, ja samalla yhteiset hetkemme olisivat mielessä ruokaa laittaessa ja syödessä.

Nyt kaikki kävi vähän helpommin, kun tein kesällä ripille pääsevälle rakkaalle nuorelle sopivan, välipaloja ja helppoja leivontaherkkuja sisältävän kirjan Ifolorin helppokäyttöisellä kuvakirja-ohjelmalla. Tein siis rippilapselle ensimmäisen oman reseptikirjan, josta on helppo tarkistaa smoothien ohje tai luntata maailman parhaan pannarin resepti. Ja sitten vuosien päästä, kun on aika jatkaa omin kantavin siivin, kirjan voi pakata mukaan omaan kotiin palana lapsuusmuistoja – makumuistot ja valokuvat ovat samassa paketissa.

Ajatuksenani on tehdä resepti- ja kuvakirja myös kotoa pian poismuuttavalle nuorelle. Se reseptikirja on hieman erilainen: Kokoan yhteen klassikkoreseptejä makaronilaatikosta sosekeittoon ja itse tehdystä jäätelöstä pasta bologneseen. Nippu sellaisia reseptejä, joilla pärjää elämän tuulissa. Reseptejä ja kuvia, joilla voi hurmata uudet ystävät uudessa kaupungissa – ja samalla hakea lohtua koti-ikävään. Reseptejä, joilla uuteen arkeen sujahtaa pala vanhaa arkea. Sama idea siis nykyaikaisessa ja paljon herkullisemmassa muodossa kuin se ystävälleni tekemäni reseptinippu. Kuvakirja resepteillä täydennettynä on mainio lahjaidea paitsi ylioppilaille ja ammattiin valmistuville myös kesän hää- ja kihlapareille.

Ifolorin ihanat kuvakirjat tekevät oman reseptikirjan kokoamisesta paitsi helppoa myös hauskaa. Reseptit voi liittää kirjaan kuvina tai tekstinä ja väliin voi laittaa kuvia yhteisistä arjen hetkistä, muistoja yhteisistä ruokahetkistä tai retkistä. Ifolorin nettisivuilla on helppo teettää tosi monenlaisia yksilöllisiä lahjoja, joissa valokuvat kertovat koko tarinan – se tarina yhdenkin kuvan voimastahan on meille kaikille tuttu. Se on hyvä huomioida, että kuvakirjat kannattaa tilata viimeistään noin 10 päivää ennen juhlia, että ne ehditään valmistaa ja lähettää hyvissä ajoin.

KILPAILU

Nyt on sinun vuorosi! Kerro, millaisella kuvalahjalla sinä ilahduttasit kevään ja kesään sankareita? Kerro vastauksesi kommenttikentässä viimeistään 14.5.2018 ja olet mukana Ifolorin lahjakortin arvonnassa (arvo 20 €). Kilpailun tarkemmat säännöt löydät täältä.

Kaupallisessa yhteistyössä Ifolorin kanssa

Teininä leivoin suklaamuffinseja kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja. Resepti oli aina sama, lopputulos aina eri. Leivonta oli nimittäin sellaista luovaa, aika kokeilevaa tekemistä. Joskus puuttuivat kananmunat, mutta ei se haitannut. Sitten kokeiltiin mitä tapahtuu, jos kananmunat jättää pois. Myös jauhojen poisjättämistä testasimme, samoin sokerin. Ja leivinjauheen. Kaakaojauheesta emme tainneet luopua, eihän ne olisi mitään suklaamuffinseja muuten olleet. Leivoimme aina yhdessä ystävän kanssa, ja usein saimme syödä muffinsit ihan keskenämme – kukaan muu ei niitä halunnut.

Nämä pätkismuffinsit ovat toista maata. Muffinsit ovat meheviä, sillä pätkistä on taikinassa levyllinen. Paistamisen kanssa kannattaa olla tarkkana, etteivät muffinsit kuivu uunissa. Ne on parempi jättää hieman mutakakkumaisen tahmeiksi.

Tein reseptin siskonpojalleni kokoamaani kuva- ja reseptikirjaan. Kesän rippilapsi on pätkiksen ystävä, vaikka muuten onkin enemmän suolaisen ystävä. Kuulostaa muuten tutulta, ihan kuin olisimme sukua.

Resepti

Pätkismuffinsit

9–12 kpl

2 1/2 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta

1 dl tummaa kaakaojauhetta

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

99 g ( 1 levy) Pätkis-suklaata rouhittuna

2 kananmunaa

1 1/2 dl maustamatonta jogurttia

100 g voita sulatettuna.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita jauhojen joukkoon tumma kaakaojauhe, leivinjauhe, suola sekä rouhittu suklaa. Sulata voi. Sekoita voin joukkoon maustamaton jogurtti sekä kananmunat. Yhdistä seos jauho-sukaaseokseen ja sekoita.

Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista uunin alatasolla noin 20–25 minuuttia.

