Kokit ja Potit -ruokablogi

Käden ulottuville lempijuomaa ja muutaman raaka-aineen hunajaisia chilimanteleita. Ei se hyggeily niin kamalan vaikeaa ole.

JOULUKALENTERIN 2. LUUKKU

Maustetut mantelit ja - pähkinät ovat heikkouksiani, juuri sellaista naposteltavaa mistä pidän kaikkein eniten. Yksi ongelma näissäkin chilimanteleissa tosin on: ovat mokomat todella koukuttavia.

Pikkusyötävät sopivat ihan kaikkiin vuodenaikoihin, mutta kyllähän ne joulun aikaan sujahtavat ehkä kaikkein parhaiten. Usein teen tarjolle muutamanlaisia naposteltavia. Naposteltavilla teilaantuu siten helposti vaikka koko tarjottavien kenttä, ei vierastarjottavasta tarvitse tehdä sen vaikeampaa.

Blogiin on vuosien aikana kerääntynyt kiva kasa juuri tällaista naposteltavaa. Kokosin alle suosikkejani – löydät niistä varmasti jonkun suosikin. Ja jos sinulla on Suupaloja-kirjani, sieltä tämänkaltaista syötävää löytyy vaikka kuinka paljon lisää. Tämäkin resepti on itse asiassa alun perin julkaistu kirjassa.

Resepti

Hunajaiset chilimantelit

2 dl kuorellisia manteleita

2 tl Sriracha-chilikastiketta

2 tl hunajaa

1 tl rypsiöljyä

sormisuolaa

Paahda manteleita kuivalla pannulla muutama minuutti. Sekoita chilikastike, hunaja ja öljy. Sekoita lämpimät mantelit mausteseokseen. Levitä kuivumaan leivinpaperin päälle. Viimeistele sormisuolalla.

Kaupallisessa yhteistyössä Olympus

Puolen tunnin maagisessa aikaikkunassa syntyvät helpot ruoat ovat mainioita arkiruokia. Sellainen arjenpelastaja tämä thai-nuudelikeittokin on. Valitse keittoon sinulle sopiva proteiininlähde!

JOULUKALENTERIN 3. LUUKKU

Kaakkoisaasialaiset maut koukuttavat. Makujen sinfonia ja perusmakujen hieno tasapaino saavat aikaan nautinnollisen ruokahetken. Hetken, jonka makumuistoon haluaa palata uudelleen. Tämän thai-nuudelikeitonkin herkullisuus perustuu juuri tähän: makujen tasapainoon.

Tasapainon saa omaan suuhun helpoiten sopivaksi maistamalla. Suu kyllä kertoo, tarvitseeko ruoka hapokkuutta (tässä tapauksessa limeä), suolaa (kalakastiketta tai soijaa) vai makeutta (hunajaa tai sokeria). Tämänkaltaisiin ruokiin karvautta tarvitsee harvoin lisätäkään, mutta yleisellä tasolla esimerkiksi kahvi tai tumma suklaa tuovat ruokaan karvasta makua. Kannattaa muuten kokeilla kahvilorausta vaikka bolognesen joukkoon.

Muistatteko muuten, kun kerroin vinkkejä parempiin ruokakuviin. Myös tämän postauksen kuvat on otettu Olympuksen PEN E-PL9-kameralla. Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Olympuksen kanssa.

Että minä rakastan kameran helppokäyttöisyyttä! Se on loistava vaikka perheen yhteiseksi kameraksi – kaikki oppivat käyttämään sitä varmasti. Käytin kuvissa sekä kameran mukana tulevaa 14–42 mm linssiä että vuoden 2018 loppuun saakka kameran ostajille kaupan päälle tulevaa, 30mm makro-objektiivia, jolla saa upeita lähikuvia kukista, yrteistä ja muista tärkeistä elämän yksityiskohdista – vaikka pienen ihmisen pienistä varpaista. Makro-objetiivin arvo on satoja euroja, joten terkkuja vaan joulupukille.

Palataanpa nuudelikeiton pariin. Se on nimittäin samalla helppoustasolla PEN E-PL9-kameran kanssa. Erityistaitoja ei tarvita! Valitsin tähän keittoon proteiiniksi tofun, ja heitin sekaan myös aivan pieneksi murskattuja kuivattuja suppilovahveroita. Myös siitakesienet sopivat keittoon hyvin. Yhtä hyvin proteiinina voi käyttää kanaa, kikherneitä tai katkarapuja.

Keitto maistuu ihanalta ihan minkä tahansa proteiinin kanssa. Joskus olen tarjonnut tämänkaltaista keittoa myös siten, että pöydässä on ollut kattilallinen keittoa ja kulhoarmeija, joista jokainen on saanut lisätä itselleen mieleiset lisäkkeet. Liemipohjaan olen hakenut innoitusta Half baked harvest -blogista, ja sen jujuna on maapähkinävoi. Maapähkinävoi tuo keittoon täyteläisyyttä ja tuhtiutta.

Resepti

Thaimaalainen nuudelikeitto

neljälle

1 litra kasvislientä
2 dl kookoskermaa
1–2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1–2 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
2 rkl kalakastiketta (tai soijakastiketta)
3 rkl makeuttamatonta maapähkinävoita
2 rkl punaista currytahnaa (thai)
noin 100 g nuudeleita (riisinuudeli tai vehnänuudeli)
noin 3 rkl limetin mehua (varaa 2 limettiä)

lisäksi

kirsikkatomaatteja
siitakesiteniä tai suppilovahveroita (voi jättää pois)
tuoretta korianteria
tofua, kanaa tai katkarapuja
halutessasi muita kasviksia
limetinlohkoja

Kaada kattilaan kasvisliemi, kookoskerma, valkosipuli, inkivääri, soija- ja kalakastike sekä maapähkinävoi ja currytahna. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia.
Valmistele sillä aikaa valitsemasi proteiini: kuivaa ja paista kuutioitu tofu tai paista broilerin fileet. Katkaravut voit lisätä keittoon jäisinä hetki ennen sen valmistumista.
Lisää keittoon nuudelit ja proteiini.
Mausta limetinmehulla.
Anna kiehua vielä noin 5 minuuttia eli kunnes nuudelit ovat kypsiä.
Tarjoa kirsikkatomaattien ja tuoreen korianterin kanssa. Tarjoa lisänä myös limetin lohkoja.

Arvonta toteutettu yhteistyössä Balmuirin kanssa, pellavat saatu

Laadukkaat pellavat kestävät aikaa, katseita ja pieniä keittiökatastrofeja.

JOULUKALENTERIN 4. LUUKKU

Mitä olisikaan joulukalenteri ilman pieniä yllätyspaketteja. Tässä yhdelle teistä paketeista ensimmäinen – toinen on vielä luvassa lähempänä joulua.

Oululainen Balmuir on luottomerkkini keittiössä. Pellavaiset keittiö- ja käsipyyhkeet ovat kovassa käytössä koko ajan. Pyyhin kädet, kuivaan astiat, peitän taikinan ja leivonnaiset ja suojaudun uunin kuumuutta vastaan, heitän pesuun ja otan narulta suoraan käyttöön. Pyyhkeet kestävät touhukasta keittiömenoa mainiosti. Ette usko kuinka monta pientä, ja vähän isompaa, keittiökatastrofia pellavat ovat nähneet ja kestäneet.

Balmuirilla on nyt myös ihana, aiempaa pitkää esiliinaa lyhyempi essu, joka on samaa laadukasta, eurooppalaista pellavaa kuin pyyhkeetkin. Esiliina ulottuu keskimittaisella ihmisellä polviin saakka, minulla hieman polvien alapuolelle. Pitkät nauhat ylettyvät joko taakse tai takakautta eteen rusetille.

