Kokit ja Potit -ruokablogi

Uunissa paahdetut tomaatit, kikherneet ja fetajuusto saavat uutta hehkua tortilloihin.

Uunifeta on ollut kaikkien huulilla – kirjaimellisesti – viime viikkoina, kun Liemessä-blogin Jennin uunifetapasta sai suomalaiset villiksi. Ei ihme, sillä uunissa paahdettu feta on ihan mahdottoman hyvää.

Nämä tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä syntyivät vähän vahingossa, kun kutsuin ystävät syömään ilman minkäänlaista aavistusta tarjottavasta ruoasta. Kurkin kaappeja ja ladoin pöytään melkein kaikkea, mitä kaapista löytyi. Tortilloista tuli superherkullisia, ja ystävät ovat kuulema varioineet kattausta kotona jo monesti. Ei kai mikään ole parempaa palautetta!

Uunifetan lisäksi tortillojen väliin laitettiin paahdettuja tomaatteja ja uunista myöskin intensiivisyyttä hakeneita, mausteisia kikherneitä. Pikkelöity fenkoli raikasti kokonaisuutta, ja kaapissa ollut marinoitu punasipuli toi hieman makeutta – uusintakattauksessa punasipulia ei ollutkaan.

Avokadotahna sitoo palasia yhteen myös konkreettisesti, sillä kikherneet uppoavat tahnaan ihanasti. Muuten kädet ovat melko vapaat: jotain vihreää, ehkä ranskankermaa tai jogurttia ja juuri niitä tortillalettuja, joita tykkäät käyttää. Vihreäksi lasketaan esimerkiksi korianteri, pinaatti ja idut – kaikki toimii yhdessä tai erikseen tortillojen sisällä mainiosti.

Kaupan salsa on oiva lisä tähän settiin myöskin. Välttämätön se ei ole, mutta salsa saattaa tuoda kokonaisuuteen jotain tuttua, jotain joka muistuttaa perinteisemmästä tortillaillasta.

Resepti

Tortillat uunifetalla ja paahdetuilla kikherneillä

neljälle

200 g laadukasta fetajuustoa
noin 200 g kirsikkatomaatteja
1 prk kikherneitä
2 rkl oliiviöljyä
noin 1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl suolaa

avokadotahna

2 avokadoa
2–3 rkl maustamatonta jogurttia tai kaura fraichea
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa

lisäksi

pikkelöityä fenkolia (resepti linkin takana)
korianteria
jogurttia, ranskankermaa tai kaura fraichea
kaupan valmista tomaattisalsaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Pikkelöi fenkoli ohjeen mukaan.
Sekoita puolet oliiviöljystä sekä savupaprikajauhe ja suola valutettujen kikherneiden joukkoon.
Paahda fetaa, tomaatteja ja maustettuja kikherneitä kuumassa uunissa noin 15 minuuttia.
Surauta avokadotahna tasaiseksi sauvasekoittimella. Säädä hapokkuuden ja suolaisuuden tasapaino sinulle sopivaksi.
Lämmitä tortillaletut, kun kaikki on valmista.

Vappu Pimiän kukkakaali-kurkkusalaatti on kaikkien kehujen arvoista. Raikas, rouskuva ja maultaan runsas.

Nopeasti ainekset sekaisin, hetki makujen tasausta ja valmista on. Vapun aasialainen kukkakaali-kurkkusalaatti on mainio lisäke monelle ruoalle. Salaatti viihtyy kalan, lihan tai vaikka paistetun tofun kaverina, kevyenä lounaana se maistuu myös siltään. Silloin kyllä kahmaisen lisäksi kourallisen cashewpähkinöitä tuomaan ruokaisuutta.

Olen bongannut salaatin monta kertaa Vapun Instagram-stooreista, jotka ovat muuten varsinkin viikonloppuisin ihanan ruokapainotteisia. Kukkakaalin ja aasialaisten mausteiden yhdistelmä sai minut joka kerta täppäämään samaan klippiin takaisin. Tekemään salapoliisin työtä, että mitäs kaikkea tuossa kiinnostavassa salaatissa onkaan. Ja kun resepti sitten tuli feediini, laitoin sen heti talteen.

Noudatin reseptiä kutakuinkin tarkasti. Kurkuista rapsutin ison osan siemenistä pois (siis suuhun, en pois pois), koska usein vetinen keskusta menee etikkaisen kastikkeen kaverina vähän rakenteeltaan epämiellyttäväksi. Korianteri oli nähnyt freeseimmät päivänsä, mutta kukkakaalisalaattiin uppoaa vähän nuhjaantunutkin yrttipuska mainiosti – kastike tutisuttaa joka tapauksessa hennon lehden rakennetta.

