Kun kesä alkaa kääntyä syksyksi, purnaan aina hetken. En haluaisi luopua kesän valosta ja vapaudesta, raikkaasta vihreydestä. Mutta sitten kun syksy saa siivet alleen, ja värit ylleen, ihmettelen, miksi en taaskaan ottanut vastaan tätä upeaa vuodenaikaa innolla - syksyhän on ihan mahtavaa aikaa.
Syksyssä parasta on värikkyys. Värien kirjo on valtava sekä puiden ja pensaiden lehdissä että syksyn sadossa. Kuvissa olevat väriterapiapalat on tallennettu meidän pihallamme. Sadon sävyt ovat hämmentävät moninaisia. Lehtikaali keikistelee vielä täydessä vihreydessään ja ruusukaalit (ekat ikinä!) näyttävät suorastaan heleiltä, kun taas munakoiso ja viinirypäleet ovat miltei mustia. Tomaatin väriloisto on vain parantunut syksyn edetessä, tosin tämän viikon kylmyys saattaa laittaa tomaatit koville. Lamoherukan lehdet ovat joka syksy ensimmäisenä, ja liki viimeisenäkin, valloittavissa ruskan sävyissä.
Eikä syksyn sadosta nauttiakseen tarvitse todellakaan olla tarhuri. Metsät pullistelevat sieniä ja puolukoita, eikä pihlajanmarjoja (katso mausteisen hyytelön resepti alla) ole pitkään aikaan ollut näin runsaasti. Moni painii myös omenapaljouden kanssa ja on vain hyvillään, jos joku nappaa mukaansa pussin tai pari.
Tai sitten voi käydä korjaamassa satoa kaupan pakastealtaalla ja tukea samalla kotimaista tuotantoa. Vaikka kasvikset ovatkin voittamattomia tuoreina, ovat esimerkiksi kotimaiset herneet (Apetit) aivan loistavia pakasteinakin. Osasyynä lienee se, että herneiden matka pellolta pakkaseen kestää vain kaksi tuntia, mikä on muuten paljon lyhyempi aika kuin minun eilisen sienisaaliin saaminen säilöön kesti.
Suomalaista tuotantoa voi tukea monella tavalla. Minä tartuin viikonloppuna haasteeseen laittamalla syksyn purkkiin. Vetäisin tossut (Reino ja Aino) jalkaan ja riivin pihapihlajasta marjoja. Maustoin tutun pihlajanmarjahyytelön nyt uudella tavalla: tähtianiksella ja kanelilla (Meira). Mausteet antoivat hyytelölle erinomaisia makusävyjä, ja saivat sen maistumaan yllättäen hieman kirsikkaiselle.
Vuoden loppuun saakka jatkuva Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on varmasti tullut kaikille jo tutuksi - toivottavasti olet ottanut jo haasteen vastaan
Resepti
Mausteinen pihjalanmarjahyytelö
1 litra pihlajanmarjoja
3 dl vettä
3 dl hillosokeria (kun mehua 5 dl)
1 tähtianis
1 kanelitanko
Perkaa pihjalanmarjat ja huuhtele ne huolellisesti juoksevalla, kuumalla vedellä. Keitä marjat mehuksi: Mittaa kattilaan vesi ja marjat. Keitä kannen alla noin 20 minuuttia, ota pois levyltä ja anna hautua vielä kannen alla noin vartti. Siivilöi mehu talteen (kerran siivilöin kätevänä emäntänä suoraan lavuaariin, en suosittele). Jos haluat aivan kirkasta hyytelöä, älä painele marjoja. Minä en tietenkään malttanut olla painelematta. Mittaa mehun määrä, sillä se vaikuttaa hillosokerin määrään. Meillä mehua kertyi viisi desiä.
Laita mehu kattilaan ja mittaa sopiva määrä hillosokeria. Heitä kattilaan myös tähtianis ja kanelitanko. Sekoita ja anna poreilla hiljalleen 10 minuuttia. Testaa, onko hyytelö valmista laittamalla lautaselle lusikallinen seosta. Jäähdytä pieni hetki ja vedä keskelle vako. Jos vako ei valu umpeen, on hyytelö valmista. Muutoin jatka keittämistä vielä muutama minuutti, kyllä se siitä hyytyy.
Kuori keitoksen päälle tullut vaahto tarkasti pois, nouki myös mausteet pois, ja purkita hyytelö heti puhtaisiin purkkeihin.