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa ihana pellavainen esiliina sekä essuun sopiva keittiöpyyhe omaksi. Tai vaikka joululahjaksi – paketti lähtee matkaan heti, kun voittaja ilmoittaa minulle. yhteystietonsa. Ja jos et luota onnettareen, saat koodilla APRON tänään 4.12.2018 keittiöpyyhkeen veloituksetta ostaessasi esiliinan.

ARVONTA

Mutta sitten itse asiaan. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä blogipostausta viimeistään 9.12.2018. Kerro, mikä on sinun luottotuotteesi keittiössä. Arvonta suoritetaan heti osallistumisajan päätyttyä. Ilmoitathan kommentoidessasi myös käytössä olevan sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni. Balmuir lähettää palkinnon suoraan voittajalle.

Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Kokit ja potit -ruokablogin Instagramissa. Palkintoja arvotaan yksi.

Kommenttoloota kuumaksi ja arpaonnea!

Kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa

Yrttiset suolakeksit kuuluvat pikkujoulukauden must have -leipomuksiin. Ne sopivat tarjottavaksi siltään, juustotarjottimella tai vaikka alkukeiton kanssa.

JOULUKALENTERIN 5. LUUKKU

Pienet naposteltavat ovat heikko kohtani. Syytän siitä kyllä geenejäni – suolanhimo kulkee suvussa. Monessa polvessa suvussamme on suolahiiriä, ja minä olen yksi heistä. Ja ehkä juuri siksi olen omimmillani suolaisten ruokien ja - leipomusten kanssa.

Yrttiset suolakeksit ovat helppo ja erityisen hyvin pikkujouluaikaan sopiva tarjottava. Leivonnassa on vähän samaa fiilistä kuin pipareita leivottaessa: muotin valitseminen ja muotin asettelu on osa leivonnan viehätysvoimaa. Nämä ovat sellaisia suolahiiren pipareita.

Suola onkin näissä kekseissä keskeisessä osassa: Suolaa on sekä taikinassa että hiutaleita valmiiden, voilla siveltyjen keksien päällä. Rapeat ja paperinohuet, pyramidimaiset suolahiutaleet viimeistelevät keksit.

Käytän aina tämänkaltaisessa leivonnassa Maldonin suolahiutaleita. Yli 100 vuotta Maldonin pikkukaupungissa käsityöläismenetelmin valmistettu suola on laadultaan aivan huippuluokkaa – se sopii minkä tahansa ruoan viimeistelyyn. Suolan valmistuksen taito on siirtynyt Maldonissa sukupolvelta toiselle. Luultavasti sielläkin asuu suolahiirien suku. Kekseihin sopii muuten ihanasti myös savustettu suola, jota saa K-kaupoista.

Aiemmin syksyllä jaoin kaupallisessa yhteistyössä myöskin toteutetun punajuuririsoton reseptin. Riisi ja punajuurihan ovat nyt joulun lähestyessä oikein kuumassa sesongissa, joten resepti kannattaa pitää mielessä. Resepti on ollut yksi syksyn luetuimpia juttuja. Ihanaa, että minun lempparit on teidänkin lemppareita.

Yrttiset uolakeksit voi hyvin valmistaa etukäteen ja säilyttää tarjoilua varten ilmatiiviissä rasiassa. Vaarana tosin on, että keksit häviävät salakavalasti piilopaikastaan. Ne ovat nimittäin ihan käsittämättömän herkullisia.

Resepti

Yrttiset suolakeksit

noin 40 kpl

2 1/2 dl vehnäjauhoja
3/4 tl leivinjauhetta
1/2 tl Maldon-suolahiutaleita
1/2 tl sokeria
1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
50 g voita
1 rkl oliiviöljyä
1/2 dl vettä

lisäksi

hieman sulatettua voita
Maldon-suolahiutaleita

Murskaa suolahiutaleet kämmenpohjassa. Sekoita kuivat aineet sekä yrttisilppu.
Nypi joukkoon voi ja öljy.
Lisää vesi ja työstä nopeasti taikinapalloksi.
Laita kelmun sisään jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi. Voit tehdä taikinan myös edellisenä päivänä.
Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja tee tasakokoisilla piparimuoteilla pieniä keksejä.
Pistele haarukalla reikiä kekseihin, näin ne eivät pullistu uunissa.
Kuumenna uuni 200 asteeseen ja paista keksejä noin 5 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet hieman väriä.
Voitele uunituoreet keksit ohuelti voisulalla ja ripottele päälle suolahiutaleita.

Lautasellinen väri-ilottelua ja makujen tasapainoa. Sellainen on tämä salaatti, jonka saa koottua tarjolle hetkessä, jos on tehnyt suorastaan nerokkaat linssikrutongit etukäteen. Tee tätä!

JOULUKALENTERIN 6. LUUKKU

Makean persimonin ja mozzarellan upea liitto täydentyy nerokkailla linssikrutongeilla ja granaattiomenan siemenillä. Kokonaisuus on raikas, hieman makea ja tasapainoinen.

Resepti on ruokaidolieni, Pipsa Hurmerinnan ja Meri-Tuuli Väntsin, Samassa liemessä -kirjasta, joskin granaattiomenan siemenien sijaan kirjassa on kourallinen tuoretta basilikaa. Salaatti on ihanaa niinkin; basilika sopii persimonin kanssa aivan todella hyvin. Granaattiomenan siemenet pääsivät nyt salaattiin, koska ovat mokomat niin kauniita herkkuja. Ja koska basilika näytti kaupassa vähän samalta kuin aamulla peilissä näkynyt hahmo: vähän väsähtäneeltä.

Linssikrutongit saavat salaatin aivan uudelle tasolle. Tai oikeastaan linssikrutongit saavat minkä tahansa ruoan aivan uudelle tasolle. Kuten sanoin, linssikrutongit ovat nerokkaita! Rapeat, koukuttavat hyvät krutongit sopivat oikeasti melkein minkä tahansa ruoan päälle. Ne ovat vähän kuin pari vuotta sitten tekemäni pecorino-crumble. Ripottelen crumblea ja linssikrutonkeja sinne tänne tuomaan rapeutta ja nostetta. Linssikrutongit tainnuttavat myös sipsinhimon – kokemusta on.

Resepti

Persimon-mozzarellasalaatti

4–6 annosta

2 kypsää persimonia
1 buffalomazzarellapallo
oliiviöljyä
omenaviinietikkaa
sormisuolaa
mustapippuria
puolikkaan granaattiomenan siemenet

linssikrutongit

1 litra vettä
1 tl suolaa
1-2 laakerinlehteä
2 dl vihreitä linssejä
3 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/4 tl sokeria
1/2 tl juustokuminaa
1/2 tl savupaprikaa (tai hieman vähemmän chilijauhetta)
mustapippuria

Tee ensin linssikrutongit. Voit tehdä krutongit hyvissä ajoin etukäteen.
Kiehauta kattilassa vesi, 1 tl suolaa ja laakerinlehdet.
Huuhtele linssit huolellisesti ja lisää kiehuvaan veteen. Keitä 10–12 minuuttia. Linssit saavat jäädä napakoiksi.
Kaada linssit siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä.
Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kumoa linssit keittiöpyyhkeen päälle ja kuivaa ne talouspaperilla. Yritä saada linssit mahdollisimman kuiviksi, jotta niistä tulee uunissa rapeita.
Sekoita loput ainekset kulhossa ja sekoita linssit mausteseoksen joukkoon.
Kaada linssit leivinpaperillä päällystetylle uunipellille. Paahda linssejä uunissa noin 15 minuuttia. Sekoita välillä. Linssit ovat valmiita, kun ne ovat rapeita ja saaneet selvästi väriä.
Kokoa salaatti: Viipaloi persimonit ohuiksi siivuiksi. Revi mozzarella tarjoiluvadelle aseteltujen persimonsiivujen päälle.
Huiski päälle öljyä ja etikkaa sekä sormisuolaa ja hieman mustapippuria.
Ripottele päälle reilusti linssikrutonkeja ja granaattiomenan siemeniä. Tarjoa heti.