Fuusiopiha on uusin pihasuunnittelun muotivillitys, mikäli uskomme Uudenkaupungin kuningatarta, Nakit ja mutsi -blogin Päiviä. Ja miksipä emme uskoisi. Päivi on vakavaluontoinen yrittäjä, joka harvoin puhuu pehmoisia.

Pari viikkoa sitten Päivi esitteli ensin Instagramissa ja sitten myös blogissaan upean fuusiopiha-konseptin. Laitoin heti viestiä, että täältä pesee – Kokkipottilassa ollaan myös aallon harjalla! Tosin täytyi odottaa viikko, että talvi taipui edes vähän. Ja sitten viimeisen viikon aikana kevät onkin vaihtunut jo melkein kesäksi, joten viikko sitten otetut kuvat kertovat tarinaa paitsi fuusiopihasta myös luonnon valtavasta voimasta. Tänään otetut kuvat olisivat aika erilaisia.

Päivi määritteli fuusiopihan näin: "Fuusiopihalla tarkoitetaan puutarhaa, jossa halutaan nauttia koko vuodenkierrosta yhtä aikaa. On palkitsevaa nauttia Suomen kaikista, upeista vuodenajoista vain yhdellä vilkaisulla."

Kurkataanpa lähemmin Kokkipottilan fuusiopihaa. Ylimmässä kuvassa kiteytyy fuusiopihan ydin. Lumikinokset, lehtikasa, kevään valo ja kesäinen vehreys kaikki samassa kuvassa. Upeaa! Talvi näyttäytyi vielä viime viikolla pihassa paitsi valtavina lumikinoksina (nyt jäätä on enää yhdessä pläntissä, sulanee jouluun mennessä) myös joulukuusen upeana runkona. Muutama koristekin löytyi.

Talvi lyö kättä myös kevään kanssa. Ei sitä turhaan sanota, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Katsokaa vaikka, kuinka upeassa fuusiossa lumilapio ja perennalapio ovat. Ovat pitäneet yhtä koko talven. Ehkä bestiksiä, kuka tietää.

Alla oleva kuva on ehkä suosikkini. Kesäinen patio houkuttelee jo grillihommiin, lumikinos vielä hiihtämään. Ja kuin kirsikkana fuusiopihan päälle, lumesta löytyy myös syksyn lehti. Taidetta, sanoisin. Fuusiotaidetta.

Pakki the dog on tyytyväinen fuusiopihaansa. Kaikki riemut samassa paikassa: hankiaiskävely, lehdissä piehtarointi, maan kaivaminen ja ruohotupsujen natustelu. Täydellistä!

Toki tällaiset puhtaat, yhden vuodenajan elementit ovat myös upeita. Kukapa ei tykkäisi syksyisistä lehtielementeistä keväällä! Sikäli harmittaa, että lehtikasa ei ole älynnyt hävitä talven aikana. Lumen alla olisi ihan hyvin voinut tehdä katoamistempun kenenkään huomaamatta (puff!). Kasa viihtyy selvästi fuusiopihalla mainiosti – luultavasti syksyyn saakka.

Olen myös aika vaikuttunut, että osa puutarhatyökaluista haluavat nauttia kaikista vuodenajoista. Alla olevat kaunokaiset ovat keränneet katseita syksystä saakka. Talvella niitä kutsutaan talventörröttäjiksi, keväästä syksyyn puutarhatyökaluiksi. Toimivat mainiosti molemmissa rooleissaan.

Puhtaasti kesäisiä elementtejä oli viikko sitten pihalta hieman haastava löytää. Kesä on selvästi hieman ujompi tapaus, keikailee mielummin vähän muiden varjossa. Mutta tarkasti katsomalla timjami näytti ja tuoksui aivan kesältä. Myös linnunpönttö kertoo kesän läsnäolosta fuusiopihassa: siellä tehdään selvästi poikastaikoja.

Fuusioajattelu yltää Päivin kotikontujen tapaan myös meillä sisälle saakka. Erityisen taitava on olohuoneen matto, joka kätkee karvaansa kätevästi joulukuusenneulaset, kevään kuran, kesäiset ruohonkorret ja syksyn mudan. Fuusiomatto best, sanon vaan!

Hauskaa viikonloppua! Toivottavasti kesän aikana tarjolla on vähän myös sitä keittiötarhaa, sitä en suostu fuusioinnostuksessani unohtamaan.

Kaupallisessa yhteistyössä K-supermarket

Kaltaiselleni ruoanrakastajalle ruokakauppa on vähän kuin kotikeittiön jatke. Se on paikka, jossa välillä käydään vain pikaisesti aivan kuten keittiössäkin. Välillä kauppaan raahaudutaan väsyneenä, joskus sinne mennään viipyilemään. Se, että lähellä on hyvä ruokakauppa, on minulle arjen luksusta. Siksi olin ihan superinnoissani, kun K-supermarket pyysi minua mukaan tähän kaupalliseen yhteistyöhön.

