Quantcast
Channel: Kokit ja Potit -ruokablogi
Viewing all 740 articles
Browse latest View live

Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

$
0
0
Yhden astian tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla ja kikherneillä on helppo ja ihana – kohta teilläkin kaavitaan lusikalla tai leivällä vuoan reunoja. 

Yhden astian tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

Tomaatti-fenkolivuoka syntyi, kun näin Marian tekevän uuniruokaa tomaatista ja fenkolista, kahdesta suosikkiaineksestani. Ruoasta tuli lopulta aivan erilainen kuin Marin hurmaavan näköinen paistos, sillä kumosin vuokaan yhden jos toisenkin purkin. Mutta ihan mielettömän hyvää tästäkin tuli, koukuttavan hyvää.

Fenkolia olen muuten syönyt tänä kesänä ennätyspaljon, sillä ihana fenkoli-pinaattisalaatti on löytynyt ruokapöydästä lukemattomia kertoja. Aromikas ja uunissa leppyvä fenkoli on upea kasvis, jota käytetään aivan liian vähän. Tässä on jo kaksi maukasta syytä – salaatti ja lämmin vuokaruoka – poimia fenkoli koriin kaupassa. Fenkolin kotimainen satokausikin on vielä käynnissä.

Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla ja kikherneillä

Yhden astian ruoat ovat ikisuosikkejani. Kun ainekset on pilkkonut ja kaatanut vuokaan, ruoka laittaa käytännössä itse itsensä. Kuvissa oleva ruoka laittautui hitusen liian pitkään, mutta toisaalta paahtuneet tomaatit ja tiivistyneet aromit varmasti vain paransivat makuja.

Säilöttyjen kirsikkatomaattien ja fenkolin lisäksi laitoin uunivuokaan kikherneitä ja valkosipulia. Mausteisuutta ruokaan tuo harissa, jonka määrällä on helppo säätää ruoan voimakkuutta. Kun ruoka oli kymmentä minuuttia vaille valmis, murensin päälle vielä fetajuustoa paahtumaan uunin lämpöön. Ruoasta tuli, vähän vahingossa, ihan käsittämättömän hyvää. Kun vuosi sitten villiinnyin paahdetusta kukkakaalisalaatista, epäilen vähän, että tästä tomaatti-fenkolivuoasta tulee tämän vuoden eniten tehty ruoka.

Ehkä se on se paahdettu feta, joka molemmissa ruoissa koukuttaa. Uunissa paahdettu fetajuusto on nimittäin yksi tämän hetken ruokarakkauksistani. Napakoituva rakenne ja tiivistyvä maku saavat fetan aivan uudelle tasolle. Täytyy vaan muistaa olla tarkkana juuston laadun kanssa; paahtamisesta pitävät vain aidot fetajuustot. Jos paahdettu feta maistuu sinullekin, kannattaa tomaatti-fenkolivuoan ja paahdetun kukkakaali-kikhernesalaatin lisäksi tehdä myös uunissa paahdettu kreikkalaista salaattia.


Resepti



Tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla

neljälle

  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 1 iso tai 2 pientä fenkolia
  • 800 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
  • 1 dl vettä (huuhdo säilykepurkit)
  • noin 250 g kikherneitä
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1–1 1/2 tl suolaa
  • 1–2 rkl punaviinietikkaa
  • noin 1 rkl harissatahnaa
  • 2 tl sokeria tai hunajaa
  • 150 g fetajuustoa
  • kourallinen lehtipersiljaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kiertoilmauunissa riittää 180 astetta. 
  2. Huiski öljy uunivuoan pohjalle. 
  3. Siivuta fenkoli ja kuori ja hienonna valkosipulinkynnet. 
  4. Laita vuokaan fenkolit, kirsikkatomaatit, vesi, kikherneet ja valkosipuli. 
  5. Mausta suolalla, etikalla, harsissalla ja pyöristä makua tilkalla sokeria tai hunajaa. Sekoita huolellisesti.
  6. Paista noin 20 minuuttia. Lisää feta isohkoina paloina ja paista vielä 10–15 minuuttia eli kunnes feta on saanut väriä.
  7. Ripottele päälle lehtipersiljaa. Tarjoa siltään, tai leivän tai riisin kanssa.

Rouheat juustokierteet

$
0
0

Muutaman raaka-aineen juustokierteet ovat loistavia siltään, juustopöydässä, aperitiivina tai vilttiin ja teekupin lämpöön kääriytyneenä. 

Rouheat juustokierteet

Rakastan juuri tällaista leivontaa: helppoa, nopeaa ja rouheaa. Kierteet saavat olla kierossa ja juustotikut mutkikkaita – sellaista se tämä elämäkin välillä on. Rouheutta juustokierteisiin tuo juustoraaste ja siemenet. Ensimmäisen voi valita jääkaapin ja mieltymystensä mukaan, jälkimmäiset tulevat leivontaan käytettävän rasvan kanssa samassa paketissa.

Rouheat juustokierteet

Käytin juustokierteiden leivontaan Keijun uutta Paahdetut siemenet -levitettä, jossa on runsaasti auringonkukan-, pellavan-, kurpitsan- ja seesaminsiemeniä. En ole mikään suuri margariinien ystävä, mutta tämä tuote ilahdutti. Rouskuva levite on maukasta ja se toimii erinomaisesti sekä leivonnassa että siltään leivän päällä. Erityisesti vastapaahdetun paahtoleivän päällä Paahdetut siemenet on hauska, kun rypsiöljylevite hulahtaa leivän sisään, mutta siemenet jäävät rapeuttamaan suutuntumaa leivän päälle. 

Rouheat juustokierteet

Rouheat juustokierteet – helppo ja nopea resepti

Tällaiset pienet ja nopeat leipomukset ovat kyllä suosikkejani. Mieli saa juuri sopivasti taikinaterapiaa, kun kädet, nimen omaan molemmat kädet, upottaa taikinaan. Ja kohta saakin jo syödä terapiatuokion tuloksia. Kierteiden lisäksi taikina toimii hyvin myös vaikka sienen muotoisella piparimuotilla leikattuina kekseinä. Joskus olen paistanut samantyyppisen taikinan ohuena levynä ja lohkonut jäähtyneenä ja rapeutuneena paloiksi. 

Juustopöydässä rouheat juustokierteet ovat näyttävä lisä, mutta eniten tykkään rouskutella pikkusuolaisia teekuppi kädessä sohvan kulmassa. Lisää lämpöä – ja juustoista herkkupalaa vaativia katseita – tuo pari assistenttia jalkamutkassa.

Rouheat juustokierteet – helppo ja nopea resepti



Resepti


Rouheat juustokierteet

noin 30 kpl

  • 100 g Keiju Paahdetut siemenet -levitettä
  • 4 dl vehnäjauhoja tai puolikarkeita spelttijauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 3/4 tl suolaa
  • 2 dl juustoraastetta (esim. emmental, appenzeller tai vanha gouda)
  • 1 kananmuna
  • noin 1/2 dl vettä

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  2. Nypi Paahdetut siemenet -levite sekä kuivat aineet sekaisin. 
  3. Lisää juustoraaste.
  4. Lisää kananmuna ja vesi. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä.
  5. Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Leikkaa 1–2 cm:n levyisiä nauhoja ja kieputa kierteelle.
  6. Paista noin 10 minuuttia eli kunnes juustokierteet ovat rapeita ja kauniin värisiä. Lopullinen rapeutuminen tapahtuu jäähtyessä.

Nopea arkiruoka: Linssibolognese

$
0
0
Linssibolognese on nopea arkiruoka


Linssibolognese on arkiruoan monitaituri, sillä samalla reseptipohjalla syntyy pastakastike, tortillatäyte tai vaikka linssikeitto. Tämä resepti kannattaa pitää mielessä!


Muistatteko, kun kerroin tekeväni soffrittoa annospusseissa pakastimeen. Ah, tuo arkiruoan uudelle tasolle nostava marttailu-niksi. Linssibologneselle soffritto tekee hyvää, mutta se ei ole välttämätön. Tomaattikastikkeen sekaan kannattaa kuitenkin raastaa ainakin porkkana sipulin ja valkosipulin lisäksi. Pieneksi raastettuna se kypsyy kyllä hyvin kastikkeen valmistuessa.

Linssibolognesea voisi yhtä hyvin kutsua linssipadaksi. Se toimii nimittäin mainiosti siltäänkin vaikka avokadon ja jogurttinokareen kanssa. Lisäkkeeksi voi keittää vaikka riisiä tai kvinoaa. Samalla reseptipohjalla tehtyä linssipataa olen maustanut jeeralla ja lusikoinut tortillojen väliin kasvisten, guacamolen ja salsan kanssa. Toimii. Ja kun nestettä lisää ja suolan ja muun makumaailman säätää kohdilleen, syntyy mainio linssikeitto.

Tällaiset muunneltavat ruoat ovat arjessa mainioita vaikka pakastimessa, kun loppusilauksen voi tehdä päivän fiiliksen mukaan. Onhan se nyt ihan eri asia syödä tortilloita kuin linssikeittoa. Pastan kanssa kastike on kuitenkin ehkä suosikkini. Linssibolognese kannattaa sekoittaa pastan sekaan valmiiksi ja nostaa lautaselle vasta sitten. Näin ainekset sekoittuvat helpoiten. Lautasella oleva annos viimeistellään parmesaani- tai pecorinokasalla – asia, joka saa aina aikaan pieniä onnenhyristyksiä.


Resepti



Linssibolognese

neljälle

  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 400 g tomaattimurskaa
  • 3 dl punaisia linssejä 
  • 4–5 dl vettä
  • 2–3 rkl punaviinietikkaa
  • noin 1 1/2 tl suolaa
  • 2–3 tl sokeria tai hunajaa
  • hieman mustapippuria myllystä
  • (tuoretta basilikaa hienonnettuna

  1. Kuumenna öljy kasarissa ja kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia sekä raastettua porkkanaa öljyssä viitisen minuuttia. Sipulin, porkkanan ja valkosipulin voit korvata soffritolla (1–2 dl), jos sinulla on sitä pakastimessa, silloin et tarvitse myöskään öljyä. 
  2. Lisää tomaattimurska ja linssit sekä vesi. Anna kiehua hiljalleen vähintään 20 minuuttia eli kunnes linssit ovat täysin kypsiä.
  3. Mausta etikalla, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Anna hautua vielä noin 10 minuuttia. Voit keittää sillä aikaa pastan.
  4. Sekoita kastiketta pastan joukkoon ja tarjoile heti parmesaani- tai pecorinoraasteen kanssa.
  5. VINKKI! Jos sinulla on punaviiniä, voi korvata osan vedestä viinillä. Se syventää makua entisestään.
–––––



Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa

Larb on ruoka, joka vie sinut hetkessä tropiikkiin – ruokaisa salaatti on kaakkoisaasialaisten makujen täydellinen yhdistelmä. Nopea Härkis-larb on mahtava vegeruoka sekä arkena että juhlissa.

Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

Ihastuin aikoinaan larb-salaattiin yhden Kaakkois-Aasian matkan jälkihuumassa. Matkalla olin syönyt niin tulista larbia, että tunsin sen vielä seuraavanakin päivänä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kotona mausteiden tasapaino oli omalle suulle parempi, ja rakkaus larbiin oli syntynyt.

Tasapaino onkin tärkeä asia; se takaa huumaavan makunautinnon. Kaakkoisaasialaisen ruoan koukuttavuus perustuukin juuri perusmakujen hienovaraisesti säädettyyn balanssiin. Larb tehdään usein kanan, naudan tai possun jauhelihasta, mutta minä pidin #härkispäivä'n ja tein vege-larbin. Postauksen lopussa on paitsi resepti myös kilpailu, muista kurkata!

Minä tykkään, että larbin kanssa on tarjolla jotain raikasta tai selkeää makua, vaikka kaukana idässä larb tarjotaankin usein ihan siltään. Rapean salaattipedin päälle lusikoitu mausteinen Härkis® on ihanaa, mutta yhtä lailla se toimii vaikka riisin kanssa tai salaatinlehteen käärittynä suupalana.

Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti
Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

Härkis-larb syntyy noin vartissa, josta kaksi kolmasosaa heilutaan veitsen ja raastimen kanssa esivalmistellen. Esivalmistelut voi tietysti halutessaan tehdä etukäteen, jolloin larb on oikeaa pikaruokaa. 

Härkis, tuo arjen luottoratsuni, on kyllä todella mainio tuote. Eniten käytän Härkis® Originalia, joka on tämänkin reseptin runkona, mutta minusta Verso Food on onnistunut aivan erinomaisesti myös valmiiksi maustettujen tuotteiden kanssa. Pian aion laittaa testiin uuden indian curry -version. Härkis® on helppo tuote, kun haluaa vähentää lihan käyttöä, sillä tosi moni jauheliharuoka toimii härkäpapuvalmisteella erinomaisesti ilman muita muutoksia. Lihan vähentäminen on itse asiassa ihan helppoa: Kuha päättää, että tänään on #härkispäivä.


Härkis-larb eli mausteinen aasialainen vegesalaatti

KILPAILU

Voit voittaa mahtavan tuotepalkinnon (arvo noin 50€), kun kommentoit postausta ja kerrot, mikä Härkis-resepti on mielestäsi paras. Seuraa myös Versofoodia Instagramissa, siellä on paljon kasvisruokainspiraatiota! Voit osallistua kilpaluun 30.11.2018 saakka. Kilpailun tarkat säännöt löydät täältä.



Resepti



Härkis-larb

neljälle
  • 250 g (1 pkt) Härkis® Original
  • 1 ruukku rapeaa salaattia
  • 1 rkl öljyä
  • 1 salottisipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1–2 tuore chilipalko (mieto)
  • 1 sitruunaruohon varsi (8 cm tyvestä)
  • 2 rkl nam pla -kalakastiketta 
  • 1 1/2 rkl limetin mehua
  • 1 limetin kuori ohuelti raastettuna
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • puoli kourallista tuoretta minttua
  1. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet.
  2. Leikkaa noin 8 cm sitruunaruohon tyvestä, laita veitsi lappeelleen tyven päälle ja pamauta veitseä kämmenpohjalla. Sitruunaruohon rakenne rikkoutuu ja maut irtoavat paremmin.
  3. Hienonna myös chili (voit leikata osan chilistä myös renkaiksi ja säästää koristeluun).
  4. Raasta huolellisesti pestyn limetin kuoren vihreä osa pienellä raastimen terällä. 
  5. Purista limetin mehu.
  6. Kuullota sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää härkis, nosta lämpöä ja paista edelleen muutama minuutti.
  7. Mausta härkis chilillä, sitruunaruoholla, kalakastikkeella sekä limetin mehulla ja kuoriraasteella. Sekoita.
  8. Hienonna korianteri ja minttu, jätä muutama lehti kokonaisena koristeeksi. Sekoita yrtit härkiksen joukkoon.
  9. Revi salaatti tarjoiluastialle pediksi ja kumoa maustettu härkis salaatin päälle. Koristele chilillä ja yrteillä.

Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka

$
0
0
Italialainen munakoisovuoka ei ole pikaruokaa mutta loistoruokaa se on. Mikään ei voita hitaasti kypsytetyn tomaattikastikkeen, paistetun munakoison ja kahden juuston yhdistelmää.

Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka

Nyt loppukesästä – tai syksyksi kai lokakuuta on jo kutsuttava – minulla on ollut aivan mahdoton italialaisen ruoan himo. Risottoja, pastoja, kypsiä tomaatteja, tupsukaupalla basilikaa ja reiluja lorauksia ihanaa oliiviöljyä. Ja munakoisovuokaa, monta kertaa tätä täydellistä melanzane alla parmigianaa. Ajattelin, että kyllä tälle hulluudelle pian joku syy selviää. Ja selvisihän se. Ei tosin mennä vielä siihen, palaan asiaan myöhemmin.

Melanzane alla parmigiana on ehkä yksi maailmankaikkeuden ihanimpia ruokia. Hieman työläs se on, mutta sellaisia ne timantit joskus ovat. Toisaalta tomaattikastike tulee hellalla itsekseen, joten hommana on lähinnä viipaloitujen munakoisojen paistaminen ja vuoan kokoaminen. Minä tykkään itkettää munakoisot ennen paistamista; rakenteesta tulee silloin parempi. Hella & herkku -puodin Annan antamasta vinkistä rapeutan munakoisoja paistettaessa ripauksella vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta. Näin viipaleet pysyvät kasassa vuoan hautuessa uunissa ja lopputulos on lasagnemainen eikä mössömäinen.

Munakoison eurooppalainen satokausi on muuten aivan pian päättymässä, mutta vielä tätä maailman ihaninta ruokaa ehtii parhaimmillaan olevista koisoloista tehdä. Tomaatteina käytän munakoisovuoassa ihan reilusti purkkikamaa. Laadukas tomaattimurska tai säilötyt tomaatit ovat ihan parhaita pitkään haudutettavissa kastikkeissa. Alla oleva tomaattikastikkeen resepti on muuten sellainen yleispätevä kastike, jolla niittaa ihan minkä tahansa tilanteen. Se toimii siltään pastakastikkeena tai sekaan voi paistaa tuoremakkarasiivuja, heittää paketillisen nyhtökauraa tai levittää kastikkeen vaikka pizzapohjalle, mikä ettei lämppäreillekin.

Jos munakoiso maistuu, suosittelen tsekkaamaan myös nämä reseptit:



Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka


Resepti



Melanzane alla parmigiana eli italialainen munakoisovuoka


neljälle

  • 2 munakoisoa
  • suolaa (munakoisojen itkettämiseen)
  • 2 rkl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
  • oliiviöljyä (munakoisojen paistamiseen)
  • 1 pallo mozzarellaa
  • kourallinen parmesaania tai pecorinoa
  • kourallinen tuoretta basilikaa
  • 800 g  (2 prk) tomaattimurskaa
  • vajaa 1 dl vettä
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 pienehkö sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1–2 rkl punaviinietikkaa
  • 1 tl sokeria
  • noin 1 tl suolaa

  1. Leikkaa munakoisoista kanta pois. Viipaloi munakoisot pitkittäin noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. 
  2. Ripottele viipaleiden päälle suolaa ja anna itkeä puolisen tuntia. Kuivaa munakoisot huolella talouspaperilla. 
  3. Siivilöi munakoisoviipaleiden päälle hieman jauhoja (toisen puolen jauhottaminen riittää mainiosti) ja paista viipaleet reilussa oliiviöljyssä pannulla molemmin puolin. Nosta paistetut viipaleet valumaan talouspaperin päälle.
  4. Tee kastike munakoisojen itkiessä. Leikkaa sipuli ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Kuullota hetki öljyssä keskilämmöllä. 
  5. Lisää tomaattimurska ja vesi (huuhtaise purkit pienellä vesimäärällä). Lisää etikka, sokeri ja suola. Anna hautua hiljalleen noin 45 minuuttia. Sekoita välillä. Kastike saa kiehua hieman kasaan siten, että pohjalla ei ole isoa määrää irtonestettä. 
  6. Kokoa vuoka: laita uunivuokaan munakoisoviipaleita, revi päälle hieman mozzarellaa, levitä kastiketta, ripottele parmesaania ja muutama revitty basilikan lehti. Toista kunnes olet käyttänyt kaikki ainekset. Laita päällimmäiseksi tomaattikastiketta. 
  7. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Paistamisen loppupuolella voit lisätä päälle vielä hieman parmesaania tai mozzarellaa. Itse tykkään lisätä mozzarellan tuoreena ennen tarjoamista vielä hieman lämpimän munakoisovuoan päälle.
  8. Tarjoa haaleana.

Seuraathan Kokkipotteja jo Instagramissa ja Facebookissa

Marinoitu munakoiso – salaisuutena säilötty sitruuna

$
0
0
Uunissa paahdettujen munakoisoviipaleiden päälle kaadetaan sitruksinen kastike. Niin helppoa on täydellisen marinoidun munakoison valmistus.

Marinoitu munakoiso – ihana tapas tai lisäke

Marinoitu munakoiso on siltään ihana tapas ja vaalean leivän päällä se suorastaan hehkuu. Se sopii hyvin myös salaatin päälle vaikka fetajuuston tai halloumin parina, ja pitaleivän sisään tai falafelien kaverina pehmeät koisot viihtyvät mainiosti.

Marinoinnin jujuna on säilötty sitruuna, koukuttavan ihana aine, jota onneksi löytyy jo aika monen tavallisen lähikaupankin hyllyltä. Säilöttyä sitruunaa valitessa kannattaa kurkata ainesosaluetteloa. Laita ostoskoriisi sellainen purkki, jossa on vain sitruunaa ja suolaa, mahdollisesti myös vettä. Kaikki muu on turhaa.

Säilöttyä sitruunaa voi tehdä myös itse, jos malttaa odottaa muutaman viikon sen valmistumista – sitten se säilyy kyllä pitkään. Esimerkiksi täältä löytyy simppeli ohje tähän maagiseen säilykkeeseen.

Marinoitu munakoiso – ihana tapas tai lisäke

Tässä marinoidussa munakoisossa on kaikki kohdallaan. Se on raikas, mutta maultaan silti intensiivinen ja tuhti. Sitruunaisuutta on, mutta kun osa siitä tulee vinkeästi säilötystä sitruksesta, on makumaailma pelkkää sitruunamehua moniuloitteisempi ja mielenkiintoisempi. Laitan pian jakoon toisenkin reseptin, jossa säilöttyä sitruunaa käytetään, joten kaappiin se ei jää. Kannattaa ottaa testiin myös tämä Suolaa ja hunajaa -blogin arkistosta löytyvä tagine-resepti, on kuulkaas hyvää!