Hugo on raikas drinkki, joka sopii hyvin myös pimeän vuodenajan piristykseksi. Talvella minttu vaihdetaan aromaattiseen rosmariiniin.

JOULUKALENTERIN 7. LUUKKU

Pirskahteleva ja raikas, niin kuvailisin drinkkisuosikkejani. Ja juuri sellainen on hugo-drinkki. Ihanaa on myös se, että hugo onnistuu helposti myös kotioloissa ilman suurempia baarivarustuksia. Eikä minua varsinaisesti haittaa, että yksi kolmesta raaka-aineesta on seljankukkamehu – seljankukka on ikisuosikkini. Kurkkaapa blogin haukutoiminnolla löytyviä seljankukka-reseptejä.

Hugo mielletään usein kesäiseksi juomaksi. Ja onhan se sitä. Kimmeltävän veden äärellä, kuumassa kesäillassa nautittu kylmä juoma on hymyilyttävä mieli- ja muistikuva. Mutta hugo maistuu aivan todella, todella hyvälle myös kynttilänvalossa, kun villasukat lämmittävät ja seura on hyvää.

Drinkkiin perinteisesti kuuluvan mintun vaihdoin rosmariiniin, sillä sen vahva aromaattisuus sopii vuodenaikaan mainiosti. Samaisesta rosmariinipuskasta riittää vaikka viikonlopun lohkoperunoiden tai pitkään haudutettavan pataruoan mausteeksi. Ja kyllä rosmariini viihtyy myös seljankukan seurassa. Kukkaisaan makuun tulee rosmariinista hento aavistus metsän makua.

Resepti

Hugo-drinkki

1 osa seljankukkamehua (tiiviste)
1 osa kivennäisvettä
2 osaa kuivaa proseccoa tai muuta kuohuviiniä
rosmariininoksa

Kaada jääkaappikylmä seljankukkamehu lasiin.
Lisää kivennäisvesi ja prosecco.
Maista ja säädä tarvittaessa makua.

Chili con carne on talviruokien aatelia. Ja mikä parasta: ruoka jaksaa odotella syöjiä. Itse asiassa chili con carne vain paranee pitkään hautuessaan.

JOULUKALENTERIN 8. LUUKKU

Chili con carne on yksi suosikkiruoistani. Sen monipuolisuus ruokapöydässä kiehtoo. Chili con carnen kanssa pöytään voi kattaa melkein mitä vain. Riisi, tortilla, polenta ja peruna kaikissa monenkirjavissa muodoissaan – lohkoina, muussina tai uuniperunana – sopii kastikkeen kanssa täydellisesti.

Tällä kertaa tein chilin con carnen hirven jauhelihasta mukaillen Kati Pohjan Riistaa lautasella -kirjan ohjetta (kirja saatu kustantajalta). Oikaisin hieman kasvisten kanssa ja raastoin ne suoraan pataan. Ohjeessa kasviksista tehdään tasainen tahna. Katin tahna-kikkaa täytyy kyllä joskus kokeilla.

Vahvanmakuinen ja vähärasvainen hirvenliha antautuu mausteille pitkän haudutuksen aikana mainiosti tuoden kastikkeeseen upean syvän maun. Yhtä lailla lihana voi käyttää vähärasvaista naudan jauhelihaa. Kati vinkkaa kirjassa kauriin ja peuran jauhelihan käyvän ruokaan hyvin – näillä leveyspiireillä edellä mainittuja on tosin vähän hintsusti saatavissa. Hirvenlihan ostin lähikaupasta, joten jos suvussa ei ole metsämiehiä, kannattaa hirveä kysellä kauppiaalta.

Riistaa lautasella -kirja on muuten mainio opus. Ruokatoimittaja Kati Pohjan reseptiikka on innostavaa, ja vaikka en olekaan mikään metsästäjäsuvun tytär, on kirjasta ollut paljon iloa. Kirjan reseptejä on helppo muokata hyödyntäen saatavilla olevaa lihaa. Osa resepteistä toimii varmasti vaikka sienillä. Metsästäjien kirjahyllyyn kirja on aivan must.

Resepti

Chili con carne hirvestä

4–6 annosta

500 g hirven jauhelihaa (tai muuta vähärasvaista jauhelihaa)
200 g chorizomakkaraa tai -raakamakkaraa
2 rkl öljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1/2 palsternakka (voi jättää pois)
2–3 dl punaviiniä
400 g (1 prk) tomaattimurskaa
1–2 laakerinlehteä
1 tl chilijauhetta
1 tl paprikajauhetta
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kanelia
noin 2 tl suolaa
20 g tummaa suklaata
2 tl sokeria tai hunajaa
1 prk (300–400 g) mustapapuja tai papusekoitusta (säilyke)

Hienonna sipuli ja valkosipulit. Raasta porkkana ja palsternakka.
Kuullota sipulisilppuja öljyssä padassa muutama minuutti. Lisää porkkana- ja palsternakkaraaste. Jatka kuullottamista kunnes kasvikset ovat pehmenneet.
Nosta lämpöä ja lisää jauheliha sekä hienonnettu chorizo.
Lisää viini ja tomaattimurska sekä mausteet ja suklaa.
Anna hautua hiljalleen vähintään tunti, mielellään pidempään.
Hauduttamisen loppupuolella lisää pavut.
Tarkista maku ja säädä tarvittaessa.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa

Rento ilta ystävien kanssa, helppoja herkkuja ja pieniä yllätyksiä. Se on joulunodotusta parhaimmillaan!

JOULUKALENTERIN 9. LUUKKU

Mikään ei ole niin ihanaa kuin kokoontua ystävien kanssa yhteen, kolisuttaa kupposia yhteen, iloita yhteisestä arki-illan hetkestä ja turista ajantasalle syksyn kuulumiset. Muutaman yhteisen tunnin aikana ehditään saada niin paljon nauruterapiaa, että myöhemmin paikan päälle saapuvat ystävät osaavat suunnistaa oikeaan osoitteeseen pitkälle kaikuvan naurunremakan perässä.

Arki ennen yhteistä iltaa oli ollut melko, no ehkä tiivistetysti sanottuna, vauhdikasta, joten päätin mennä helpon kautta. Tiedän, että tärkeintä on yhdessäolo – ja sitä kautta tuleva hyvä olo. Näiden naisten kanssa ei tarvitse pönöttää.

Kävin ennen yhteistä iltaa Lifen kaupassa Oulun Ideaparkissa ja kannoin kotiin paitsi naposteltavaa, kuten pähkinöitä ja tattaripipareita, myös ihania Forsmanin jouluisia teepussukoita ja alkoholitonta inkivääripunssia. Ja luonnonkosmetiikkaa, mutta siitä lisää kohta. Minulla on postauksen lopussa muuten teillekin ihana yllätys, joka on toteutettu, kuten koko postauskin, kaupallisessa yhteistyössä Lifen kanssa.

Kattauksessa ei kauaa nokka tuhissut: pähkinäsekoitus tarjoiluvadille ja piparit samalle tarjottimelle klementtiinien kanssa. Teekannu lämpesi hellalla ja inkivääripunssi, yksi suosikeistani muuten, viileni jääkaapissa. Eniten aikaa taisi livahtaa arvontalippujen tekemiseen, eikä siihenkään montaa minuuttia tuhraantunut. Ja sitten oveen jo kolkutettiinkin.

Illan pimentyessä laulettiin arvontalaulu, koska minusta arpajaiset ystävien kesken on ihan paras tapa jakaa pienet pikkujoululahjat. Arvontaan liittyy aina sellainen pieni sisäisen lapsen kutkutus, joka tuo hyvää mieltä. Ja parasta on, että näissä arpajaisissa voitti kaikki.