Meidän lähikauppa, kivenheiton päässä sijaitseva K-supermarket Toppila, on ihan loistava paikka. Palvelu on aina ensiluokkaista: Kauppiaspariskunta ja muu henkilökunta saavat asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi, kotoiseksikin. Tervehdykset ja kiitokset kaikuvat, ja palvelutiskiltä mukaan saa asiantuntevia vinkkejä. Eikä ole mitenkään tavatonta, että hyllyjen välissä haahuilevalta asiakkaalta kysytään, mikä on hukassa tai miten voisi olla avuksi. Kaupassa on sellainen kyläkaupan tunnelma, vaikka ollaan muutaman kilometrin päässä Suomen viidenneksi suurimman kaupungin ytimestä.

Myös valikoima K-supermarket Toppilassa on erinomainen. Eihän tänne puoleen väliin Suomea kaikki uutuudet aivan kärkijoukoissa aina saavu, mutta laaja – ja koko ajan elävä – tuotevalikoima on maakunnan ehdotonta kärkeä. Se, että palveluja ja valikoimaa parannetaan koko ajan, on minusta aina erityisen hyvän kaupan merkki. Se kertoo, että kauppiaat ja muu henkilökunta tekevät työtänsä intohimolla – tyytyväisyys kun on usein kehityksen päätepiste.

Teen kolmenlaisia visiittejä ruokakauppaan. Kaameimpia ovat ne, jolloin kauppaan ryntään sudennälkäisenä. Luultavasti silloin liikkunkin kuin nälkäinen susi: nopeasti, sivuilleen vilkuilematta ja saalista etsien. Useimmiten susi tulee kaupasta ulos sushin kanssa. Lähikaupan sushitiski on pelastanut nälkäkiukulta lukemattomat kerrat.

Sitten on niitä kaikkein tavallisimpia kauppareissuja: Kasaan kärryyn valmiiksi suunniteltujen ruokien raaka-aineet. Kuljen tehokkaasti hyllyltä toiselle ja napsin tarvittavat tuotteet kärryyn. Kunnes yhtäkkiä huomaan innostuvani jostain tuotteesta, ja luovuus lähtee heti keulimaan. Niin kävi nytkin. Bongasin suklaahyllyllä Pirkan parhaat -sarjaan kuuluvat suklaakonvehdit. Suolakiteillä viimeistellyt karamelli-kohvehdin tummalla belgialaisella suklaalla johti ajatusketjuun, jonka lopputuloksen näet kuvissa. Konvehdeista lähteneestä ketjureaktiosta syntyi suklaakakku, vaikka minun piti kyllä kokkailla jotain ihan muuta.

Mutta joskus on ihan hyvä vähän hypätä tutun laatikon ulkopuolelle. Samaa hyppyhommaa tehdään Ruokareviirin laajentajat -realitysarjassa, jonka toisessa jaksossa Aamulypsyn Perälä, jiilihamies, ravistelee vähän reviiriään ja grillaa jättirapuja ja kokonaista entrecotea. Jos sarja ei sinulle vielä tuttu, suosittelen kurkkaamaan. Ruokareviirin laajentajat -sarjan reseptiikka vaikuttaa myös tosi kiinnostavalta, ainakin jättirapuja maustevoilla aion kokeilla.

KILPAILU

Minun ruokareviirin sinä jo tunnetkin, ainakin jos olet seurannut Kokkipottilaa pidempään. Mutta kerro kommenttilootassa, millainen ruokareviiri sinulla on? Kokeiletko rohkeasti uusia makuja vai tykkäätkö laittaa tuttuja juttuja. Kommenttinsa viimeistään 18.5.2018 jättäneiden kesken arvotaan 50 euron arvoinen K-ryhmän lahjakortti.

Suklaakakusta tuli muuten ihan mielettömän hyvää. Jos kakkuhommat onkin minulla vähän reviirin rajoilla kulkemista, koristelussa menin tutulla kaavalla – jos niitä idean alkulähteenä toimineita konvehteja ei siis lasketa. Kasa marjoja saa kaikki kakut näyttämäään a i n a hyvältä.

RESEPTI

Suklaamoussekakku brownie-pohjalla

noin kahdeksalle

pohja

50 g voita

75 g tummaa suklaata

1 kananmuna

1 dl sokeria

1/4 tl suolaa

3/4 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

suklaamousse

2 dl kuohu- tai vispikermaa

250 g mascarpone-juustoa

1 dl sokeria

2 kananmunan valkuaista

200 g tummaa suklaata

koristeeksi

suklaakohvehteja

marjoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Valmista pohja. Sulata voi kattilassa. Ota kattila hellalta ja sulata voisulassa suklaa. Lisää kananmuna ja sekoita voimakkaasti. Lisää sokeri ja suola sekä keskenään sekoitetut jauhot ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Pingota leivinpaperin irtopohjavuoan (20–22 cm) pohjan ja reunan väliin. Voitele tarvittaessa reunoja. Kaada taikina vuokaa ja paista 12–15 minuuttia. Jäähdytä.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sekoita. Vatkaa valkuaiset puhtaassa kulhossa pehmeäksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen ja vatkaa kunnes vaahto on napakkaa. Yhdistä kerma-tuorejuustovaahtoon.