Resepti


Marinoitu munakoiso


  • 1 munakoiso
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • merisuolaa
kastike
  • 2 rkl säilöttyä sitruunaa hienonnettuna
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 1–2 rkl sitruunamehua 
  • 1–2 tl hunajaa
  • hieman suolaa tarvittaessa

  1. Viipaloi munakoiso noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi.
  2. Rouhi tai ripottele viipaleiden päälle suolaa ja anna itkeä puolisen tuntia. Kuivaa.
  3. Sivele pullasudilla viipaleiden päälle oliiviöljyä.
  4. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes munakoisot ovat saaneet selvästi väriä.
  5. Hienonna säilötty sitruuna
_____

Sitten toinen loistava, ruokaan liittymätön juttu. Täällä Oulussa on sellainen paikka, josta joka naisen tulisi tietää, ja miestenkin, jos heillä on sisko, äiti tai puolisona nainen. Aivan keskustassa, kaupungin kauneimmassa talossa on nimittäin maailman ihanin vaateliike, josta kuvissa oleva paitakin on*. Muotiprivaatin ajaton ja klassinen valikoima on aivan omaa luokkaansa, palvelu joka kerta aivan loistavaa. Ja tadaa, erityisesti muualla asuvien iloksi Muotiprivaatti on avaamassa muutaman viikon sisällä verkkokaupan. Insta kannattaa ottaa seurantaan  h e t i. 

*paita on saatu Muotiprivaatista, kiitos!

Ahvenanmaa – ruokamatkailua ja saariston rauhaa

$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa

Ahvenanmaa on aarre, joka lumoaa. Samoin tekee saariryhmän vahva ruokakulttuuri – paikalliset maut ovat huumaavan hyviä.


Saaristossa puhaltava tuuli kuivaa hiukset hetkessä, kun saaristo-opas painaa veneeseen lisää vauhtia. Ahvenanmaan Itäsatamasta startannut vene vie meitä kohti ulkosaaristoa, maaruskassa hehkuvaa Rödhamnin saarta. Saaristoretki on upea tapa startata Ahvenanmaan miniloma– muutaman tunnin päästä Maarianhaminaan palatessa tuntuu kuin olisi ollut lomalla jo pitkään. Saaristoon ei arki ylety. Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa.


Edellisen kerran olin Ahvenanmaalla teininä parina kesänä. Ensin tutustuin pääsaareen ruotsin kielen intensiivikurssilla, sitten ystävien kanssa pyöräretkellä. Molemmista reissuista muistot ovat niin hulvattomat, että jo sana Ahvenanmaa saa aikaan onnenhyrähdyksiä. Eikä ne tunnelmat tästä reissusta ainakaan laimentuneet – Ahvenanmaa on aivan timanttinen lomakohde.

Maarianhamina on leppoisa pieni kaupunki, jossa kaikki luontopoluista museoihin ja ravintoloista kauppoihin on kävelymatkan päässä, helposti tavoitettavissa. Laivarantaankin kävelee aivan ydinkeskustasta vain hetken. Mutta on Ahvenanmaa muutakin kuin pääkaupunki: Pääsaaren lisäksi maakuntaan kuuluu noin 6500 nimettyä saarta ja tuhansia pikkuruisia saaria tai luotoja. Että on kuulkaa saaria missä hypellä! 

 

Ahvenanmaan ruokakulttuuri

Ahvenanmaalaisten ruokapuheesta kuultaa sama paikallisylpeys kuin eteläisessä Euroopassa. Oman maakunnan tuotteista ja tuottajista puhutaan paljon, ja niitä esitellään ilolla. Paikalliset tuotteet ovat näkyvästi esillä ravintoloissa, kaupoissa ja hotellien aamupalapöydissä. Esimerkiksi Hotelli Arkipelagin aamiainen on koostettu ainoastaan ahvenanmaalaisista tuotteista.

Merellisyys ja kala, aivan erityisesti silakka, näkyvät Ahvenanmaan ruokakulttuurissa luonnollisesti vahvasti. Ruokakulttuuriin kuuluu kalan lisäksi upeita paikallistuotteita – kaikki kai tuntevat maakunnan kuuluisimman ruokatuotteen eli pannukakun, Taffelin sipsit, Micke Björklundin Smakbyn ja Ahvenanmaan omenat. Satojen tuhansien omenapuiden maakunta tuottaakin 70% suomalaisista omenoista. Saaristossa on valtavasti pientuottajia, jotka tekevät kaikkea limpparista juustoihin ja oluesta makkaroihin. Huolella ja rakkaudella tehtyä paikallista ruokaa, tykkään!

Ruokakulttuurin upea poikkileikkaus oli tarjolla Maarianhaminan torilla, jossa oli lokakuisena lauantaina viehättävät saaristolaismarkkinat. En meinannut malttaa lähteä torilta pois, kun ihastelin kauniisti viimeistelyjä purkkeja ja purnukoita, inspiroiduin uusista ideoista ja kekrin valtavasta tarjonnasta. Ruokatuotteiden lisäksi tarjolla oli paikallista käsityötä  – jälleen asia, jota tuodaan esiin ihailtavan vahvasti. 


3 ravintolavinkkiä Ahvenanmaalle

Miniloman aikana ehdin syödä kolmessa ravintolassa hotellin aamupalan ja saaressa syötyjen piknikeväiden lisäksi. Kaikki kolme ravintolaa ansaitsevat ehdottomasti suositukseni. Ruoka on erinomainen syy mennä Ahvenanmaalle.

Maarianhaminasta 18 km pohjoiseen sijaitseva Stallhagen on panimo, jonka yhteydessä on kiva ravintola, Pub Stallhagen, sekä myymälä, jossa myydään oluen lisäksi lähituottajien tuotteita. Panimolla järjestetään tutustumiskierroksia ja pubissa saa rentoa ruokaa saatavilla olevista kauden raaka-aineista. Oluttasting oli mainio tapa tutustua panimon tuotteisiin. Minun suosikiksi nousi Stallhagenin hunajaolut. Enkä ole ainoa mieltymykseni kanssa: paikallisella hunajalla maustettu olut on panimon suosituin juoma.

Aivan Maarianhaminen keskustassa sijaitseva Sittkoffska Gården on niin ikään ravintolan ja putiikin yhdistelmä. Ravintola on kivan tunnelmainen, vaikka se sijaitseekin pienessä ostoskeskuksessa. Paikallisia makuja täynnä ollut tapastyyppinen lautanen sisälsi ihania juustoja, minisalamia, siemennäkkäriä ja marmeladia. Ja ihanaa pannukakkua, tietenkin. Juomana oli aivan loistavaa paikallista limpparia. Siikoffska Gården on kiva paikka pysähtyä hetkeksi kaupunkikierroksen lomassa tai keskustan tuntumassa tehtyjen luontopolkukävelyiden päätteeksi.



Ilmastoystävällinen Emmaus returcafé tarjosi lauantaina brunssia. Ravintolan konsepti on ihan mahtava. Emmauksessa hyödynnetään ruokakauppojen ja tuottajien hävikkiä. Esimerkiksi syyskuussa ravintola oli taikonut 634 kg kasviksia ja hedelmiä ruoaksi. Leivät ovat myös joko hävikkiä tai paikanpäällä leivottuja. Erityisesti ihastuin brunssin salaattipöytään, jossa oli tarjolla monenlaista versoa, papua ja vihreää sekä ihan todella maukkaita tahnoja. 

Paikallisen yrittäjäpariskunnan mukaan hävikkiravintolassa on kuulemma Maarianhaminan paras ruoka – takuuseen en tosin uskalla mennä, vaikka ruoka olikin ihanaa. Emmaus tekee hyvän ruoan lisäksi muutakin hyvää: Ravintola työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja viljelee kaupunkipuutarhaa pihalla.


Ahvenanmaa on monella tapaa täydellinen lomakohde. Se on lähellä mutta kuitenkin vähän enemmän irti arjesta kuin manner-Suomen kohteet. Saaristo luo maakunnalle ainutlaatuiset puitteet ja ruokakulttuuri tarjoaa tuttuja suomalaisia makuja saaristolaisella kierteellä.


Näihin linkkeihin kannattaa tutustua, kun suunnittelet reissua Ahvenanmaalle:

  • Visit Åland – kaikki Ahvenanmaasta
  • Stallhagen – paikallinen panimo ja ravintola
  • Smakbyn– Ahvenanmaan gastronominen helmi
  • Shipland – veneretkiä ja saarihyppelyitä
  • Sjökvarteret – korttelillinen elävää merellistä historiaa ja paikallisia käsitöitä


Kaupallisessa yhteistyössä Visit Ålandin kanssa

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

$
0
0
Olen myskikurpitsafani. Siihen on kaksi syytä: myskikurpitsa on maultaan ihastuttava ja sen voi käyttää kuorineen. Parasta, sillä kurpitsan kuoriminen on vähän ärsyttävää hommaa.

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

Tai ollaanpa tarkkoja. Kyllä syitä on enemmän. Sesonkikasviksessa hurmaa myös väri, muoto ja rakenne. Laskevan auringon värinen myskikurpitsa on kerrassa upea raaka-aine. Se on kaunis kuin veistos – usein pidänkin sitä ensin pöydällä koristeena – ja rakenteeltaan samaan aikaan napakka ja kermainen. Aika harva raaka-aine pystyy samaan.

Useimmiten valmistan myskikurpitsaa paahtamalla. Tämä ei ehkä ole kovin iso yllätys, sillä paahdan menemään aika usein. Toista itseäni toteamalla, että paahtaminen tekee parempaa melkein kaikesta. Googlasin huvikseni "paahdettu kokit ja potit" (oikeasti, pian paahdan varmaan bloginkin), ja löysin kunnioitettavan nipun reseptejä: paahdettua persimonpuuroa, paahdettua kreikkalaista salaattia, paahdettua kukkakaalia persijaöljyllä, paahdettua hunajamysliä ja paahdettua kukkakaali-kikhernesalaattia. Noin niin kuin esimerkiksi.

Nyt maustoin paahdetut myskikurpitsaviipaleet nerokkaalla sinappiöljyllä. Sinappiöljy, ja idea koko ruokaan, on Pipsa Hurmerinnan ja Meri-Tuuli Väntsin Samassa liemessä -kirjasta. Kirjan reseptissä on lisänä paistettuja retiisejä, mutta retiisejä ei tähän aikaan vuodesta oikein ole saatavilla.

Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

Parasta sinappiöljyssä on ikään kuin frittisiemenet, jotka antavat paitsi mahtavan makusävyn myös hauskaa rakennetta. Sinapinsiemenet ovat kuin aikuisten nonparelleja! Nonparellien lisäksi rouheutta tuovat pistaasipähkinät.