Arvontaliput laitettiin villapipoon ja jokainen sai olla vuorollaan onnetar. Onnekas sai valita Lifen Body & Soul -tuotesarjasta itselleen sopivan tuotteen. Bonustuotteena oli ihana raakasuklaan valmistuspaketti, josta minun piti tehdä iltaa varten jälkkäriä, mutta en sitten ehtinytkään. Lahjojen valinnassa kaupassa minua auttoi Lifen asiantunteva myyjä, joka auttoi myös naposteltavien ja juomien valinnassa. Valikoimaa on nimittäin niin paljon, että tuotteet tuntevat myyjän apu ja tietotaito kannattaa todella ottaa vastaan.

Ystävät oli aivan innoissaan arvonnasta ja tuotteista. Ja uskon, että niin olette tekin! Alla arvontaan osallistumisen ohjeet. Arvonnan säännöt löydät täältä.

ARVONTA

Kommentoi tätä blogipostausta viimeistään 16.12.2018 ja olet mukana 50 euron arvoisen hemmottelupaketin arvonnassa. Kerro kommentissasi, mikä sinusta joulussa on parasta. Muista myös vinkata arvonnasta kavereillesi – sharing is caring. Kokoan jouluisista vastauksistanne sitten jouluksi Instaan jouluisen stoorin.

Itse tehty vartalokuorinta on hauska lahjaidea. Ainekset joulun tuoksuiseen kuorinta-aineeseen löytyvät keittiöstä. Tämä tuote tuoksuu ja maistuu hyvälle!

JOULUKALENTERIN 10. LUUKKU

Kukapa ei olisi joskus halunnut maistaa vartalokuorintaa. Tuoksuvat mokomat monesti niin herkuille! Tämän DIY kuorintatahnan voi halutessaan lusikoida vaikka suoraan suuhun – tai kipata kakkuun –, sillä piparkakuilta tuoksuva vartalokuorinta on tehty keittiössä käytettävistä aineksista. Sokerista ja mausteista on moneksi!

Olen testannut vartalokuorintaa monenlaisista sokereista, ja kaikissa on etunsa. Tavallinen valkoinen sokeri on edullista, mutta piparkakulle tyypillistä väriä siihen ei tietenkään saa. Ruokokidesokerista tulee isorakeinen, kauniin vaaleanruskea kuorinta-aine. Tietysti sokerin voi tehokkaalla blenderillä surauttaa hienojakoisemmaksi.

Minä päädyin tekemään kuorinnan kookossokerista, joka on aika hienojakoista ja upean tumman ruskeaa olematta tuoksultaan liian siirappista. Toisen satsin tein muscovadosokerista, joka on luontaisesti hieman tahmeaa, silloin öljyn määrää kannattaa arvioida sokerin kosteuden mukaan.

Joululta tuoksuva kuorinta-aine on helppo pakata pieneen pussiin tai purkkiin. Askartele kaunis etiketti tai kietaise paketin ympärille nauhaa. Joku tuoteselostus ja käyttötarkoitus lienee hyvä laittaa mukaan. DIY vartalokuorinta on mainio pieni lahja, joka saa taatusti hymyn vastaanottajan huulille.

Näin teet DIY vartalokuorinnan

Piparkakun tuoksuinen vartalokuorinta

2 dl tummaa sokeria
noin 1 dl rypsi- tai oliiviöljyä
1 1/2 tl kanelia
1 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua muskottipähkinää

Sekoita sokerin joukkoon öljy ja mausteet.
Pakkaa pieniin purkkeihin tai pusseihin.
Ilahduta DIY vartalokuorinnalla ystävää, opettajaa tai naapuria.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Dansukkerin kanssa

Rouskuvaa itse tehtyä daimia rocky road -täytteellä. Luit oikein. Tämä on joulun paras karkki.

JOULUKALENTERIN 11. LUUKKU

Tunnustan heti: Kuulun siihen pieneen osaan suomalaisista, jotka eivät tykkää suklaasta. Joskin poikkeus vahvistaa säännön. Tykkään aivan valtavasti daimista. Daim on karkki, joka saa sukat pyörimään vinhasti jaloissa. Nyt päällystin itse tehdyn daimin rocky roadista tutuilla herkuilla, ja käsissä oli jotain käsittämättömän hyvää. Jos teet yhtä joulukarkkia, tee tätä.

Keittelin rouskuvan daim-pohjan kermasta, sokerista ja Dansukkerin uudesta, aivan superhyvästä vaaleasta luomusiirapista. Tämä postaus onkin tehty kaupallisessa yhteistyössä Dansukkerin kanssa. Siirappi maistuu lempeästi toffeelta, ja sen pehmeä maku tuo daimiin samettisen makumaailman. Samettinen maku yhdistettynä rapeuteen on kuulkaas valloittava yhdistelmä! Me syötiin tätä siskon kanssa sohvan nurkassa viikonloppuna kilpaa – mieleenpainuva hetki, joka muistutti lapsuuden karkkipäivistä. Lisää joulun makeimpia muistoja löydät Dansukkerin sivuilta. Siellä on vaikka mitä herkkua.

Daimin teko ei ole lainkaan vaikeaa, mutta hieman tarkkuutta se vaatii, jotta siitä tulee juuri oikein rapeaa. Onnistut daimin tekemisessä parhaiten, jos käytät digitaalista lämpömittaria. Se on alle kahdenkympin satsaus, mutta helpottaa hommaa – ja montaa muutakin keittiöhommaa – aivan olennaisesti. Kaiken arvailun voi unohtaa, kun mittari huutaa sitten kun karkkimassa on aika ottaa kuumalta levyltä pois. Samaa mittaria voi käyttää myös kinkunpaistossa ja vaikka uuden vuoden friteetaushommissa.

Rocky road daim on mainio joululahjavinkki. Silloin sitä tosin kannattaa heti tehdä tuplasatsi, että herkkua jää kotiinkin. Päällisen kanssa voi revitellä muuten aivan mielen määrin. Minä laitoin suklaan päälle pieniä vaahtokarkkeja ja rouhittuja suolapähkinöitä sekä suklaapalloja, mutta myös kuivatut hedelmät, rouhitut suolakeksit tai karkit sopivat täytteeksi hyvin. Ainoa sääntö rocky roadin kanssa on, että mukana on jotain suolaista. Suolan ja makean yhdistelmä on nimittäin koukuttavan hyvä.

Resepti

Rocky road daim

pellillinen

2 dl Dansukker vaaleaa luomusiirappia
2 dl kuohukermaa
2 dl sokeria
hyppysellinen suolaa

päälle

200 g maitosuklaata
kourallinen suolapähkinöitä
kourallinen minivaahtokarkkeja
muita karkkeja tai kuivattuja hedelmiä paloina

Mittaa siirappi, kerma ja sokeri kattilaan. Keitä hiljalleen sekoittaen kunnes massa on 140-asteista. Daim-massa paksuuntuu keittämisen aikana. Mausta suolalla. Huomaa, että massa palaa herkästi, jos lämpötila pääsee yli 140 asteen. Ole siis tarkkana!
Levitä karkkimassa leivinpaperin päälle ohuelti. Anna kovettua.
Sulata suklaa vesihauteessa.
Rouhi pähkinä ja hienonna tarvittaessa kuivatut hedelmät.
Levitä suklaasula kovettuneen karkkimassa päälle ja ripottele päälle rocky road -ainekset.
Laita jääkaappiin jähmettymään.

Kauniit sokerihuurteiset maapähkinät on oivallinen joulumuistaminen:

pähkinöitä paahtuu kerralla iso satsi.

JOULUKALENTERIN 12. LUUKKU

Itse tehdyt ruokalahjat ovat jouluaikaan sykähdyttävä tapa muistaa ystäviä, opettajia, naapureita tai postipoikia. Sokerihuurrutettuja maapähkinöitä sain viime vuonna ystävältäni Marjalta ja kinusin heti reseptin, niin hyviä pähkinät olivat. Tässä loistoresepti tulee teillekin!