Sulata suklaa vesihauteessa ja kaada suklaa täytteen sekaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada mousse pohjan päälle. Peitä kelmulla ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.

_____

Ai millaisia ovat ne minun kolmannenlaiset kauppareissut? Riittääkö, jos kerron, että silloin joku henkilökunnasta usein kysyy hymyillen: Moi taas, mitäs vielä unohtui?

Kaupallisessa yhteistyössä K-supermarket

Aamupala on päivän tärkein ateria, sanotaan. Vaikka en aivan allekirjoitakaan väitettä, siitä olen samaa mieltä, että hyvällä aamiaisella päivä lähtee käyntiin erinomaisella buustilla.

Tuorepuurot ja chiavanukkaat ovat siitä mainioita aamupaloja, että ne on tehtävä valmiiksi jääkaappiin jo edellisenä iltana – mitä vähemmän aamutokkuraisena on puuhaa sitä parempi. Päärynä-chiavanukas on simppeli, muutaman raaka-aineen aamupala, jonka saa kasaan illalla jo vähän unisenakin. Aamulla sitten vaan kourallinen marjoja tai hedelmiä päälle ja kahvikuppi toiseen käteen.

Soseutetun päärynän tilalle voi laittaa ihan mitä tahansa soseutettua marjaa tai hedelmää. Tetroissa myytävät soseet, jotka ovat vain sitä itseään, ovat olleet vuosikausia suosikkejani. Syön niitä sellaisenaan ja jogurtin kanssa, käytän jälkkäreissä ja tuorepuuroissa. Ja näissä vanukkaan kaltaisissa aamupaloissa.

RESEPTI

Päärynä-chiavanukas

kahdelle

1 dl maustamatonta jogurttia
2 dl päärynäsosetta (esim. Bonne)
2–3 rkl chiasiemeniä
tilkka sitruunamehua
makeutusta oman maun mukaan

päälle
marjoja ja/tai päärynää

Laita kaikki ainekset purkkiin tai kulhoon ja sekoita huolellisesti. Anna tekeytyä yön yli. Viimeistele marjoilla tai hedelmillä.

Muutaman päivän lämpö tekee ihmeitä: talvikengistä sai siirtyä suoraan sandaaleihin, talvesta kesään ja mustavalkoisesta maailmasta värikylläisyyteen. Samalla kun luonto sekosi lämmöstä, sekosin minäkin. Lasiin ja lautaselle pyyhälsi kesäiset maut.

Vesimeloni-ruusudrinkki on helppo ja ihana, kesäinen juoma. Raaka-aineita on kaksi: vesimeloni ja ruusulimppari. Ah, miten raikasta ja vienosti kukkaisaa. Drinkissä toimisi varmasti hyvin myös tilkka giniä – se toimii pelkän ruusulimpparinkin kanssa tosi hyvin.

Eurooppalaiset vesimelonit ovat muuten nyt sesongissa. Ihanan ohutkuorisia, maukkaita ja kokonaisia meloneja saa pikkurahalla. Kokonaisesta vesimelonista syntyy vaikka tämä loistava vesimeloni-pinjata, joka on hurmannut monissa juhlissa. Myös vesimeloni-kookosjuoma ja vesimelonisangria kannattaa pitää kesää ajatellen mielessä – ei nämä helteet tähän päättyneet!

Resepti

Vesimeloni-ruusudrinkki

3–4 annosta

5 dl kuutioitua vesimelonia

2 ploa ruusulimpparia

(jäitä)

Soseuta vesimeloni sauvasekoittimella. Siivilöi halutessasi. Kaada vesimelonipyre laseihin (noin 1/3) ja kaada päälle ruusulimpparia (noin 2/3).

Kaupallisessa yhteistyössä Cello

Muutaman vuoden ajan olemme tehneet pintasukellusta hiilillä grillaamisen maailmaan. Ei ole ollut ihan helppoa. Olemme syöneet raakaa ruokaa, kuivaa ruokaa ja täydellistä ruokaa. Kuuma linja grillaajaguru-ystäville on välillä hehkunut kuumempana kuin grilli, mutta hiljalleen hiilillä grillaamisen salaisuudet ovat auenneet.

Vaikka briketit, piiput ja lämmönsäätely sekä epäsuoran grillaamisen ja suoran grillaamisen lainalaisuudet ovat jo tulleet jokseenkin tutuiksi, on etenkin minulla olo on ollut aina hiiligrillin kanssa hitusen epävarma. Että sitä saa mitä tulee!

Nyt sain kesäksi testiin Cello Quantum 21 -grillin, jota myy K-rauta. Kiiltävän musta, vaikuttavan näköinen jättiläismuna on keraaminen hiiligrilli, kamado. Sellainen hiiligrillien porsche. Grilli saapui rekalla pihaan viime viikolla, ja nyt käyttökertoja on takana kolme. Ajattelin, että vain muutaman käyttökerran jälkeen olisin vielä täysin pihalla grillin toiminnasta – edellisen grillin haltuunotossa meni puolitoista kesää. Mutta kun hiilillä grillaamisen perustaidot ovat jokseenkin hallussa, on Cello Quantumin käyttöönotto ollut helppoa. Oikeastaan aivan hämmentävän helppoa.