Olen hihkunut Samassa liemessä -naisten reseptiikkaa aiemminkin. Kesällä tein (ehkä sata kertaa) fenkoli-pinaattisalaattia Nami Namasten kokkauskurssin jälkimainigeissa. Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä kuuluu salaatin kanssa samaan sarjaan: resepti on hyvin yksinkertainen ja helppo, mutta siinä on joku pieni kierre, joka saa ruoan hehkumaan. Tässä ruoassa ne on ne nonparellit.


Resepti



Paahdettua myskikurpitsaa sinappiöljyllä

neljälle
  • noin 700 g myskikurpitsaa
  • 2 rkl öljyä
  • suolaa
  • noin 100 g pistaasipähkinöitä
  • 2 rkl sinapinsiemeniä (ruskeita tai keltaisia)
  • 5 rkl rypsiöljyä
  • tarvittaessa sormisuolaa

  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese ja leikkaa myskikurpitsa pitkittäin puoliksi. Poista siemenet. Leikkaa kurpitsa viipaleiksi.
  2. Levitä kurpitsaviipaleet pellille ja hiero niihin öljyä. Mausta suolalla.
  3. Paahda uunissa noin 20 minuuttia eli kunnes kurpitsa on kypsää mutta vielä napakkaa.
  4. Mittaa paistinpannulle rypsiöljy ja sinapinsiemenet. Kuumenna vähitellen öljy todella kuumaksi.
  5. Kun sinapinsiemenet alkavat poksua, on öljy valmista.
  6. Siivilöi öljy ja laita sinapinsiemenet talouspaperin päälle valumaan.
  7. Kuori ja rouhi pistaasipähkinät
  8. Huiski sinappiöljyä myskikurpitsojen päälle.
  9. Viimeistele rapeilla sinapinsiemenillä ja pistaasipähkinöillä sekä tarvittaessa sormisuolalla.
_____

Huomasithan, että Hannan sopassakin on juuri julkaistu uusi myskikurpitsaresepti. Uunicurry kurpitsasta ja linsseistä kuulostaa ihanalta.

Ruusukaalikimchi

$
0
0
Ruusukaalikimchi on yhdellä sanalla sanoen täydellistä. Se on myös trendikästä, sillä reseptissä yhdistyvät nosteessa oleva ruusukaali ja korealaiset maut.

Ruusukaalikimchi

Alunperin tein ruusukaalikimchin Suupaloja-kirjaan, jossa ehdotin korealaistyylisen herkun tarjoiltavan salaatinlehdeltä nyhtöpossun kanssa. Yhdistelmä toimii mainiosti – mausteinen kimchi raikastaa sopivasti tuhtia possua. Yhtä hyvin kimchiä voi tarjota munakkaan tai keitettyjen kananmunien kanssa, salaatin päällä, riisi- tai nuudeliruoan lisäkkeenä, kulhoruokien osana tai seisovan pöydän makukattauksessa. Totuus kuitenkin on, että ruusukaalikimchi on niin viettelevää, että se tulee syötyä usein ihan siltään. Suoraan purkista. 

Ruusukaalikimchissä on upea makumaailma, mutta ihan oikeaa kimchiähän tämä ei ole. Aitoa korealaista kimchiä hapatetaan vähintään parisen viikkoa, ja se valmistetaan useimmiten kiinankaalista. Hapatettu kimchi on ollut tekolistallani pitkään, sopivan reseptinkin löysin somea selatessani. Haarukkavatkaimen Mintulla on nimittäin mainio aidon kimchin ohje, josta hän instagramissa muistutti. Kannattaa tsekata resepti! Ehkä vielä tämän syksyn aikana tartun haasteeseen – siihen saakka suurkulutan ruusukaalikimchiä.

Ruusukaalikimchi

Satokausikalenteri on tänä syksynä kampanjoinut ruusukaalin arvostuksen noston puolesta. Ruusukaalivallankumous on tarpeen, sillä kaunottaren keskikulutus oli viime vuonna yhden pienen ruusukaalin verran henkeä kohden. Siis yhden ruususen verran! 

On olemassa siis valtava joukko ihmisiä, jotka eivät koskaan syö ruusukaalia, sillä en minä sentään yksin ruusukaalifanikerhoa muodosta. Laskin, että oma kulutukseni, joka ajoittuu aina vain kotimaisen ruusukaalin sesonkiin, on parisenkymmentä lootaa vuodessa. Eli noin kahdeksan kiloa. 

Suosikkireseptini ruusukaalista – ruusukaalikimchin lisäksi – ovat nämä:


Resepti



Ruusukaalikimchi

2–4 annosta

  • 400 g ruusukaalia
  • 2 rkl oliivi- tai rypsiöljyä
  • ripaus suolaa
  • 1 rkl vettä
  • 1 rkl riisietikkaa
  • 1 rkl kalakastiketta (tai soijaa)
  • 1 rkl gochujang-tahnaa eli korealaista chilitahnaa
  • 1–2 valkosipulinkynttä
  • 1 tl tuoretta inkivääriä hienonnettuna
  • 1 tl hunajaa
  1. Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
  2. Leikkaa kaalista kannat ja poista tarvittaessa huonot lehdet. Leikkaa ruusukaalit puoliksi.
  3. Laita ruusukaalit leivinpaperilla, huiski päälle öljy ja mausta suolalla.
  4. Paahda 10–13 minuuttia. Ruusukaalit saavat jäädä napakaksi.
  5. Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa.
  6. Sekoita kastikkeen sekaan paahdetutu ruusukaalit.
  7. Anna maustua vähintään tunti, mielellään seuraavaan päivään.

Nopea arkiruoka: Raakamakkara-tomaattipasta

$
0
0
Arkiruokana pasta on voittamaton: nopea ja maukas. Raakamakkara-tomaattipasta on juuri sellainen arjen pelastaja, johon kaikki edellä mainitut adjektiivit sopivat. Aivan erityisen maukas pasta on, jos kastikkeeseen hurauttaa hieman punaviiniä.

Nopea arkiruoka: Raakamakkara-tomaattipasta

Tämänkaltaista pastaan olen tehnyt vuosien varrella usein. Muutama viikko sitten lisäsin pastaan pullonpohjallisen viiniä ja pasta muutti luonnettaan täysin. Ilman viiniäkin pasta toimii mainiosti, mutta jos vaan mahdollista, tee taikatemppu pastalle. Koska onhan se niin, että kukapa ei tilkasta viiniä tykkäisi!

Raakamakka-tomaattipastassa on niin vähän raaka-aineita, että pastassa pätee vanha hyvä sääntö: mitä vähemmän raaka-aineita, sitä laadukkaampia raaka-aineita. Hyvät kirsikkatomaatit sekä maukas raakamakkara siivittävät jo pitkälle. Ja tietysti pastan valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä on oikeasti aivan valtavan iso merkitys.

Tavallisten ruokakauppojen hyllystä valitsen useimmiten Rummo-pastan, se on hyvä. Mutta onhan nyt esimerkiksi Hella & herkku -puodin pastavalikoima jotain aivan mieletöntä. Testaa, jos et ole jo testannut!

Nopeiden arkiruokien sarjassa on muutama muukin pasta, jotka kannattaa pitää mielessä. Pasta puttanesca on yksi suosikeistani, linssibolognese toimii aina ja tomaatti-ricottapasta aiheuttaa akuutin Italia-ikävän. Jos sinulla on tuoreita tai kuivattuja suppilovahveroita, kannattaa aivan ehdottomasti tehdä suppilovahveropestoa, se on pala satumaisinta metsää! Sienipesto sopii pastan joukkoon tai vaikka leivän päälle. Se on minun hätävararuoka, ruoka, johon päädyn risoton lisäksi, jos en keksi mitään muuta.



Resepti



Raakamakkara-tomaattipasta

neljälle
  • noin 400 g pastaa
  • noin 300 g  kirsikkatomaatteja
  • 2–3 raakamakkaraa (esim. chorizo)
  • hieman chilirouhetta
  • noin 1 dl punaviiniä 
  • suolaa
lisäksi
  • basilikaa
  • parmesaania

  1. Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä al denteksi.
  2. Puristele raakamakkara kuorestaan ulos ja leikkaa/revi pieniksi paloiksi.
  3. Paista makkaraa pannulla.
  4. Lisää kirsikkatomaatit ja anna niiden paahtua, litsi tomaatteja hieman, että niistä irtoaa mehua.
  5. Kaada pannulle viini. Anna kastikkeen tekeytyä ja keittyä kasaan siten, että jäljellä on sakeahko kastike.
  6. Mausta suolalla ja chilillä.
  7. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon kunnolla.
  8. Tarjoa basilikan ja parmesaanin kanssa.

Ruusukaali-caesar

$
0
0
Valloittava ruusukaali ja yksi ihanimmista salaatinkastikkeista, caesar-kastike, sopivat yhteen taivaallisen hyvin. Ruusukaali-caesar on klassikko syntyessään!

Ruusukaali-caesar

Ruusukaaleista en vaan saa tarpeekseni. Viime viikkoina olen paahtanut pieniä kaaleja monta rasiallista, koukuttunut ruusukaalikimchiin ja näprännyt ruusukaaliburgereita. Vaimomatskuu-blogin Juulia on muuten tehnyt hampurilaisista delux-version raakamakkaralla, cheddarilla ja tryffeliöljyllä maustetulla majoneesilla – kuulostaa aivan taivaalliselta. Sama reseptinikkari kutsui minua taannoin ruusukaalikuiskaajaksi. Siitä en tiedä, mutta ruusukaali, tällä kertaa caesar-salaatin pohjana, on ihanaa!

Olen tehnyt ruusukaali-caesaria sekä uunissa paahdetuista ruusukaaleista, pannulla pyöräytetyistä kaalinpäistä että raaoista ruusukaaleista. Rakenne on valmistustavasta riippuen tietysti aina hieman erilainen mutta maku, se on aina yhtä ihana. Raa'asta ruusukaalista tehty caesar on rouskuvuudessaan upeaa. Se kestää hyvin säilytystä ja itse asiassa vain paranee hieman odottaessaan, kun kastikkeen etikka raakakypsyttää kaalia hieman. Kastiketta kannattaa raakaan kaaliin caesar-salaattia tehdessä valmistaa hieman enemmän, etenkin jos salaatin antaa tekeytyä, sillä kaali syö kastiketta. Miten muka muuten olisi selitettävissä se, että kastike hupenee salaatin tekeytyessä. Niinpä, ei mitenkään! Aivan samanlaisena syömis-ilmiö ei toistu paahdetuista kaaleista salaattia valmistettaessa.