Paitsi että pähkinät ovat hyviä, on niissä kaksi ylivertaista ominaisuutta, jotka ovat etuna etenkin silloin, jos haluaa muistaa isompaa joukkoa tonttutovereita. Maapähkinät ovat nimittäin pähkinöiksi hyvin edullisia. Kilon pussin saa muutamalla eurolla. Ja puoli kiloa pähkinöitä paahtuu uunissa yhdellä kertaa.

Ruokalahjoja annettaessa yritän pitää mielessä yhden perussäännön: Syötävän lahjan tulee olla pieni. Niin pieni, että lahjan saaja saa syötyä sen ennen pääsiäistä. Ja mielellään niin pieni, että saajalle jää hitusen sellainen olo, että tätä olisi voinut syödä enemmänkin. Poikkeuksena on tietysti ne lahjat, joista tietää ystävän pitävän aivan erityisen paljon. Toisen poikkeuksen muodostavat ruokalahjat, jotka kootaan purkkiin. Esimerkiksi pari vuotta sitten tein ehkä kolmisenkymmentä siemennäkkäriä purkissa–purkkia – tänä joulunakin taidan tehdä niitä muutaman.

Sokerihuurrutetuissa maapähkinöissä jujuna on kananmunan valkuainen, joka yhdessä sokerin ja mausteiden kanssa muodostaa rapean ja makean huurteen. Aivan kuin pähkinät olisivat päässeet pakkasen puraisemiksi.

Resepti

Helpot sokerihuurrutetut maapähkinät

500 g maapähkinöitä
1 kananmunan valkuainen
1 rkl vettä
1 1/2 dl intiaanisokeria tai muscovadosokeria
1/2 dl sokeria
3/4 tl kanelia
1/2 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl suolaa

Kuumenna uuni 150 asteeseen.
Sekoita kulhossa valkuaiseen vesi ja vispaa kevyeksi (ei kovaksi) vaahdoksi.
Kaada pähkinät valkuaisvaahdon sekaan ja sekoita huolellisesti.
Sekoita sokerit ja mausteet toisessa kulhossa.
Ripottele sokeriseos pähkinöiden päälle. Varmista, että pähkinät ovat sokerin peitossa.
Kaada pähkinät leivinpaperin päälle pellille.
Paista noin 30–40 minuuttia 2–3 kertaa välillä sekoittaen kunnes pähkinät ovat rapeita.
Anna jäähtyä ja pakkaa lasipurkkeihin tai pusseihin.

Linssisalaatti on mahtava ruoka: se on yhtä aikaa kevyt ja tuhti. Mausteinen linssisalaatti granaattiomenalla on täydellinen joulunajan ruoka.

JOULUKALENTERIN 13. LUUKKU

Jos minun pitäisi valita autiolle saarelle mukaan ruokia, olisivat linssit lähtölaskennassa vahvoilla. Linssien monipuolisuus ja täyttävyys yhdistettynä keveyteen tekee niistä yhden suosikki raaka-aineistani.

Mausteinen linssisalaatti on kasvisruokaguruni, Elina Innasen, vastikään ilmestyneestä Vegaanin joulu -kirjasta. Elinan vankka kokemus ja asiantuntemus kasvispohjaisesta ruoasta yhdistyy kirjassa ihanaan reseptiikkaan. Reseptit ovat helposti toteutettavissa kotikeittiössä – siellä Elinakin kirjansa ruoat on kokannut –, eikä raaka-ainelistoissa ole liikaa mittaa. Silti ruoka on aivan tavattoman maukasta. Juuri tällaisesta reseptiikasta tykkään!

Minun oli ihan tosi vaikea valita, minkä reseptin nostaisin kirjasta blogiin. Vegaanin jouluruoista kun mikä tahansa sopisi mainiosti joulukalenteriin. Kirjassa on paljon suomalaisia jouluklassikkoja, jotka on toteutettu vegaanisesti. Lanttu- ja porkkanalaatikko, riisipuuro ja joulukarkit, jälkkärit ja perinteiset piparit onnistuvat kirjan ohjeilla ilman eläinperäisiä raaka-aineita.

Lisäksi kirjassa on paljon ruokia, joita voi syödä ihan milloin tahansa, ja tämä mausteinen linssisalaatti on siitä mainio esimerkki. Yhtä lailla salaatti sujahtaa joulupöytään kuin kesäillan piknikillekin. Mausteisuutta voi halutessaan hieman lisätä, enkä tässä yhteydessä tarkoita mausteisuudella tulisuutta. Salaatissa olevan juustokuminan eli jeeran pariksi sopii ripaus kanelia tai savupaprikaa. Omaan salaattiin laitoinkin hieman savupaprikaa, sillä savupaprika ja juustokumina muodostavat mausteparisuosikkini.

Resepti

Mausteinen linssisalaatti

4–6 annosta

2 dl beluga-linssejä
1 litra kasvislientä
1/2 sitruunan kuori ohuelti raastettuna
3 rkl sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
(1/2–1 tl savupaprikajauhetta)
noin 1/2 tl suolaa
1–2 tl agavesiirappia
kourallinen tuoretta minttua
1 granaattiomenan siemenet

Huuhtele linssit ja keitä ne napakan kypsiksi kasvisliemessä.
Valuta linssit.
Sekoita yhteen loput ainekset minttua lukuun ottamatta ja sekoita mausteseos lämpimien linssien joukkoon.
Jätä linssit maustumaan ja jäähtymään.
Irrota granaattiomenan siemenet ja hienonna minttu.
Sekoita kaikki ainekset yhteen.

Persimoncocktail on makean hedelmän satokauden herkuin drinkki.

JOULUKALENTERIN 14. LUUKKU

Kanelin tuoksuinen tervehdys teille Kokkipottilan ihana lukijakunta!

Täällä Hannelen blogin valtaa jo perinteiseen tapaan Hanna Hannan soppa -blogista. Meillä on nyt parin vuoden ajan ollut tapana vaihtaa yhdet luukut blogiemme joulukalentereista ja vihdoin se päivä taas koitti. Tänään siis Hannelen ihanan reseptiikan perässä kannattaa suunnata minun blogiini, mutta nautihan ensin kanssani jouluinen persimon-bourbon cocktail!

Viime vuonna kokkailin täällä Kokkipottilassa savulohipateeta ja toissa vuonna appelsiini-
rosmariinigraavattua lohta, kala-allergikon blogissa kun kalareseptit ovat melko harvassa. Tällä kertaa kuitenkin päätin lähteä drinkkilinjalle, sillä tiedän Hannelen pitävän hyvin tehdyistä cocktaileista aivan kuten allekirjoittanutkin.

Tämän bourbon-pohjaisen cocktailin jujuna on hunajainen persimonsose ja raikkautta drinkkiin tuovat sitruunan ja klementiinit mehut. Tippa angostuurabitteriä tuo särmää, mutta juoma maistuu hyvin myös ilman sitä. Jos haluat valmistaa juoman vegaanisena, makeuta persimonsose hunajan sijaan agave- tai vaahterasiirapilla. Alkuperäinen resepti on meidän molempien fanittamasta Half Baked Harvest -blogista.

Ei muuta kuin kippis toverit ja mitä ihaninta joulun odotusta! Tavataan taas ensi vuonna tällä tontilla ja siihen asti minut löytää sieltä Hannan sopasta.

Resepti

Persimon-bourbon cocktail

kahdelle

½ dl bourbonia
1 rkl sitruunamehua
1 klementiinin mehu
1 tippa angostuurabittereitä
2 rkl persimonsosetta
koristeeksi tähtianis
persimonsose:
2 kypsää persimonia
½ dl hunajaa
1 kanelitanko
½ dl vettä

Valmista ensin persimonsose. Kuori ja pilko persimonit. Mittaa kaikki soseen ainekset kattilaan ja keitä vajaa 10 minuuttia.
Poista kanelitanko. Soseuta ja jäähdytä. Säilytä jääkaapissa ja käytä noin viikon kuluessa
Mittaa cocktailsheikkeriin juoman ainekset tähtianista lukuun ottamatta. Sekoita voimakkaasti ja kaada kahteen jäähdytettyyn lasiin.
Koristele tähtianiksella ja tarjoile heti.