Grillin kyky ylläpitää lämpöä on uskomattoman hyvä – se on se keraamisten kamadogrillien erityisominaisuus. Olen jo ehtinyt huomata myös, että lämmönsäätely on tarkkaa ja polttoainetta, siis hiiliä tai brikettejä, kuluu tavallista hiiligrilliä merkittävästi vähemmän. Ribsit kypsyivät matalassa lämmössä grillissä yli kolme tuntia, enkä lisännyt brikettejä yhtään kertaa.

Toki Quantumin käytön opettelussa menee enemmän aikaa kuin kaasugrillin käyttöönotossa, mutta kun lämmön ylläpitokyky on aivan huikea ja lämmönsäätely onnistuu kahden ilma-aukon avulla hyvin, on opettelu varsin vaivatonta. Periaate on tietysti hyvä muistaa: enemmän ilmaa tarkoittaa enemmän lämpöä, vähemmän ilmaa vastaavasti vähemmän lämpöä. Myös hiilien tai brikettien määrällä on tietysti jonkin verran merkitystä saavutettavaan lämpötilaan.

Aiemmin olen tehnyt ribsit kypsentämällä rubilla eli kuivamausteseoksella maustetut ribsit uunissa ja ottamalla ribseihin pinnan kuumassa grillissä – tietysti hyvän BBQ-kastikkeen kanssa. Nyt tein ribsit kokonaan grillissä. T ä y d e l l i s t ä! Pitkään epäsuoralla lämmöllä hautuneet ribsit ovat meheviä ja upeasti täyteläisen makuisia. Hiilillä grillaaminen tekee maulle ihmeitä! Cellon Quantumilla epäsuora kypsentäminen tapahtuu laittamalla grillausritilän alle levy, joka ohjaa lämmön grillin sivuille – suoraan ribseihin altapäin tuleva lämpö olisi ribseille liian kuuma.

Ribsien grillausvinkit sain Soppaa ja silmukoita -Marjan mieheltä, joka on oikea hiilillä grillaamisen velho. Ohjeet olivat selkeät: epäsuora kypsennys noin 120 asteessa 3–4 tuntia. Hiilien tai brikettien päälle voi laittaa savustuspalan tai -lastuja, ja ribsejä suihkutellaan välillä siideri-etikkaseoksella. Menin melkein ohjeiden mukaan. Suihkuttelun vaihdoin kuivalla siiderillä sutimiseen – samaa siideriä käytin myös BBQ-kastikkeessa, savustuslastut jätin seuraavaan kertaan.

Täydelliset ribsit grillissä syntyy siis kolmen pointin tekniikalla näin:

Mausta ribsit kuivamausteseoksella eli rubilla hyvissä ajoin ennen grillausta
Grillaa ribsejä epäsuoralla lämmöllä 120 asteessa vähintään kolme tuntia. Sivele ribsejä välillä omenasiiderillä. Käännä ribsit grillauksen puolessa välissä tai halutessasi pari kertaa grillauksen aikana. Vaihda välillä ribsirivien paikkoja, jotta ne grillautuvat mahdollisimman tasaisesti.
Kun ribsit alkavat olla kypsiä, sudi niiden pintaan reilusti BBQ-kastiketta molemmin puolin. Jatka grillausta vielä 20–30 minuuttia. Laita grillauskastiketta vielä toisen, ehkä kolmannenkin kerran.

Resepti

Ribsit grillissä – täydellisten ribsien salaisuus

4–6 annosta

2 kg porsaan ribsejä

1 dl omenasiideriä

rub

2 rkl muscovado-sokeria
2 rkl hienoa merisuolaa
3 tl savupaprikajauhetta (mieto)
3 tl korianterin siemeniä (noin 2 tl jauhettuna)
2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl mustapippuria

BBQ-kastike

1 pieni sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 dl omenasiideriä

400 g (1 prk) tomaattimurskaa

3 rkl tomaattipyrettä

1 1/2 dl ruokosokeria

1/2 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl savupaprikaa

3 rkl punaviinietikkaa

1 tl suolaa

Mittaa kaikki rub-mausteseoksen ainekset mortteliin ja jauha tasaiseksi. Hiero mausteseosta ribsien pintaan molemmin puolin ja laita ribsit maustumaan jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi. Ribsit voi maustaa myös edellisenä päivänä.

Sytytä grilli ja hiilien sytyttyä säädä lämpö 120 asteeseen ilma-aukkojen avulla. Muista seurata grilliä ja säätää lämpöä tarvittaessa, jotta lämpötila pysyy mahdollisimman tasaisena. Grillaa ribsejä epäsuoralla lämmöllä vähintään kolme tuntia. Sivele ribsejä noin puolen tunnin välein omenasiiderillä. Käännä ribsit vähintään kerran ja vaihda ribsien paikkoja tasaisen lopputuloksen takaamiseksi.