Ruusukaali-caesar

Tykkään tehdä ruusukaali-caesarin siten, että irrottelen lehtiä kaaleista sen verran kuin niitä kohtuudella suostuu lähtemään. Loppuosan sitten aina hakkaan pieneksi silpuksi. Näin salaatissa on kaalin tavallaan kahdessa muodossa: isoina ja näyttävinä lehtinä ja pienenä sipellyksenä. Jos muistan, sekoitan kastikkeen erikseen pieneen silppuun, laitan sen tarjoiluastian pohjalle, ja kokonaiset lehdet asettelen kastikkeessa pyörittämisen jälkeen päälle. Kuvassa kaikki on tosin sopivasti sekaisin. Ei ole aivan niin nättiä mutta ihan yhtä herkkua.

Jos haluat tehdä caesar-kastikkeen kananmunattomana, kokeile viime syksynä tekemääni kastiketta tai käytä vegaanista majoneesia. Jos parmesaanin sijaan käyttää ravintohiivahiutaleita tai vegaanista parmesaanivalmistetta, saa salaatinkastikkeesta myös maidottoman.


Resepti



Ruusukaali-caesar

neljälle

  • 400 g ruusukaaleja 
  • (tilkka öljyä paahtamiseen)
  • 1 1/2 dl majoneesia
  • 2 tl dijon-sinappia
  • noin 2 rkl valkoviinietikkaa
  • 1 1/2 dl hienoksi raastettua parmesaania
  • (ripaus suolaa)
  • parmesaanilastuja
  1. Leikkaa ruusukaaleista pois kannat ja poista huonot lehdet.
  2. Irrottele ruusukaalin lehtiä. Nipsaise tarvittaessa hieman pois kantaa, jota lehdet lähtevät irti helpommin.
  3. Silppua loput ruusukaalista pieneksi. Voit myös viipaloida kokonaiset ruusukaalit lehtien irroittamisen ja silppuamisen sijaan.
  4. Paahda ruusukaaleja halutessasi noin 10 minuuttia uunissa (200 astetta) tai hetki kuumalla pannulla.
  5. Valmista kastike ja sekoita se ruusukaaleihin. Maista ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai hapokkuutta.
  6. Vuole päälle parmesaanilastuja.

Pienet antipasti-piiraat

$
0
0
Kaupallinen yhteistyö: Atlântico

Hetkessä valmistuvat antipasti-piiraat ovat pelastus, kun kotiin ehtii vartti ennen vieraita. 

Pienet antipasti-piiraat

Melkein mikään ei ole niin ihanaa kuin ystävien kanssa vietetty aika. Niitä hurmaavia hetkiä ei ole koskaan liikaa – luulen, etten ole ajatuksen kanssa yksin. Tämän vuoden alussa päätin, että syön jatkossa enemmän yhteisessä pöydässä ystävien, tuon ihanan laajennetun perheen kanssa. Olen sopinut lounastreffejä ja kutsunut kylään sekä itseni muille että muut meille. Ja joka kerta kaikki on aina yhtä innoissaan. Viimeksi eilen sovimme ystäväporukan kanssa matalankynnyksen arki-illan treffit, koska viikonloppuna on kaikilla aina kamalasti kaikkea. 

Yhdessä asiassa olen vähän antanut periksi: tarjottavien ei todellakaan tarvitse olla mitään vaikeaa, uutta tai hienoa. Toisen laittama helppo ruoka tai avaama sipsipussi – ja viinipullo – on aina odotettua ja ihanaa. Nämä pienet antipasti-piiraat ovat melkein yhtä helppoja kuin sipsipussin avaaminen. Ainekset voivat olla kaapissa odottamassa sopivaa hetkeä, ja ne on myös helppo pakata mukaan vaikka mökkireissulle. Puolessa tunnissa rapeapohjaiset antipasteilla täytetyt piiraat ovatkin sitten jo valmiina.

Pienet antipasti-piiraat

Ja jos tarjottavien valmistaminen on helppoa, teen teille viininvalinnankin helpoksi. Antipasti-piiraiden kanssa sopii nimittäin mainiosti portugalilainen, Casa Relvas -perhetilan tuottama, maultaan täyteläinen ja väriltään tummanpuhuva Atlântico. Monen ruoan kanssa erinomaisesti mätsäävässä viinissä on tanniinisuutta, mutta se ei ole läpitunkevaa tai tyrmäävää. 

Viini sopii hyvin buffet-pöydän viiniksi tai ruokajuomaksi pastalle, kanaruoille tai muille kevyille liharuoille. Atlântico myydään kevyessä muovipullossa, joka menee antipasti-piiraiden ainesten kanssa kätevästi samassa kassissa kylään tai viikonloppureissuun. Eikä viini lopu ihan heti kesken: portugalilainen punaposki myydään litraisissa pulloissa. Saatavana on myös kolmen litran hanapakkaus. Hanapakkaus on kuuluu verkkokaupan tilausvalikoimaan, mutta sitä saattaa löytyä myös hyllystä.

Casa Relvas on muuten kiinnostava viinitalo siinäkin mielessä, että heille kestävän kehityksen arvot ovat tärkeitä. Viinitila muiden muassa panostaa työntekijöidensä työolosuhteisiin ja koulutukseen, vaalii pitkiä yhteistyösuhteita muiden paikallisten yritysten kanssa ja kantaa vastuunsa myös ympäristöasioissa esimerkiksi hyödyntämällä tilalla käytetyn veden sataprosenttisesti kasteluvetenä. 

Pienet antipasti-piiraat

Näissä viinin kanssa tarjotuissa antipasti-piiraissa on samaa henkeä kuin aiemmin syksyllä tekemässäni antipasti-galetessa. Sekin sopii mainiosti Atlântico-viinin kanssa samaan suulliseen. Ja sekin on hyvä vaihtoehto, että tekee pienten piiraiden sijaan yhden ison ja muhkean piiraan – taikinalevyjä on helppo nipistellä yhteen tarvittava määrä. Silloin kirsikkatomaattien sijaan voi käyttää galetessakin olevia tomaattiviipaleita. 

Pienet antipasti-piiraat
Pienet antipasti-piiraat


Resepti


Pienet antipasti-piiraat

32 kpl
  • 4 pientä torttutaikinalevyä
  • 2–3 rkl pestoa (vihreä tai punainen)
  • 1–2 raakamakkaraa (esim. chorizo)
  • kirsikkatomaatteja oliiveja
  • artisokansydämiä
  • tuoretta basilikaa
  1. Sulata taikinalevyt huoneenlämmössä.
  2. Kuumenna uuni 200 asteeseen.
  3. Leikkaa taikinalevyt kahdeksaan osaan.
  4. Viillä jokaisen neliön reunoille (noin 1/2 cm reunasta) veitsellä viilto, jotta taikinan reunat pääsevät kohoamaan, mutta täytetty keskiosa pysyy paremmin alhaalla. 
  5. Sipaise neliöille pestoa.
  6. Leikkaa kirsikkatomaatit ja oliivit puoliksi, valutetut artisokansydämet viipaleiksi. Puristele raakamakkarasta pieniä palloja.
  7. Täytä neliöt mielesi mukaan. Voit tehdä vegepiiraita ja lihavaihtoehtoja.
  8. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia tai kunnes reunat ovat saaneet kullankeltaisen värin.
_____

Kommentit tähänkin postaukseen ovat enemmän kuin tervetulleita. Huomioithan kuitenkin, että säädökset kieltävät alkoholiin liittyvän kommentoinnin. 

Lehtikaalipesto

$
0
0
Lehtikaali on vähän haastava raaka-aine, mutta kun siitä tekee pestoa, tykkäävät yhtäkkiä kaalista kaikki.


Lehtikaalipesto on väriltään upea ja maultaan ehkä vielä upeampi. Kun kaalin surruuttelee tahnaksi öljyn, suolan, valkosipulin, siemenien ja juustoraasteen kanssa, ei sellaisesta ruohomaisesta, mielipiteitä jakavasta mausta ole tietoakaan. 

Loppusyksyllä lehtikaali on minusta parhaimmillaan, kun syksyn ensimmäiset pakkaset, myrskytuulet ja sateet ovat vähän antaneet liki palmun kokoisiksi kasvaneille kasveille tuta. Maku on lempeämpi ja rakenne pehmeämpi kuin kesällä. Ja lehtikaalia voi vallan hyvin vielä poimia, kun talvi antaa odottaa itseään. Se meinaa, että tuoretta kotimaista lehtikaalia, sitä lempeämpää laatua, on tarjolla kaupoissakin.

Paitsi pestona, on lehtikaali aivan ihanaa myös salaatin pohjana. Kaalille pitää vaan tehdä pari helppoa temppua, jotta se antautuu rakenteeltaan mukavammaksi. Yksi suosikkisalaattini syksyisin on kvinoaa, punajuurta sekä fetaa sisältävä salaatti, jonka viimeistelee klassinen vinaigrette-kastike. Tämä neljä vuotta sitten julkaistu ohje on erityisesti tänä syksynä innostanut monia – kiitos ihan superisti ihanista palauteviesteistä. 

Yksi ihanimmista lehtikaalimuistoista sijoittuu Porvooseen, jossa söimme viime syksynä Hannan kanssa ihan mieletöntä sienipuuroa karamellisoiduilla lehtikaalisipseillä. Huh, miten ihanaa! Karamellisoidut lehtikaalisipsit aion nyt viimein laittaa kyllä tulille. Ne sopisivat varmasti hyvin myös punajuuririsoton kanssa.



Resepti



Lehtikaalipesto

neljälle

100 g lehtikaalia
1 1/2 dl oliiviöljyä (tai oliiviöljyn ja rypsiöljyn sekoitusta)
1/2 dl auringonkukansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesaania tai pecorinoa raastettuna
2 tl valkoviinietikkaa
vajaa 1 tl suolaa

Revi tai leikkaa lehtikaalista paksut lehtiruodit pois. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Tarjoa pastan kanssa tai vaikka leivän päällä levitteenä.

Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän

$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Carr'sin kanssa

Liki syntisen ihanasti valuva kuuma juusto, hedelmiä ja rapeita keksejä. Syksyn upein juustotarjotin on tässä.  

Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän

Uunissa paistettu camembert on yksi upeimmista – ja helpoimmista – tavoista saada aikaan wow-efekti. Olen tutkinut asiaa empiirisesti ja tulos on selvä: Paistetun juuston kannen avaaminen ja kuumaa juustoon dippaaminen aiheuttaa joka kerta onnenääniä. Ehkä osa onnenäänistä aiheutuu myös siitä tunnelmasta, kun ystävät tai perhe on koossa saman pöydän ääressä ja kurkottaa lähemmäs toisiaan, keskellä kattausta olevan kekseillä ja hedelmillä viimeistellyn juustolautasen äärelle.

Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän
Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän

Koska vastakohdat täydentävät toisiaan, on rapeiden asioiden kastaminen juustoon suositeltavinta. Rapeat omppulohkot, viinirypäleet tai keksit suorastaan hullaantuvat kuumasta juustosta. Mutta kyllä pehmeämmätkin hedelmät kuten persimonit tai klementiinit juustokylvystä nauttivat. 