Mausteisten maa-artisokkien rapeat reunat ja silkkinen sisus on valloittava yhdistelmä.

Dippaa ja nauti!

Kuva: Johanna Myllymäki

JOULUKALENTERIN 15. LUUKKU

Patatas bravas on on espanjalainen klassikko, joka hurmaa aina kaikki. Nimensä mukaisesti tapastyyliset herkut tehdään yleensä perunasta. Kun kirjoitin Suupaloja-kirjaa, halusin aika moneen klassikkoreseptiin hieman uutta kierrettä, ja kokeilin erilaisia toteutuksia. Patatas bravas maa-artisokasta on yksi loistavimmista kokeiluista – rakastan tätä reseptiä!

Samalla kun reunat ja erityisesti kulmat ja kuoret paahtuvat uunissa, maa-artisokan sisus muuttuu liki valuvaksi, sametinpehmeäksi ja täyteläiseksi. Samalla tavalla vastavuoroisuutta ruokaan tuo mausteinen pinta ja lempeänmakuinen sisäosa. Yhdellä sanalla sanoen: ihanaa. Ehkä jopa vielä ihanampaa kuin perunasta tehty esikuvansa. Maa-artisokkaa pidetään usein vähän työläänä raaka-aineena mukuraisuutensa vuoksi. Mutta muhkuraisuus ei haittaa mitään, jos artisokkia ei yritäkään kuoria. Ja tiedättehän sen, että niitä ei tarvitsekaan kuoria.

Patatas bravas -maa-artisokat ovat hyviä ihan siltäänkin, mutta aioliin dipattuna ehkä suorastaan pala taivasta. Resepti on alunperin julkaistu Suupaloja-kirjassa, kirjassa, josta saan edelleen ilahduttavan paljon palautetta ja kyselyitä. Ihana kuulla, että kirja kuluu käytössä. Se kuluu käytössä minunkin keittiössäni. Viimeksi taisin tehdä kirjasta nyyttejä ilmakuivatusta kinkusta ja savujuustosta sekä superhyvin joulun aikaankin sopivia ruusukaaliburgereita. Ruusukaaliharmpurilaiset, jotka löytyvät siis myös blogista, ovat muuten täydellinen tarjottava ihan missä tahansa syyskauden riehassa. Syyskauden siksi, että kotimaisten ruusukaalien sesonki ajoittuu syksyyn ja kotimaiset ovat ruusukaalien sarjassa ylivoimaisesti parhaita. Patatas bravakset ja hampurilaiset sopivat myös samaan pöytään!

Resepti

Patatas bravas maa-artisokasta

noin neljälle

500 g maa-artisokkia
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl mustapippurirouhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen.
Pese artisokat juuriharjalla huolellisesti.
Lohko artisokat kahdesta kuuteen osaan koosta riippuen.
Laita lohkot leivinpaperin päälle ja huiski päälle öljy. Hiero öljy lohkoihin käsin.
Paahda lohkoja uunissa noin 20 minuuttia. Sekoita sillä aikaa mausteet.
Ripottele mausteseos mahdollisimman tasaisesti artisokkien päälle ja paahda vielä 15–20 minuuttia eli kunnes artisokat ovat reunoiltaan rapeita.
Tarjoa esimerkiksi aiolin kanssa.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KitchenAidin kanssa

Tzatziki-hummus maistuu kesän kaipuulle, mutta paahdetut pienet tomaatit juurruttavat ruoan vahvasti pimeään vuodenaikaan.

JOULUKALENTERIN 16. LUUKKU

Hummushimo iski jälleen. Että ei mitään uutta ruokarintamalla. Kikhernetahna on niitä ruokia, joita kehoni kaipaa säännöllisesti oli kesä tai talvi, joulu tai juhannus. Hummus on pikaruoka – ja monitoimiruoka –, jota varten ainekset ovat aina kaapissa.

Nyt tein ihanaa tzatziki-hummusta, joka on yksi suosikeistani. Rakastan hummuksen lisäksi myös tzatzikia, joten suosikin asema on aika helppo ymmärtää. Tahnassa yhdistyy hummuksen juureva maku ja jogurtin raikkaus. Kurkun sekoitan joskus tahnan joukkoon, usein tarjoan sen tahnan päällä trendikkäästi kulhoruokamaisesti kuten nyt.

Sillä aikaa kun tomaatit paahtuivat oliiviöljykylvyssä uunissa, raastoin kurkun ja surautin tahnan. Ikinä, ei i k i n ä ole ollut homma näin helppoa. Tein nimittäin sekä raastamisen että surautuksen KitchenAid 1,7l -monitoimikoneella, joka nimensä mukaisesti tekee vaikka ja mitä.

Kaunis ja linjakas kone raastaa, viipaloi, jauhaa, soseuttaa ja kuutioi. Kaikki samalla kaunottarella. Tykkään siitä, että kaikki monitoimikoneen osat voi säilyttää koneen sisällä. Ja luulen että olet kanssani yhtämieltä, sillä mikään ei ole niin rasittavaa kuin puuttuvien osien etsiminen. Pidän myös siitä, että kone on samanvärinen kuin vuosikausia palvellut KitchenAid -yleiskoneklassikkoni, joka on vaivannut pizza- ja focacciataikinoita ehkä satoja kertoja.

Kun tiesin kokemuksesta, että KitchenAid pitää minkä lupaa, oli itsestään selvää vastata kyllä, kun KitchenAid pyysi minua mukaan yhteistyöhön 1,7l monitoimikoneen tiimoilta. Tämä postaus on siis toteutettu kaupallisessa yhteistyössä KitchenAidin kanssa. Tzatziki-hummuksen lisäksi olen tehnyt monitoimikoneella pestoja, kastikkeita ja – tietenkin, tahnamuija kun olen – erilaisia tahnoja. Ja kone pelittää kuin unelma!

Tzatziki-hummus paahdetuilla tomaateilla sopii todella hyvin vaikka pikkujoulujen tai uudenvuoden pöytään. Raskaiden jouluruokien välissä on välillä ihana tarjota kulhollinen raikkautta. Ladoin hummuksen päälle kurkkuraasteen lisäksi paahdettuja tomaatteja, tuoretta pinaattia, persiljaa ja artisokan sydämiä. Myös oliivit ja kaprikset sopivat ruokaan hyvin.

Hummuskulhon lisänä voi tarjota paahdettua leipää, jolla herkkuja voi lusikoida suuhun. Jos ruoasta haluaa maidottoman ja siten vegaanisen, on jogurtti helppo vaihtaa kasvipohjaiseen jogurttiin. Jos taas juustohiiriä on pöytä täynnä, sopii hummuksen päälle erinomaisesti murusteltu feta (paahda halutessasi samaan aikaan tomaattien kanssa) tai pannulla paistettu halloum-juusto.

Resepti

Tzatzikihummus paahdetuilla tomaateilla

2–4 annosta

noin 200 g kikherneitä (säilyke)
hieman kikherneiden lientä
3/4 dl maustamatonta jogurttia
1–2 valkosipulinkynttä
1 rkl sitruunamehua
3/4 tl suolaa
2–3 rkl oliiviöljyä
puolikas kurkku
200 g kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoretta pinaattia
muutama artisokansydän
persiljaa tai muuta tuoretta yrttiä

Huiskauta tomaattien päälle hieman öljyä. Paahda tomaatteja 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia eli kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet vähän väriä.
Valuta kikherneet, ota osa liemestä talteen.
Laita kikherneet, jogurtti, viipaloidut valkosipulinkynnet, sitruunamehu, hieman kikherneiden lientä, suola ja öljy monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Maista ja säädä tarvittaessa makua. Tahnan paksuutta voit säätää kikherneiden liemellä ja öljyllä. Sitruunasta saat lisää hapokkuutta.
Raasta kurkku. Valuta kurkkua siivilässä hetki halutessasi.
Kaada tahna kulhoon tai syvälle lautaselle. Laita paahdetut tomaatit, kurkkuraaste, pinaatti ja artisokansydämet hummuksen päälle. Viimeistele persiljalla. Tarjoa heti.