Kun ribsit alkavat olla kypsiä, sivele niiden pintaan reilusti BBQ-kastiketta. Jatka grillaamista vielä 20–30 minuuttia. Voit sivellä BBQ-kastiketta 2–3 kertaa.

Kaupallisessa yhteistyössä Hellmann's

Kesäiset kelit kutsuvat pihalle, mitä sitä vastaan väittämään. Lämmössä pihalle lähteminen on ihanan helppoa, kun ei tarvitse kuin sujauttaa sandaalit jalkaan ja lähteä matkaan. Tein mukaan pari nopeasti valmistuvaa herkkua, suolaista ja makeaa, ja söin herkut varpaat nurmikolla, tuomen tuoksussa. Sellaisia ne parhaat kesähetket ovat: herkullisia ja ihan pihalla. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Hellmann'sin kanssa.

Tuskin kenellekään tulee enää yllätyksenä, että rakastan majoneesia. Käytän sitä paitsi siltään myös kastikkeiden pohjana ja hieman tuunattuna dippinä – esimerkiksi pekonimajoneesi on ihan järjettömän hyvää hampurilaisen tai hodarin välissä. Yhä useammin huomaan käyttäväni majoneesia myös osana ruoanlaittoa. Viime kesänä tein mokkapalakakkua, pieniä broccoliinipiiraita ja sushisalaattia, joissa majoneesi oli raaka-aineena, ei vain lisänä. Näissä suklaa-mansikkakuppikakuissa ja yrttisissä patonkiveneissä, joiden reseptit löydät alta, mennään samalla linjalla.

Usein majoneesi mielletään suorastaan syntiseksi tuotteeksi. Onhan aidossa majoneesissa tietysti paljon rasvaa, mutta kyse on kuitenkin vain rypsiöljyn ja kananmunan ihanasta liitosta, jota on hieman maustettu. Ei kuulosta enää yhtään niin syntiseltä. Ja koska pääraaka-aineet ovat rypsiöljy ja kananmuna, sisältävät Hellmann'sin majoneesit paljon tyydyttymättömiä rasvahappoja. Majoneesit on valmistettu myös aina vapaiden kanojen munista. Lisää majoneesi-inspiraatiota ja reseptejä löytyy muuten Hellmann'sin nettisivuilta.

Suklaa-mansikkakuppikakuissa majoneesi tuo taikinaan sekä kananmunat että rasvan – superkätevää! Esimerkiksi mökkireissulle pakatessa tämä kikka on hyvä muistaa, sillä mitä vähemmän on kannettavaa sitä helpompaa siirtyminen on. Kuppikakkutaikinan ainekset vain sekoitetaan yhteen ja kumotaan vuokiin. Mistään ihan tavallisista kuppikakuista ei kuitenkaan ole kyse – kakkuset piilottavat sisäänsä tuoreen mansikan, joka laitetaan jäähtyneeseen kuppikakkuun koverrettuun koloon. Oi kyllä, mansikan ja suklaan yhdistelmä toimii aina vaan!

Patonkiveneet ovat myös helppoa kesäistä kokkailua: patonki halkaistaan ja pehmeää sisusta koverretaan hieman pois (siitä voi paistaa vaikka krutonkeja salaattiin). Tilalle laitetaan raikas ja runsaasti yrttejä sisältävä kaalisalaatti. Sama salaatti sopii myös hampurilaisten kaveriksi tai vaikka kesän juhlien hodaribaariin.

Reseptit

Suklaa-mansikkakuppikakut

noin 6 kpl

taikina

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/4 dl sokeria

3 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl soodaa

hyppysellinen suolaa

1 1/4 dl vettä

1 1/2 dl Hellmann'sin majoneesia

lisäksi

tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita

noin 50 g tuorejuustoa

tilkka sitruunamehua

1–2 rkl tomusokeria

(minttua koristeluun)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää vesi ja majoneesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kaada muffinsivuokiin ja paista noin 15 minuuttia. Jäähdytä, koverra hieman keskustaa ja laita kuppikakun sisään mansikka. Sekoita kuorrute ja levitä ohuelti kuppikakkujen päälle. Viimeistele tuoreilla marjoilla ja mintulla.

_____

Yrttiset patonkiveneet

4–6 annosta

1 lyhyehkö patonki

1/2 varhaiskaali

1 pieni porkkana

1 dl tuoretta korianteria silputtuna

1/2 dl tuoretta minttua silputtuna

1 dl Hellmann'sin majoneesia

2–3 tl valkoviinietikkaa

ripaus sokeria

suolaa maun mukaan

lisäksi

tuoreita yrttejä koristeluun

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi. Raasta porkkana tai käytä julienne-rautaa. Hienonna yrtit. Sekoita majoneesin joukkoon etikka ja mausteet. Sekoita kaikki salaatin ainekset yhteen. Halkaise patonki ja koverra hieman pois pehmeää sisusta. Täytä yrttisellä kaalisalaatilla. Viimeistele tuoreilla yrteillä.