Kekseillä saa kahmaistua juustoa eniten kyytiin, ja suosikkiyhdistelmäni onkin Carr's original, voileipäkeksien kunkku, jonka päällä on paljon keksinkyljellä kahmaistua, kuumaa camembert-juustoa ja viipale persimonia tai kotimaista omenaa. Myös viinirypäleitä kannattaa dipata valuvaan juustoon. Samalla tulee ihan vahingossa uitettua helposti myös sormia.

Camembert-juuston kanssa samaan aikaan paahdoin myös viinirypäleitä. Paahdetut viinirypäleet on aivan superihania! Tykkään tarjota kuumat ja hieman jo poksahtaneetkin viinirypäleet paitsi juuston ja keksien myös tuoreiden viinirypäleiden kanssa. Rakastan sitä tekstuurien vaihtelua, joka paahdetuissa ja tuoreissa viinirypäleissä on. Ja miten molemmat voivatkin olla niin herkullisia mutta täysin erilaisia. 

Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän





Ohuet ja rouskuvat Carr's original -keksit ovat ikisuosikkejani. Ne ovat maukkaita siltään tai suolaisella voilla siveltynä. Tykkään siitä, ettei kekseissä ole liikaa suolaa. Se lisää niiden monikäyttöisyyttä ja antaa tilaa täytteiden mauille. Keksit toimivat mainiosti alustana vaikkapa hummus-keolle, muhammara-vuorelle tai antipasti-annokselle. Ja tietysti: juustotarjottimelle keksit kuuluvat ilman muuta. 

Paistettu camembert – hurmaavan juustotarjottimen kuuma sydän

KILPAILU – VOITA HERKKUKORI

Haluaisitko kotiisi ihanan herkkukorin piristämään vuoden pimeintä aikaa? Kommentoi tätä blogipostausta viimeistään 25.11.2018 ja olet mukana arvonnassa. Kerro, mitä sinun juustotarjottimellasi aina on. Tutustu kilpailun sääntöihin TÄÄLLÄ.



Resepti



Paistettu camembert & viinirypäleet kahdella tapaa

2–4 annosta

1 camembert-juustokiekko
rouhaisu mustapippuria
loraus oliiviöljyä
terttu viinirypäleitä

lisäksi
Carr's original -keksejä
tuoreita viinirypäleitä
persimoneja
klementiinejä
kotimaisia omenoita.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista juustosta muovikääre. Jos olet ostanut juuston puulaatikossa, voin laittaa sen laatikkoon takaisin paahtamisen ajaksi. Aseta juusto uuninkestävään vuokaan tai esimerkiksi valurautapannuun.

Pese viinirypäleet ja laita ne uuninkestävään vuokaan. Paista juustoa ja viinirypäleitä 15 minuuttia. Valmistele sillä aikaa muut tarjottavat: viipaloi persimonit, kuori klementiinit ja lohko omenat. Asettele keksit ja hedelmät tarjolle. Nosta kuuma juusto keskelle ja tarjoa heti.

Marinoitu lehtikaalisalaatti

$
0
0
Lehtikaali kaipaa rutistelua ja nesteytystä – pienillä kikoilla sen rakenne saa lempeyttä ja maku intensiivisyyttä.

Marinoitu lehtikaalisalaatti

Aina välillä jään jumiin raaka-aineisiin. Nyt on lehtikaalin vuoro. Osasyy lehtikaalimaniaan on tosin lehtikaalisato, joka on, miten sen nyt sanoisi, riittävän suuri ja täydellisen reiätön. Lehtikaalipestoa ja syksyn ihaninta salaattia olen tehnyt tänäkin syksynä jo monesti.

Marinoitu lehtikaalisalaatti sai innoituksensa usein sushiravintoloissa tarjottavasta merileväsalaatista, josta pidän aivan valtavasti (merilevä on muuten raaka-aine, johon jään koukutun myöskin aivan tavattoman helposti). No eihän lehtikaalista tietenkään aivan samanlaista tule, mutta samankaltaisiin ruokiin marinoitu lehtikaali kyllä sopii.

Hieman aasialaisvivahteisesti marinoitu lehtikaali on erinomainen lisäke susheille ja sushisalaattiin myös erilaisiin riisi- tai nuudelipohjaisiin ruokiin. Trendikkäät kulhoruoat ovat kuin tehtyjä marinoidulle lehtikaalisalaatille. Kokeile vaikka Annen nuudelikulhoa tai Hannanlohi-nuudelibowlia. Julkaisen muuten pian reseptin, johon lehtikaalisalaatti sopii kuin nenä päähän. Toisaalta tämän lisäkesalaatin aasialaiset maut eivät ole niin selkeitä, etteikö salaatti sopisi melkein minkä tahansa arkiruoan lisäksi. Testasin makaronilaation kyljessä. Toimii.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten lehtikaali tykkää rutistelusta, suolasta ja nesteytyksestä. NO KUKAPA EI, kysyn vaan! Näillä kolmella kikalla lehtikaali antautuu kunnolla. Kun lehtikaalin silppuaa pieneksi, maustaa salaatin pienellä määrällä suolaa ja mielellään nestettä hapanta nestettä (vaikka etikkaa tai sitruunamehua) ja sitten puristelee seosta hetket, on suutuntumaltaan hieman napakan ruohomainen rakenne saanut paljon pehmeyttä ja lempeyttä. Samalla lehtikaali imee itseensä kastikkeen makuja. Tai ei kai se varsinaisesti mitään ime, mutta kastikkeen maut kietoutuvat kuitenkin lehtikaaliin tiukasti.



Resepti



Marinoitu lehtikaalisalaatti

4 annosta

100 g lehtikaalia
2 rkl soijakastiketta
1–2 rkl riisietikkaa
1 rkl öljyä (esim. rypsiöljy)
1 tl hunajaa tai agavesiirappia
1–2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
hieman chilihiutaleita

Poista huuhdelluista lehtikaaleista paksut lehtiruodit ja hienonna lehdet pieneksi silpuksi. Sekoita kastikkeen ainekset ja kaada salaatin joukkoon. Rutistele käsin salaattia hetki, kunnes lehtikaalin rakenne hieman pehmenee. Anna marinoitua vähintään puoli tuntia. Salaatin voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Raikas väri hieman tummuu, mutta mausta tulee intensiivisempi.

_____

5 vinkkiä: näin otat parempia ruokakuvia

$
0
0

Sosiaalinen media pursuaa ruokakuvia. Mutta miten kuvista saadaan houkuttelevia ja inspiroivia? Tässä viisi vinkkiä parempiin ruokakuviin.


Saan teiltä säännöllisin väliajoin kysymyksiä ruokakuvauksesta ja kuvausvinkeistä, kommentteja kuviin tai kuvaamiseen liittyen. Kiitos jokaisesta kommentista ja kysymyksestä, ne paitsi ilahduttavat myös auttavat minua tarkastelemaan kuviani uudella kulmalla. Ja vaikka vastaan aina kaikkiin viesteihin, on toiveenne kuultu – nyt niitä vastauksia tulee tänne blogiinkin! Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa.

Aloitin ruoan kuvaamisen aloittaessani blogin vuonna 2010. Ruoasta ja ruoanlaitosta olen ollut innostunut aina, mutta ruokakuvaus tuli matkaan vasta blogin myötä. Ihan aluksi en pitänyt kuvaamisesta lainkaan. Tai pidin kyllä ajatuksen tasolla kuvaamisesta jo silloin, mutta koska lopputulos ei vastannut koskaan mielikuvaa, tuntui homma vähän puisevalta. Olin kuitenkin niin innostunut ruoasta ja bloggaamisesta, että painoin toistuvasti laukaisinta. Ihan hemmetin monta kertaa.


Yli kahdeksan blogivuoden aikana olen painanut kameran laukaisinta varmasti miljoonia kertoja. Voi pojat, että olen kuvannut! Olen kuvannut valmista ruokaa, puolivalmista ruokaa, kuumaa ruokaa, kylmää ruokaa (voi kyllä), raaka-aineita, kattauksia ja ruoan valmistusta – sekä kasvimaalla että keittiössä. Olen myös hypännyt mukavuusalueen ulkopuolelle ja kuvannut maisemia, kiviä, muotia ja matkoja. Matka on ollut pitkä ja mielenkiintoinen, antoisa ja raivostuttava, opettavainen ja innostava. Aika monta kehitysloikkaa olen matkan varrella ottanut. Ja mikä parasta, matka on ollut iso nautinto!


Tällä hetkellä osa yritykseni tuloista, ja sitä myötä palkastani, tulee valokuvaamisesta – asia, jota en oikein vieläkään käsitä. Tuotan sisältöä yrityksien nettisivuille, sosiaaliseen mediaan ja esimerkiksi uutiskirjeisiin. Ja sitten on tietysti tämä armahainen lempilapseni, Kokkipottila, joka on iloinen sekamelska rakasta harrastusta ja inspiroivaa, ihan mahtavaa työtä.

Mutta mennäänpä asiaan. Miten parempia ruokakuvia otetaan? Miten ruokakuvasta saadaan herkullinen, ehkä myös muita innostava. Tässä viisi vinkkiäni!

KUVAA, KUVAA & KYTTÄÄ

Jokaisen taidon takana on valtava määrä toistoja. Samalla tavalla kuin pieni lapsi oppii kävelemään tekemällä treenaamalla tasapainoa, kehonhallintaa ja rohkeutta joka päivä, oppii taitavaksi kuvaajaksi harjoittelemalla kuvaamista. Eli: kuvaa ja kuvaa. Kokeile, säädä ja kuvaa lisää. Kanna kameraa mukanasi ja anna filmin palaa. Ah, onneksi sen loppumisesta ei tarvitse huolehtia.

Kuvaamisen lisäksi kyttää muita. Seuraa sosiaalisessa mediassa feedejä, jotka innostavat sinua ja inspiroidu näkemästäsi. Kurkkaa, jos mahdollista, mitä feedejä tykkäämäsi kuvaaja seuraa ja löydät lisää innostavaa seurattavaa. Ota oppia kuvista, joista pidät. Missä niistä pidät? Onko se pehmeä valo, raikkaat värit, hyvä tunnelma vai jumalaisen näköinen makaronilaatikko?

Ja jos kameran hankinta on ollut mielessä, kannattaa tarttua Olympuksen tarjoukseen. E-PL9-kameran ostaja saa 31.12.2018 saakka 30mm makro-objektiivin kaupan päälle (edun arvo 300 €). E-PL9-kamera on ihan käsittämättömän vaikuttava pikkujättiläinen. Se on helppokäyttöinen ja kevyt, ja kuvat siirtyvät helposti suoraan kamerasta kännykkään wifin tai bluetoothin avulla – ominaisuus, jota rakastan! Toinen ominaisuus, josta tykkään aivan erityisesti on kameran puhelinohjaus. Ominaisuus, jonka avulla vaikkapa omien käsien saaminen kuviin onnistuu helposti.