Resepti

Vappu Pimiän kukkakaali-kurkkusalaatti

4–6 annosta

1/2 keskikokoisesta tai isohkosta kukkakaalista
1/2 kurkku
1/2–1 tuore chili
kourallinen tuoretta korianteria hienonnettuna
4 rkl riisietikkaa
2 rkl paahdettua seesamiöljyä
reilu 1/2 tl suolaa
1–2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Siivuta tai pilko kukkakaali
Puolita kurkku pitkittäin ja koverra lusikalla siemenet pois (syö ne). Leikkaa kurkku puolikuu-siivuiksi.
Hienonna tai viipaloi chili. Hienonna myös korianteri ja valkosipulinkynsi.
Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja anna maustua noin puoli tuntia.

Pellavat saatu Balmuirilta

Avokado ja kikherneet ovat match made in heaven. Leivän päällä yhdistelmä on myös lyömätön.

Avokadoleivät paahdeteuilla kikherneillä

Olen elänyt pitkään liki kokonaan ilman vaaleaa leipää. Sitten tuli hurahdus. Hapanjuurileipähurahdus. Hapanjuurella tehty leipä on aivan eri maata "tavallisen" vaalean leivän kanssa. Se on täynnä makua, hennosti hapanta hehkua ja no, juurevuutta.

Siinä missä "tavallinen" vehnäleipä ei sovi kropalleni – se kihahtaa niin sanotusti päähän –, on hapanjuureen tehty leipä paljon armollisempi. Voin huoletta syödä sitä aamupalaksi ilman kaameaa väsymystä ja inhottavaa oloa. Parasta leipä on tietysti itse tehtynä. Silloin makupalettiin sekoittuu vielä aimo annos silkkaa iloa ja onnea.

Yksi suosikki leivänpäällinen on hummus ja avokado. Tässä leivässä käänsin raaka-aineet päälaelleen: avokadosta tein tahnan ja kikherneet paahdoin mausteiden ja öljyn kanssa uunissa. Kikherneet pysyvät leivän päällä hyvin, kun ne painaa vasten avokadotahnaa. Päälle vielä hieman korianteria tai lehtipersiljaa, jos siltä tuntuu.

Jos leipiä tarjoaa vieraille, voi avokadotahnan tehdä etukäteen, samoin kikherneet voi paahtaa valmiiksi. Tahna toki saattaa hieman tummua pinnalta, mutta sekoittamalla siitä selviää. Kikherneet toimivat leivän päällä myös uunikuumina – teen kuten tuntuu.

Muuten, palaan vielä tuohon leipäasiaan. Kirjoitin sanan tavallinen lainausmerkkeihin siksi, koska itse asiassa hapanjuurella tehty leipä on pitkillä takavaloilla katsottuna se tavallinen leipä. Hapanjuurella on kohotettu vaaleitakin leipiä kauan ennen teollisen hiivan valtakautta.

Resepti

Avokadoleivät paahdetuilla kikherneillä

kuudelle

6 viipaletta hyvää leipää
2 avokadoa
2–3 rkl kaurafraichea tai maustamatonta jogurttia
noin 1 rkl sitruunamehua
suolaa
1 prk kikherneitä
2 rkl oliiviöljyä
noin 1/2 tl suolaa
1/2–1 tl savupaprikajauhetta
tuoretta korianteria

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Valuta kikherneet ja sekoita niidn joukkoon öljy sekä suolaa ja savupaprikajauhetta. Halutessasi voit lisätä myös hieman jeeraa.
Paahda kikherneitä 15–20 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet intensiivisen värin ja ovat napakoituneet.
Soseuta avokadon hedelmäliha, lisää kaurafraiche ja mausta sitruunamehulla ja suolalla.
Levitä avokadotahnaa leiville. Laita kikherneitä päälle ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

Lähtisitkö kanssani maailman suurimmalle kynttiläillalliselle? Pöytä on katettu, tervetuloa mukaan.

Tein kynttiläillalliselle samettista ja aromaattista bataattikeittoa, joka hehkuu lämpöä ja maistuu taivaalliselta – vähän myös thaivaalliselta, sillä keitto on maustettu thaimaalaisella currytahnalla. Paahdettujen bataatti- ja perunalohkojen lisäksi tarvitaan vain maustetahnaa, kasvislientä ja kookosmaitoa.

Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan kasvisruoan lisääminen ja lihan kulutuksen vähentäminen on ilmaston kannalta tärkeää. Ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tarvitaan konkreettisia keinoja, ja keittiössä jos jossain ajatus on helppo kiepsauttaa konkretiaksi.

Minusta on tosi tärkeää muistaa, että pienilläkin valinnoilla ja muutoksilla on merkitystä. Äärestä laitaan ei tarvitse hypätä. Jos tähän saakka olet kokannut kaikilla aterioilla lihaa, keskity esimerkiksi tekemään liharuoan sijaan yksi kala-ateria viikossa. WWF:n kalaoppaasta löytyvät helposti ne kalat, joiden kalastus on kestävällä pohjalla. Kotimaisista kaloista esimerkiksi ahven, muikku ja hauki ovat vastuullisia valintoja.