Kaupallisessa yhteistyössä Hellmann's

Mehevä linssisalaatti on loistava kesäruoka. Se on samaan aikaan täyttävä ja kevyt. Usein tällainen ranskalaistyyppinen linssisalaatti tehdään vihreistä Le puy-linsseistä, mutta melkein vielä parempaa linssisalaatista tulee, kun sen tekee mustista belugalinsseistä.

Sain arvostelukappaleen uudesta Salla Korpelan P niin kuin papu -kirjasta, joka on mainio tieto- ja reseptipaketti palkokasveista. Kirja on toiminut jo useaan otteeseen inspiraation lähteenä, vaikka aivan reseptien mukaan en olekaan edennyt. Nyt innostuin kirjan linssisalaatista, joskin lopulta menin aika lailla omia polkujani. Ja hei, en mennyt omia polkujani siksi, että kirjan resepti olisi ollut huono. Ei todellakaan, se vaikuttaa oikeinkin toimivalta. Mutta sellainen suhari minä olen, mahdottoman huono seuraamaan reseptiikkaa.

Söimme linssisalaattia makkarakimaran ja caesarsalaatin kanssa. Loput linssisalaatista söin sitten seuraavana päivänä lounaaksi vihersalaatin päällä. Isompana annoksena salaatti toimisi lounaana myös itsekseen

Resepti

Ranskalainen linssisalaatti

4–6 annosta

2 1/2 dl belugalinssejä

noin 5 dl vettä

1/2 tl suolaa

1–2 selleri vartta

1 porkkana

1 pieni sipuli

kastike

3 rkl ranskankermaa

1–2 rkl majoneesia (tai vastaava määrä enemmän ranskankermaa)

1 rkl kokojyvä dijon-sinappia

2–3 rkl sitruunamehua

kourallinen lehtipersiljaa hienonnettuna

suolaa

ripaus mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia. Lisää hienonnetut sellerin varret, porkkana ja sipuli. Keitä vielä toiset 10 minuuttia tai kunnes linssit ovat kypsiä. Jäähdytä.

Sekoita kastikeainekset linssien joukkoon. Maista ja säädä suola ja happamuuden tasapaino sopivaksi. Tarjoa esimerkiksi grilliruokien lisänä tai osana salaattipöytää.

Garda on yksi Euroopan tunnetuimmista järvistä – heti Kallaveden jälkeen, tietenkin. Italian suurin ja kirkkaudessaan upean hehkuvan Gardajärven alue on lomaparatiisi, jossa yhdistyvät vesi, vuoret, historia ja täsmällinen mutta rento pohjoisitalialainen elämänmeno. Eikä Italiasta puhuttaessa voi tietenkään ohittaa ruokaa ja viiniä – tässä jutussa keskitynkin Pohjois-Gardan maukunautintoihin.

Viiden päivän tyttöjen loma Gardajärvellä oli upea. Lensimme Milanoon, jonne lentää Helsingistä kolmessa tunnissa. Malpensan lentokentältä Gardajärven eteläosaan pääsee junalla, joskin se vaatii ensin siirtymistä junalla kentältä Milanon keskustaan, ja järven eteläosasta pohjoisemmaksi voi matkata bussilla joko itä- tai länsirantaa. Osaan kaupungeista on myös lauttayhteys. Me jatkoimme suoraan kentältä matkaa vuokra-autolla – lounaalla olimme jo Gardajärven eteläisessä kärjessä, Sirmionessa.

Riva del Garda, jossa loman ajan asuimme, sijaitsee puolestaan puikulaisen järven pohjoisosassa. Alueen suurin mutta sopivan piskuinen kaupunki on täydellinen lomalle: ravintolatarjonta on riittävä, mahdollisuuksia erilaisiin aktiviteetteihin on valtavasti, ja kaupunki on riittävän suuri myös muutaman päivän kaupunkilomailuun. Auto tietysti tuplaa sekä ravintola- että aktiviteettimahdollisuudet, sillä suloiset lähikylät, viinitilat ja pikkukaupunkien parhaat jätskibaarit ovat autolla helposti saavutettavissa. Ja pyörän vuokraaminen kuuluu jo seuraavan Gardan loman suunnitelmiin – laakson pohjalla on leppoisiakin reittejä ajettavaksi.

Me saimme reissuun ravintolasuosituksia pohjoisitalialaisilta ystäviltämme sekä Garda-Trentinon matkailupalvelusta. Valtaosa erityisesti ystävien suosituksista sijaitsivat Rivan, ja muiden kaupunkien, keskustan ulkopuolella, mikä tietysti kertoo siitä samasta kuin muissakin turistien tykkäämissä kohteissa: paikalliset haluavat syödä vain priimaa, eikä turistien kansoittamat ravintolat ehkä ole ensimmäisenä listalla.

Älkää ymmärtäkö väärin. Rivan keskustassakin saa todella hyvää ruokaa – ja jätskiä. Pitää vaan tietää minne mennä. Alle kootuissa vinkeissä on kolme aivan keskustassa sijaitsevaa paikkaa. Kokosin kaikkien suositusten osoitetiedot jutun loppuun, joten kurkkaa tarkat sijainnit sieltä.