VANGITSE VALO

Pimeään aikaan vuodesta taas muistaa, miksi hommaa kutsutaan valokuvaukseksi. Valon vangitseminen on kuvauksen ytimessä. Minä kuvaan pääsääntöisesti, ehkä 98 prosenttisesti, luonnonvalolla. Marras-tammikuussa se on hippusen hankalaa, mutta valovoimaisella kalustolla pärjää aika pitkälle. Usein käytän kotona kuvatessa jalustaa Jos valotusaika on kahvitauon mittainen, otan ilon siitä irti, ja istun ihmettelemään kameran tekemään valon ihmettä. Kesällä kaunein valo on aamupäivällä ja illalla, kun valo on keskipäivää armollisempi.

Etsi mielestäsi kaunis valo – kahvilassakin pöytä kannattaa valita valon mukaan. Katso mistä valo tulee ja miten se osuu ruokaan. Käännä ja siirrä ruokaa tai kahvikuppia rohkeasti. Jos kuvan haluaa ottaa, kannattaa siihen käyttää hetki aikaa, jotta lopputuloksesta tulee hyvä. Varjoisan puolen vieressä voi pitää pystyssä vaikka valkoista nenäliinaa; valkoinen heijastaa ikkunasta tulevaa valoa takaisin.

TUTUSTU TEKNIIKKAAN

Vaikka kameran tekniikkaan ja säätöihin tutustuminen saattaa olla vähän ärsyttävää hommaa, kannattaa se vaiva nähdä. Pienikin tutustuminen tekniikkaan nimittäin kantaa pitkälle. Edellä mainitsemani Olympus Pen E-PL9-kamera on aidosti helppo ja kätevä. Kameralle ei ole turhaan annettu lempinimeä blogikamera. Se on monen vaikuttajan luottoratsu, joka on helppo käyttää mutta jälki on todella huikea.

ENEMMÄN ON VÄHEMMÄN – VAI ONKO?

Mieti millaisiin kuviin some-fiidissäsi pysähdyt. Ovatko ne pakattu täyteen vai onko niissä tilaan hengittää? Minä rakastan selkeyttä ja yksinkertaisia asioita. Tykkään ilmavuudesta ja raikkaudesta, vaikka usein huomaankin näin syksyllä kuvien tulevan vaikka keväisiä kuvia runsaammiksi. Ehkä  villakerrosten määrä päällä näkyy kuvissakin runsautena. Ikään kuin talven varalle.

Kuvat, joissa on kukkia tai marjoja, saavat aina aikaan ihastusta. Helppoa! Onneksi rakastan molempia. Sekä kukilla että marjoilla saa muuten hämättyä aina: jos kakku lässähtää, halkeilee tai on muuten vain ruma (minulla aika usein on), ei muuta kuin kukkia tai marjoja kehiin. Se on sellainen tumpeloleipurin trikkikortti numero yksi!



LEIKITTELE YKSITYISKOHDILLA

Usein ruokakuvat otetaan sellaiselta etäisyydeltä, että lautanen tai pata näkyy kokonaan. Että ruoka pääsee oikeuksiinsa. Ja sellaisia kuviahan minunkin kamerasta useimmiten tulee. Viime aikoinen olen tosin innostunut yksityiskohdista. Ihailin muutaman lifestyle-vaikuttajan upeita kuvia, kuvien vaihtelevuutta ja sitä myötä tarinallisuutta. Eli kyttäsin ja otin opiksi. Vielä lähikuvia, yksityiskohdilla leikittelyä blogissa kovin paljon näy, mutta ehkä jatkossa näkyy enemmän.

Innoistuin nimittäin tosissaan, kun sain käyttööni Olympuksen 30mm makro-objektiivin, jolla saa aivan ihania lähikuvia (se on siis se objektiivi, jonka saa vuoden 2018 loppuun saakka kaupanpäälle ostaessa Pen E-PL9-kameran). Tämänkin postauksen lähikuvat on otettu juuri tuolla objektiivilla.

Yksityiskohdilla leikittely on ruoan kohdalla helppoa, sillä raaka-aineethan ovat upeita. Kasviksen leikkauspinta, hedelmälihasta tihkuva neste, pähkinöiden muotokieli ja yrttien pikkuruiset lehdet ansaitsevat tulla nähdyksi. Ja ne kukat ja marjat. Ei unohdeta kukkien ja marjojen voimaa!

_____

Maailman parhaat mokkapalat

$
0
0
Kaupallisessa yhteistyössä Flora

Maailman parhaat mokkapalat syntyvät kahden kulhon taktiikalla: Toisessa sekoitetaan taikina, toisessa päällinen. Tämä on täydellinen mokkapala-resepti.

Maailman parhaat mokkapalat

Maailman parhaat mokkapalat -nimi ei ole minun keksintöni. Se on teidän keksintö. Vuosia sitten julkaisin reseptin, jossa yhdistin uuden, siskoni kautta saamani mehevän pohjan reseptin vuosikymmeniä mukanamme kulkeneeseen päällisen reseptiin. Olen saanut reseptistä valtavasti viestejä, joiden viesti on aina sama: reseptillä tulee ihan parhaat mokkapalat. Nyt hioin reseptiä hieman edelleen, parempaan suuntaan tietenkin. Ja nyt, saanen esitellä, tässä ovat maailman parhaat mokkapalat. Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Floran kanssa.

Maailman parhaat mokkapalat

Mokkapalat on kyllä ihan täydellinen leivonnainen. Ne on ihan todella helppo tehdä – onnistuu siis hyvin myös pienemmiltä kokeilta – ja maistuvat aina kaikille. Sellaiset reseptit ovat arvokkaita.

Rakastan mokkapalojen arkisuutta ja tavallisuutta. Koulujen myyjäiset tai junnupelikentän laidalla olevat kahvilat eivät olisi mitään ilman mokkapaloja. Juuri tällaisten reseptien täytyy olla helppoja ja aivan todella toimivia, sillä siihen arjen ahtaassa leivontaraossa ei ole aikaa eikä jaksamista testailla tai säätää. Siksi halusin kehittää reseptiä vielä helpommaksi. Maailman parhaat mokkapalat syntyvät kahden kulhot taktiikalla. Toisessa sekoitetaan pohjan taikina, toisessa jumalainen, koko homman kruunu eli päällinen. Vatkainta ei tarvita leivonnassa lainkaan. Melko iisiä.

Maailman parhaat mokkapalat

Käytin leivonnassa Floran Kokin salaisuus -öljyseosta, joka sopii myös leivontaan aivan todella hyvin. Juokseva öljyseos on oivallinen tuote, sillä sen paisto-ominaisuudet ovat mahtavat: laktoositon Kokin salaisuus kestää kovaa paistolämpötilaa ja on maultaan aromikas. Leivonnassa öljyseos on ihan mahtava, sillä se tuo taikinaan ekstramehevyyttä. Leivonnainen säilyy kasviöljyjen ansiosta pehmeänä, vaikka sitä säilyttäisi jääkaapissa. 

Juoksevan tuotteen etuna on myös, että silloin taikinan voi todella vain sekoittaa yhdessä kulhossa – asia, jota arvostan leivonnassa ja ruoanlaitossa aivan valtavasti. 

Maailman parhaat mokkapalat



Resepti


Maailman parhaat mokkapalat

pellillinen

pohja
  • 2 dl Flora Kokin salaisuus 
  • 1 dl maustamatonta jogurttia
  • 2 kananmunaa
  • 2 1/2 dl vettä
  • 1 tl suolaa
  • 4 rkl tummaa kaakaojauhetta
  • 4 dl sokeria 
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 4 1/2 dl vehnäjauhoja (ta gluteenitonta jauhoseosta)
  • 1 1/2 tl soodaa
päällinen
  1. Sekoita kulhossa öljyseos, vesi, jogurtti, suola ja kananmunat. Lisää kuivat aineet. Pyöräytä sooda vehnäjauhojen joukkoon ennen taikinaan lisäämistä, jotta se sekoittuu kunnolla. Sekoita tasaiseksi.
  2. Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.
  3. Sekoita päällisen ainekset ja sekoita voimaakkaasti samettisen tasaiseksi.
  4. Lisää jäähtyneen pohjan päälle.
  5. Anna jähmettyä ja leikkaa annospaloiksi.

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

$
0
0
Toscanan kumpuileva viini- ja oliivitarhojen vuorotahtisuus ja upea italialainen ruoka on vain parin tunnin päässä Rooman lentokentältä. Eteläinen Toscana on helmi, johon kannattaa tutustua!

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Toscana on kiehtovaa Keski-Italiaa parhaimmillaan. Maan viljavuuden huomaa maakunnassa ajaessa: viininviljelyksiä seuraa oliivilehdot ja oliivilehtoja valtavat kasvimaat. Erityisesti oliivitarhat kiinnittivät huomioni, sillä niiden perässä olin alueelle tullut.

Tutustuin Toscanan aivan eteläisimpään osaan loka-marraskuun vaihteessa, kun sain mahdollisuuden päästä paikalliselle oliivitilalle keräämään oliiveja. Ehkä jokaisen foodien unelmaloma! Palaan oliivibisneksiin myöhemmin, mutta nyt paljastan kolme upeaa ravintolaa, joita ei kannata missata. 

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Kun puhutaan Toscanasta, tulee mieleen Chiantin viinialue, Firenze ja ehkä Siena. Upeita paikkoja kaikki. Luulin, että "olen nähnyt Toscanan", kun olen lomaillut edellä mainituilla alueilla. Mutta nyt löysin sellaisen jalokiven, josta en aiemmin tiennyt mitään.

Keskiaikainen Pitigliano sekä lähikylät Sovana ja Sorano ovat aivan käsittämättömän upeita ilmestyksiä. En varmasti koskaan unohda sitä näkyä, kun jyrkkää ja mutkaista mäkeä kohti laaksoa ajaessamme tiukan ja pilkkopimeän mutkan kohdalla aukesi Pitiglianon henkeäsalpaava siluetti. Ja kun sanon henkeäsalpaava, tarkoitan todella sitä. 

Olin auton ratissa, kartturina kaksi rakasta ystävääni, ja minun keskittyessä sateen liukastamaan mutkaan ystävät näkivät sen ensin. Luulin sitä ensin villisiaksi – mokoma oli testannut jarrutusreaktioitani hetkeä aiemmin –, mutta kiljunnansekaisen huokailun aiheutti kaupungin valaistu, suoraan kalliosta kohoava julkisivu. Sellainen kulissimainen näky, jota ei voinut uskoa todeksi. Ja siihen ikiaikaiseen kaupunkiin me hetken kuluttua majoituimme (jos kaipaat Pitiglianosta loistavaa AirBnb-suositusta, laita viestiä).