Vaalea seljankukkaglögi syntyy muutamasta raaka-aineista, ja on upea talvijuoma. Seljankukan kanssa sopivat tutut glögimausteet.

JOULUKALENTERIN 17. LUUKKU

Itse tehdyt glögit ovat monella tapaa mahtavia: ne levittävät kotiin upean joulun tuoksun ja valmistuvat nopeasti hellalla. Ainekset voivat odottaa sopivaa hetkeä kaapissa, eikä vieraille tai omalle joukolle (kuten mummini perhettä aina kutsuu) juuri muuta tarvitse tarjota – omatekoinen glögi riittää.

Jos olet seurannut Kokkipottilan puuhia pidempään, olet varmasti huomannut ihastukseni seljankukkaan. Joulukalenterissakin on ollut jo yksi seljankukkaresepti eli Hugo-drinkki. Seljankukan moniuloitteinen tuoksu- ja makumaailma on koukuttavan ihana. Vaikka makupaletissa on paljon kesän kukkeutta ja tunnelmaa, sopii se mainiosti myös talveen ja jouluun. Joulun mausteet viihtyvät seljankukan kanssa paremmin kuin hyvin. Kaneli, tähtianis ja ripaus hieman pippurisuutta tuovaa neilikkaa maustavat glögin sävykkääksi.

Seljankukkamehun lisäksi glögissä on valkoviiniä. Viini taittaa mehutiivisteen makeuden ja tuo osansa glögin vivahteikkuuteen. Voit käyttää glögissä melkein mitä vain valkoviiniä, minä tykkään eniten yhdistelmästä silloin kun viini on kuiva ja siinä on hapokkuutta.

Olen tarjonnut seljankukkaglögiä sekä kuumana että kylmänä – molemmilla tavoilla glögi saa hymyn huulille. Aromikasta juomaa ei tarvitse tarjota isosta motista, pieni kuppi juomaa riittää hyvin. Glögin seuraksi sopii pienet naposteltavat kuten pähkinät. Mikä ettei seljankukkajuoman seurakasi voisi kokeilla myös mausteisia pähkinöitä, esimerkiksi sokerihuurrutettuja maapähkinöitä, nopeita chili-hunajamanteleita tai gochujang-manteleita.

Klementiiniviipaleet antavat glögille viimeisen silauksen ja saavat hehkua vuoden pimeimpiin päiviin. Joskus olen muuten puristanut hieman klementiinin mehua seljankukkaglögiin. Erityisesti silloin kun juoma tarjoillaan kylmänä, on klementiinin mehu upea lisä.

Kokkipottilan joulukalenteri alkaa kääntyä jo loppusuoralle – viikon päästä juhlitaan jo aattoa. On aika vetää villasukat jalkaan, laittaa glögikattila tulille ja ottaa hyvä kirja – tai äänikirjan luurit – kädenulottuville. Kyllä se joulu vähemmälläkin touhulla tulee. Kalenterissa on luvassa vielä muutama jouluinen resepti ja aivan superihana arvonta. Jouluaattona lähdetään pienelle nojatuolimatkalle. Pysythän mukana!

Resepti

Seljankukkaglögi

4–6 annosta

3 dl seljankukkamehua tiivisteenä (esim. Brunneby)
3 dl kuivaa valkoviiniä
2 kanelitankoa
2–4 tähtianista
2–4 kokonaista neilikkaa

Laita seljankukkamehu ja mausteet kattilaan. Anna kiehua aivan hiljalleen noin kymmenen minuuttia.
Nosta kattila hellalta ja jätä mausteet kuumaan mehuun tekeytymään vähintään vartiksi.
Jos tarjoat glögin kuumana, mittaa viini kattilaan ja kuumenna liki kiehuvaksi.
Jos tarjoat glögin kylmänä, jäähdytä mehu ja sekoita jääkaappikylmä viini kylmän mehutiivisteen joukkoon.
Makeutta voit säätää lisäämällä mehutiivistettä tai valkoviiniä.

Jos kakkuun tulee tummaa suklaata ja oliiviöljyä, onko se terveyskakkua?

JOULUKALENTERIN 18. LUUKKU

Tämä jauhoton suklaakakku todella leivotaan oliiviöljyllä. Öljy saa aikaan superpehmeän rakenteen, eikä oliiviöljyn maku yletä valmiiseen kakkuun lainkaan, sitä ei tarvitse pelätä.

Suklaaseen kannattaa panostaa ainakin maullisesti – osta siis sellaista tummaa suklaata, josta pidät. Sillä reseptin äitiä, Sikke Sumaria, lainaten suklaakakku maistuu yhtä hyvälle kuin suklaa. Eli ihan todella hyvälle. Söin kakkua ensimmäistä kertaa kesällä Muhun saarella Nami Namastessa illallisen – tai ehkä lounaan – jälkkärinä. Kakku jätti lähtemättömän vaikutuksen, joskin vaikutuin saaren tunnelmasta muutoinkin (ja nyt huomaan, etten ole edelleenkään kirjoittanut kokkauskurssista mitään, puuh).

Kakku on luontaisesti gluteeniton, sillä jauhoja ei tarvita lainkaan. Oliiviöljyn ja suklaan lisäksi tarvitaan vain kananmunia ja sokeria. Alkuperäisessä reseptissä on myös pähkinärouhetta, mutta jätin sen tällä kertaa pois. Ei näillä aineksilla ihan huonoa kakkua saa aikaan!

Koristelussa menin helpoimman kautta. Tai itse asiassa lelupussin kautta. Viime vuonna mokkapalakakun päällä hurmanneet pupu ja kettu saivan seuraa bambista, lampaasta ja tiikeristä. Rakastan noiden eläinten ilmeikkyyttä. Ja rakastan myös sitä, että tämän helpommaksi ei kakun koristelu – eikä wow-efekti – tule. Tosin eläinten asemointiin sain menemään pitkän kotvan. Mieli laukkasi jo villeissä viidakko- ja vuoritarinoissa, kun tiikeri hyppäsi vartiointipuuhiin tuohon kallionkielelleelle.

Resepti

Suklaakakku oliiviöljyllä

8–10 annosta

200 g tummaa suklaata
1 1/4 dl oliiviöljyä (extra virgin)
1 1/2 dl intiaanisokeria
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa
5 kananmunaa (erottele valkuaiset ja keltuaiset)
(1/2 dl pähkinärouhetta)

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa.
Lisää suklaasulaan öljy ohuena nauhana samalla sekoittaen.
Lisää seokseen intiaanisokeri. Anna sokerin sulaa.
Ota suklaaseos pois vesihöyryn päältä ja lisää suola sekä keltuaiset (ja pähkinärouhe).
Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi.
Lisää valkuaisvaahtoon vähitellen sokeri samalla vatkaten. Älä vatkaa aivan kovaksi vaahdoksi, kuten marenkia tehdessä vatkaisit, jotta vaahto on helpompi sekoittaa suklaamassan sekaan.
Sekoita varovasti valkuaisvaahto suklaamassaan.
Vuoraa noin 23 cm kakkuvuoka leivinpaperilla.
Kaada taikina leivinpaperin kakkuvuokaan.
Paista 35–40 minuuttia. Kakku on valmis, kun kakkuun tökätty tikku tai veitsi tulee ulos puhtaana. Älä huoli, siitä huolimatta kakku on hyvin pehmeä ja mutakakkumainen.
Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Sipsit, nuo perunaruoista parhaat, ovat salonkikelpoista tarjottavaa, kun ne viimeistellään mädillä.