Aloitetaan jäätelöbaareista, sillä kameran kuvasaldon perusteella emme juuri muuta syöneetkään. Rivaan saimme kaksi gelateria-suositusta, joista Eta Beta, pieni artesaanijäätelöpuoti, sai polvet notkumaan ensinuolaisulla. Upeita makuja ja rakenteeltaan silkkisen täyteläistä jäätelöä. Älä missaa!
Instagramissa kehuttiin myös Dolce Stellaa, mutta siellä emme Eta Beta -lumouksissamme käyneet. Ihana lähikaupunki Arco tarjosi myöskin aivan todella hyvää jäätelöä. Kaupungin keskustassa sijaitseva Tarifa oli erinomainen, vaikka minun mittapuulla ei aivan Eta Betan tasolle yltänytkään. Arcoon muuten kannattaa mennä muutenkin. Viehättävän pikkukaupungin katolla on keskiaikainen linna, jonne kannattaa kiivetä jo oliivipuiden lomassa kulkevan reitin ja maisemien vuoksi. Jutun ylin kuva on otettu Arcossa.

Aivan Eta Betan vieressä on mainio baari tai ravintola, Busàt birra & cibo, johon menimme sattumalta, kun päivän lounas oli vähän vahingossa vaihtunut vuoriseikkailuun, ja kroppa huusi ruokaa ja sielu drinkkiä. Kuulostaa hämmentävältä, että jätin lounaan väliin, ja sitä se kieltämättä olikin, mutta jos joku asia voittaa lounaan, on se nimen omaan vuoret. Busàt oli ravintola, josta tulisi heti kantapaikkani, jos asuisin Rivassa. Kävisin siellä aina after workseilla, hengaisin illalla kuuntelemassa live-musiikkia ja pussaisin tarjoilijat aina ohikulkiessani. Rento olutravintola oli paikallisten suosiossa.

Erinomaista pizzaa saimme Riva Miasta, aivan Rivan keskustassa, juuri. Me otimme pizzat kainaloon ja suuntasimme syömään Airbnb-kotimme kattoterassille – ehkä ihanin ilta ikinä. Myös Leon d'oron pizzoja kehuttiin. Me söimme Leon d'orossa parikin kertaa, tosin muuta kuin pizzaa, ja saimme sekä hyvää että keskinkertaista ruokaa. Jälkimmäistä suosittelen siis pienellä varauksella, vaikka se olikin Airbnb-hostimme suosikkiravintola.

Rivan ulkopuolelta listalle pääsee kaksi ravintolaa. Vain kaksi, koska enempää emme pitkästä suosituslistasta ehtineet testata – seuraavalle kerralle lista on valmiina matkalaukussa. Toiseen ravintolaan pääsee Rivasta rantaa pitkin pyöräilemällä. Aivan rannassa, aivan mielettömän upealla paikalla sijaitseva Villa Cian kannattaa laittaa muistiin jo pelkästään maiseman vuoksi. Ruokakin oli hyvää, erityisesti sydänsimpukat sykähdyttivät, mutta jo lasillinen auringonlaskun aikaan riittää syyksi etsiytyä perille.

Trattoria Piè di Castello puolestaan sijaitsee vuorilla, mutta vain vartin ajomatkan päässä Rivasta. Alppimajamainen tunnelma ja aidon paikallinen ruoka ovat perheravintolan vahvuuksia. Aivan erityisesti meille suositeltiin hieman carne saladaa, jota oli tarjolla sekä carpacciomaisesti raakana (lihalautanen yllä olevassa kuvassa) että kypsänä. Carne salada on kuulemma hyvin perinteinen paikallinen ruoka, joka on alkujaan nimen omaan tästä pienestä kylästä. Huomaa, että heinäkuussa 2018 ravintola on suljettu remontin vuoksi.

Testaamatta jääneiden ravintoloiden, vaelluspolkujen ja pikkukylien lista kuumottelee reissurepun sivutaskussa. Riva, ja koko Garda, on alue, jonne aion matkata vielä moneen kertaan. Siinä on jotain samaa viehättävyyttä kuin Etelä-Tirolissa: italialaisen rentoon elämänmenoon sulautuu hippunen keskieurooppalaista täsmällisyyttä ja säntillisyyttä. Ruoka ja viini, nuo elämän sulostuttajat, ovat Italiassa aina upeita. Ja se jäätelö, gelato, on aivan omaa luokkaansa.

_____

Gelateria Eta Beta
via Disciplini 14, Riva del Garda

Gelateria Tarifa
via Giovanni Segantini 51, Arco

Busàt birra & cibo
via Disciplini 8, Riva del Garda

Ristorante RivaMia
via Dante Alighieri 49, Riva del Garda

Villa Cian
via Sarca Vecchio 11, Nago-Torbole

Trattoria Piè di Castello
via al Cingol Ros 38, Cologna di Tenno