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Aivan Pitiglianon keskustassa sijaitsevaIl Grillo on ravintola, jonka ohi olisimme luultavasti kävelleet, elleivät vierailumme kohteena olleen oliivitilan isäntäpari olisi varannut sieltä meille pöytää. Il Grillo on vanhassa kaupungissa, muutama askel portilta ja Piazza della Rebublicalta. Ruoka oli yksinkertaista mutta nautinnollisen maukasta, täydellistä italialaista ruokaa. Hauska kuulemamme ravintolaan liittyvä yksityiskohta koski Grillon tarjoilijaa: Hän on Pitiglianon kaupunginjohtaja. Melkoinen monitoiminainen!

3 ravintolasuositusta Etelä-Toscanaan

Rapeapohjaisista kiviuunipizzoista pitävän kannattaa suunnata Sovanassa sijaitsevaan Pizzeria Il Silenoon. Perheen pyörittämässä pizzeriassa on hauska tunnelma, vaikka kaikkein viehättävin tai tunnelmallisin paikka ei sisustukseltaan olekaan. Ohutpohjaiset pizzat olivat valtavan maukkaita ja niissä maistui ihanasti puu-uuni. Pitiglianosta Sovanoon on alle kymmenen kilometrin matka. 

Ylipäätään alueelle kannattaa muuten mennä autolla. Helpointa on lentää Roomaan, josta eteläiseen Toscanaan on noin 150 kilometrin matka. Kun auton vuokraa suoraan lentokentältä, pääsee moottoritietä suoraan rantaa pitkin pohjoiseen, eikä Rooman ruuhkissa tarvitse kurvailla lainkaan. Kentältä lähteminen ja kentälle saapuminen on autolla pohjoisen suunnasta aivan todella helppoa. Auton kanssa viinitilat, viereisten kylien ravintolat ja maatilamajoitukset saavuttaa helposti, ja googlemapsin kanssa löytää varmasti perille.


Kolmas ravintolasuositus onkin maatilamajoituksen yhteydessä oleva, keväällä 2018 avattu pikkuruinen ravintola. Perheen ylläpitämä ravintola on kotoisa ja kiva. Ruoka on italialaisille hieman epätyypillisesti rajoja ravistelevaa – tarjolla on muutakin kuin bruschettaa ja pastaa. Ravintoloitsijat ovat valinneet raaka-aineet tarkkaan ja tuntevat lähialueen tuottajat. Ravintolan maut ovat raikkaita selkeitä.  L'Altro Sapore sijaitsee muutaman kilometrin päässä Pitiglianosta. L'Altro Saporessa pääsee maistamaan myös heidän itse tuottamiaan oliiviöljyjä.

Kuva: Johanna Myllymäki

Punajuuri-perunagalette paahdetuilla cocktailkurkuilla

$
0
0
Kaupallinen yhteistyö K-supermarketin kanssa

Tein rosollia. Tavallaan. Peruna-punajuuri galette nimittäin lainasi klassikolta raaka-aineita. 

Punajuuri-perunagalette paahdetuilla cocktailkurkuilla

Pari viikkoa sitten kyselin Instagramissa, söisitkö mielummin rosollin salaattina vai galettena. Molemmille löytyi kannattajansa. Osalle juuri perinteinen rosolli on se ruoka, joka tuo joulun. Toiset taas vannoivat vähän villin rosolliversion, punajuuri-perunagaleten, nimeen. Tämä resepti on kieltämättä niin herkku, että uskon rosollifanienkin siitä pitävän.

Punajuuri-perunagalette paahdetuilla cocktailkurkuilla

Suomalainen joulupöytä on varsin perinteinen. Se on juhlista oikeastaan ainoa, jolloin liki kaikissa kodeissa syödään suurilta linjoiltaan samankaltaisesti. On laatikot, kinkut ja kalat. Piparit, tortut ja riisipuuro mantelilla. Joulun ruokapöytä on aivan mahtava sukupolvelta toiselle siirtyvä perinne – osa suomalaista kulttuuriperinnettä, jossa juuret ovat syvät ja hyvät. Mutta voisihan sitä nyt vähän ravistella.

Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan perinteitä ja aivan erityisesti ruokaperinteitä. En ihan helpolla vaihtaisi joulupöydän lanttulaatikkoa tai sienisalaattia mihinkään muuhun. Ne on minulle joulun makuja, vahvoja makumuistoja lapsuudesta samassa haarukallisessa itse tehdyn sinapin kanssa. Mutta aika monen muun ruoan kohdalla voin rikkoa rajoja.

Porkkanalaatikon syön mielellään porkkanarisottona, jos makean porkkanan parina on riittävästi hapokkuutta. Kinkkua en välttämättä joulupöytään kaipaa lainkaan, mutta lämminsavuporoa tai -hirveä syön tosi mielellään. Kalattomana kaipaan – ja ehkä tänä vuonna teenkin – joulupöytään jotain äyriäisiä, vaikka ne eivät perinteiseen suomalaiseen jouluun kuulukaan. En oikein tiedä, miksi en ole aiemmin äyriäisiä joulupöytään ajatellut.

Punajuuri-perunagalette paahdetuilla cocktailkurkuilla

Juuri tällaista ravistelua tarkoitan. Rohkeutta tarkastella tuttua juttua, muuttaa niitä asioita, jotka eivät ole itselle niin tärkeitä. Kokeilla uutta, laajentaa hieman reviiriä, ehkä joku vuosi mahdollisesti palata taas vanhaan. Perinteet ovat upeita, mutta pelkästään perinteen vuoksi ei mitään ruokaa joulunakaan tarvitse tehdä. Rosollin voi aivan hyvin tarjota galettena, jos se ei omalle ruokakunnalle ole se rakkain jouluruoka.

Samasta ruokareviirin laajentamisesta puhuu K-supermarketitkin, jonka kanssa kaupallisessa yhteistyössä tämä postaus onkin toteutettu. K-supermarketit ovat sellaisia arjen aarreaittoja. Viimeksi eilen kuljeskelin lähikaupassa inspiroitumassa (joulukalenterista puuttui vielä pari ideaa, mutta eipä puutu enää). Samalla kuuntelin, kun palvelutiskillä keskusteltiin fileoinnin lomassa kalan paistamisesta ja reseptivinkeistä. Reseptejä muuten löytyy valtavasti esimerkiksi K-ruoka sovelluksesta. Sivukorvalla kuulin, että osa kalamyyjän ideoista oli asiakkaalle uusia. Siellä oltiin siis reviirin laajentamishommissa.

Punajuuri-perunagalette paahdetuilla cocktailkurkuilla

Resepti



Punajuuri-perunagalette paahderuilla cocktailkurkuilla

noin kuudelle

pohja
  • 3 dl jauhoja (esim. ruis- ja vehnäjauhoja tai tattarijauhoja ja gluteenitonta jauhoseosta)
  • 1/2 tl suolaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 100 g voita
  • 2–3 rkl vettä

täyte
  • 3–4 keskikokoista perunaa
  • 3 keskikokoista punajuurta
  • 1 rkl öljyä
  • suolaa
  • 100 g ranskankermaa
  • 1 tl dijon-sinappia
  • kourallinen cocktailkurkkuja
  • tuoreita yrttejä (esim. rosmariini)

kastike
  • 100 g ranskankermaa
  • loraus cocktailkurkkujen lientä

  1. Valmista ensin taikina. Sekoita kuivat aineet ja nypi voi joukkoon. Lisää vesi ja työstä taikinaksi. Laita jääkaappin tekeytymään muiden valmistelujen ajaksi.
  2. Kuori punajuuret, pese perunat. Viipaloi ne aivan ohuiksi lanteiksi. Jos haluat, voit pitää perunat ja punajuuret hieman erillään, jotta perunoista ei tule punaisia. Sekoita viipaleiden sekaan öljy sekä hieman suolaa.
  3. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja esipaista noin 15 minuuttia eli kunnes juureslantit ovat liki kypsiä.
  4. Kaulitse taikina noin 30 cm ympyräksi. 
  5. Sekoita ranskankermaan sinappia ja levitä seos pohjan päälle.
  6. Levitä pohjalle myös esipaistetut punajuuri- ja perunalantit. 
  7. Käännä reunat kohti keskustaa.
  8. Lisää cocktailkurkut. Voit halutessasi halkaista ne pituussuunnassa. 
  9. Paista noin 25 minuuttia eli kunnes reunat ovat saaneet kauniin värin.
  10. Sekoita kastike ja tarjoa se galeten kanssa.

Jogurtti-chiavanukas

$
0
0
Pitäkää tonttumyssyistänne kiinni, nyt mennään! 
Tästä käynnistyy Kokkipottilan viides joulukalenteri. 



JOULUKALENTERIN 1. LUUKKU



Jogurtti-chiavanukas on loistava aamiainen tai välipala. Etuna on maukkauden lisäksi se, että puuromainen vanukas on paras tehdä etukäteen – mikä on onnekkaampaa kuin aamulla jääkaapissa valmiina odottava vanukas. Chiavanukkaan valmistuksessa menee muutama minuutti, kun kyseessä ei ole kuin mittaa ja sekoita -operaatio. Tämä vanukas on helppo tehdä maidottomanakin, sillä jogurtiksi käy hyvin vaikka kaurajogurtti.

Jogurttiset vanukkaat ovat mainioita myös vaikka koululaisten välipalana. Edellisenä iltana tai aamulla ainekset sekaisin ja iltapäivällä nälkä taittuu helposti. Sama idea toimii tietysti myös kotitoimistolaisella – tai voihan vanukkaan pakata mukaan vaikka töihin.

Joulukalenterin myötä luvassa on joka päivä jouluun saakka suoraviivaista reseptiikkaa, joka joko ohuella säikeellä tai paksulla siveltimenvedolla liittyy joulunaikaan. Mukaan mahtuu myös jokunen yllätys, koska semmosiahan ne tontut on. Joulukalenteri-tunnisteen alta löytyy muuten liki sata jouluista juttua edellisvuosilta.

Ihanaa adventtiaikaa!


Resepti


Jogurtti-chiavanukas


2–4 annosta

  • 4 dl vaniljajogurttia
  • 2 dl omena-tyrnisosetta (tai esim. mangososetta, vaikka Bonne)
  • 4 rkl chiasiemeniä
  • noin 2 rkl juoksevaa hunajaa tai avagesiirappia
  • marjoja tai hedelmäsosetta (päälle)
  1. Sekoita jogurtin sekaan hedelmäsose, chiasiemenet sekä makeutusaine. Maista ja säädä makua tarvittaessa.
  2. Laita vanukas tarjoiluastioihin ja peitettynä jääkaappiin. Hyydytä vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. 
  3. Viimeistele marjoilla tai hedelmäsoseella.
Viewing all 740 articles
Browse latest View live