JOULUKALENTERIN 19. LUUKKU

Mätisipsit ovat olleet mielessäni siitä lähtien, kun Jotain maukasta -blogin Mari tarjoili niitä virtuaalisesti viime joulukuussa. Kala-allergisena vaihdoin kalasta saatavan mädin merilevämätiin, ja lopputuloksena oli mätisipsien vegevaihtoehto.

Merilevämätiä olen käyttänyt ehkä parisenkymmentä vuotta. Se on mainio tuote, sillä se säilyy jääkaapissa hyvin, toimii erinomaisesti koristeena ja tuo esimerkiksi sushiin hauskaa kuplamaista rakennetta. Merilevämäti on siis vegetuote, joka on ollut saatavilla kauan ennen kuin kauppoihin tuli vegetuotteille omat hyllyt. Siksi se löytyy yleensä kaupoista kalahyllystä.

Sipseinä suosin tässä sellaisia maalaissipsien tyylisiä, simppelisti suolalla maustettuja lastuja, vaikka muuten ne eivät olekaan suosikkejani. Minä rakensin mätisipseistä platter-tyylisen annoksen, mutta yhtä hyvin sipsit voi tarjota hienostuneemmin yksittäisinä annoksina.

Ranskankerman (tai kaura fraichen) sekaan reilusti merilevämätiä, vähän sipulia ja sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Tämä herkku on helppo tapaus!

Resepti

Mätisipsit (vegenä)

perunalastuja
merilevämätiä
ranskankermaa tai kaura fraichea
salottisipulia hienonnettuna
suolaa
pippuria
sitruunamehua
(tilliä)

Sekoita ranskankerman joukkoon merilevämäti sekä sipulisilppua.
Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Lisää halutessasi tilliä.
Asettele sipsit tarjoiluvadille ja laita mätitäytettä nokareina sinne tänne.
Koristele halutessasi merilevämädillä.
Tarjoa loppu täyte dippinä.

Kahden haukun kokoisen joulutortut ovat supersuloisia, ja ne maistuvat ihanilta myös suolaisina.

JOULUKALENTERIN 20. LUUKKU

Viime jouluna paistoin muutaman pienen torttutaikinalevyn minikokoisina tähtinä ilman mitään täytettä. Ajatuksena oli, että rapean lehtitaikinatähden keskelle voi lusikoida ihanaa luumuhilloa suoraan kattilasta, tai sitten täyttää tortun mätitäytteellä. Idea toimi mainiosti. Täyttämättömistä minitortuista sai rakennettua helposti torttubuffan.

Se, että tykkään tällaisesta kahden haukun kokoisista ruoista, ei taida tulla teille kovinkaan isona yllätyksenä. Silti pidän ronskista ja suoraviivaisesta tekemisestä. Nämä kaksi yhdistyvät suolaisissa minijoulutortuissa loistavasti. Valmista tulee nopeasti, mutta silti tarjolle saa pientä ja sievää. Itse tehty luumuhillo kannattaa muuten pitää mielessä makeita torttuja ajatellen. Sillä saa koko torttupuuhan nostettua ihan uudelle tasolle. Jaa suosikkireseptini vielä viikonlopun aikana.

Olen täyttänyt nimitorttuja ranskankerman, sipulisilpun ja merilevämädin kovalla kombolla. Ripaus sormisuolaa tekee todellakin terää. Sipsien päälle levitetty, samoista aineksista tehty tahna on lehtitaikinan kanssa ainakin yhtä ihanaa kuin sipsienkin kanssa (vaikka sipsit yksinään viekin ottelun kuusi-nolla). Mikä ettei päälle voisi laittaa melkein mitä tahansa suolaista tahnaa. Meinasin jo ehdottaa sienisalaattia, mutta peräännyin. Sienisalaatti on ainoita asioita, joiden reseptin ja syömisen kanssa olen tiukkis.

Resepti

Suolaiset joulutortut

torttutaikinalevyjä
ranskankermaa
mätiä tai merilevämätiä
salottisipulia silputtuna
suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Leikkaa torttutaikinalevyt kahdeksaan osaan.
Leikkaa kulmat auki ja taittele tähdiksi.
Paista viitisen minuuttia eli kunnes tähdet saavat aavistuksen väriä.
Tarjoa suolaisten täytteiden kanssa.

Arvonta on järjestetty yhteistyössä Balmuirin kanssa

Sekoitus, hetken huili ja viipalointi. Näin helppoa on piparkakku-cookien tekeminen.

JOULUKALENTERIN 21. LUUKKU

Kukapa ei rakastaisi cookieita! Ja koska piparkakun mausteet kuuluvat jouluun, yhdistin nämä kaksi – tässä tulee piparkakku-cookiet, olkaa hyvä. Ennen reseptiä on kuitenkin arvonnan aika!

Ihanat, ihanat Balmuirin tontut ovat nimittäin paketoineet jo valmiiksi upeita, ruutukuosisia pellavaserviettejä (4 kpl), jotka ovat tämän jouluisen arvonnan palkintoina. Kauniit ja käytännölliset servietit saavat kattauksen hetkessä juhlavaksi – ja sopivat ne muuhunkin käyttöön. Käytän neliönmallisia serviettejä usein leivontakulhon peittona, leipäkorissa tai tuoreiden sämpylöiden päällä. Ne ovat juuri sopivankokoisia kaikkeen tähän. Ja näin ihanat servietit ovat käytössä usein, paljon useammin kuin muistan niitä ruokapöytään kattaa.

Laadultaan erinomaiset pellavat pitävät pesusta, eikä niitä useinkaan tarvitse silittää lainkaan. Silitän ne vain spesiaalitilanteita varten. Pesun jälkeen ripustan ne usein kuivumaan saunankaiteelle tai narulle, ja kuivuttuaan vetäisen vastakkaisista kulmista servietin riittävän suoraksi – sopivat keittiön arkeen näin aivan mainiosti.

Voit osallistua arvontaan näin: Kommentoi tätä blogipostausta viimeistään 26.12.2018 ja olet mukana arvonnassa. Kerro, mikä Kokkipottilan joulukalenterin luukku on ollut eniten sinun mieleesi. Muista jättää kommenttiin myös toimiva sähköpostiosoite, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdalle. Voit tuplata voittomahdollisuutesi osallistumalla arvontaan myös Instagramissa. Balmuir lahjoittaa ja lähettää arvontapalkinnon voittajalle suoraan.

Palataanpa sitten reseptin pariin. Tätä helpompaa tapaa leipoa pipareita ei taida ollakaan, sillä sekoitus, taikinan lepuuttaminen ja viipalointi ennen paisto riittävät toimenpiteiksi. Melkein yhtä helppo tapa leipoa pipareita on viipalepiparit, joita kannattaa myöskin kokeilla.

Resepti

Gluteenittomat piparkakku-cookiet

noin 24 kpl

150 g voita
1 1/4 dl tummaa sokeria (esim. kookossokeri)
1 kananmuna
1/2 tl neilikkaa jauhettuna
1/2 tl muskottipähkinää jauhettuna
1 tl kanelia jauhettuna
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl manteli- tai pähkinärouhetta
1 1/2 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl gluteenitonta jauhoseosta

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja sokeri.
Lisää kananmuna.
Sekoita mausteet, leivinjauhe ja manteli- tai pähkinärouhe jauhoihin.
Lisää jauhoseos taikinapohjaan ja sekoita huolellisesti.
Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile tuorekelmun avulla noin 4 cm halkaisijaltaan oleva pötköiksi. Laita kelmussa jääkaappiin tekeytymään vähintään tunniksi, mielellään seuraavaan päivään.
Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Leikkaa taikinapötköistä puolen sentin paksuisia viipaleita.
Koristele halutessasi mantelilastuilla.
Paista noin 10–13 minuuttia eli kunnes keksit ovat kauniin värisiä ja reunoiltaan rapeita.

Pellavat saatu Balmuirilta.