Suomessa on syöty perunavelliä, pinaattikeittoa ja puuroja vaikka kuinka kauan ilman, että niitä olisi erikseen pidetty kasvisruokina. Tai, ah niin ihanat, uuniranskalaiset. Kasvisruokaa nekin, miten ihanaa! Yksi muutosta kaipaava asia, johon usein sekä media että iso osa meistä kuluttajista kompastuu, onkin kahtiajako: puhutaan ruoasta ja kasvisruoasta. Aivan kuin kasvisruoka olisi jokin kummajainen. Kahtiajaon sijaan voitaisiin puhua vain ruoasta. Ehkä joku ennakkoluulo kasvisruokaa kohtaan hälvenisi.

Sopivasti juuri tänään WWF on julkaissut ilmastoystävällisen ruokasuosituksen, jonka mukaan ruokavalion tulisi koostua pääsääntöisesti kasviksista . Lisäksi ilmastoystävälliseen ruokavalioon mahtuu kotimaista, kestävästi pyydettyä kalaa, lasi maitoa tai pari siivua juustoa päivässä, broileria muutaman kerran viikossa ja punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa. Tämä on minulle haastavin: korkeintaan kuusi kananmunaa kuukaudessa. Mutta mahdottomuuksiin ei tarvitse ilmaston puolesta taipua. Eikös me tähän pienin askelin pystytä?

Jos ja kun olet huolissasi ilmastosta, näytä se! Lauantaina 30.3.2019 klo 20.30–21.30 järjestettävä Earth hour on valomerkki ilmaston puolesta. Tänä vuonna teemana on maailman suurin kynttiläillallinen. Sammuta siis turhat valot ja näytä, että kannat huolta ja vastuuta. Voit valmistaa illalliselle – tai iltapalalle – vaikka tätä keittoa tai mitä tahansa ilmaston kannalta vastuullista ruokaa. Listasin alle muutaman blogista löytyvän maistuvan ja helpon kasvisruoan.

Resepti

Aasialainen bataattikeitto

neljälle

1 keskikokoinen bataatti
2–3 perunaa
2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
1 prk (4 dl) kookosmaitoa
6–8 dl vettä tai kasvislientä
1–2 rkl thaimaalaista punaista currytahnaa
limetin mehua
suolaa tarvittaessa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Kuori ja lohko perunat ja bataatit. Sekoita öljy lohkoihin.
Paahda juureslohkoja noin 25 minuuttia eli kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja ovat liki kypsiä.
Kuumenna kattilassa kookosmaito ja kasvisliemi.
Lisää paahdetut juurekset ja currytahna.
Anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia.
Soseuta ja mausta limetin mehulla ja tarvittaessa suolalla.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Panda Lumous -makeisten kanssa

Kun laitat silmät kiinni, minne mieli matkaa?

Aamun kirpeä pakkanen vaihtuu päivän aikana pehmeäksi, kevättä kuplivaksi keliksi. Hankien hohde on niin huumaava, että pilviselläkin säällä se saa silmät sirrilleen. Ja kun aurinko pilkistää pilvien takaa, en tiedä kumpi hymyilee leveämmin: keväthanki vai minä.

Panda haastoi minut kertomaan, mihin mieleni matkaa, kun suljen silmäni arjen keskellä, tilanteissa joissa kaipaan rauhoittumista ja seesteisyyttä. Mikä on se paikka tai hetki, joka laskee sykettä. Paikka, jossa piipahdan kun kaipaan taukoa työstä tai tiskeistä. Näissä kuvissa, alinta arkikuvaa lukuun ottamatta, olen siellä ihan oikeastikin, mutta ei sinne arjessa tarvitse matkata – se löytyy sisältä. Olen Syötteellä, Suomen eteläisimmällä tunturialueella, joka on minulle pohjoisen tuntureista rakkain. Syötteen kansallispuisto on minun mielenmaisemani.

Mielenmaisemani tosin muuttuu vuodenaikojen mukana. Tähän aikaan vuodesta, lempivuodenaikanani, mikään ei voita keväthankien lumousta. Siinä missä etelässä jo kuljetaan tennareissa ja bongaillaan kevään ensimmäisiä kukkia, on puolesta välistä pohjoiseen vielä hanget ja nietokset, liukkaat laskut ja leiskuvat revontulet, ennen kuin yötön yö häivyttää näkyviltä ketun hännänhuiskeet. Pitkien päivien valossa kylpevät tunturimaisemat lumoavat joka kerta. Samaa lumousta on myös vuorissa ja erityisesti vedet vapaana sädehtivissä järvimaisemissa.

Panda Lumous -herkut ovat nimensä mukaisesti lumoavia. Sarjaan kuuluu kahdenlaisia makeisia: suklaahasselpähkinä sekä vadelmatummasuklaa. Suklaahasselpähkinä on suosikkini – kokonainen hasselpähkinä on päällystetty suklaalla. Vadelmatummasuklaa on vegaaninen herkku, jossa suklaakuoren alta löytyy vadelmanpaloja sisältävä täyte. Lumous suuhun ja seikkailu mielenmaisemaan alkaa.

KILPAILU

Minä haluaisin kuulla, mikä on sinun mielenmaisemasi. Kerro se kommenteissa viimeistään 13.4.2019, ja jos arpaonni suosii, voitat Panda Lumous -tuotepaketin. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Panzanella on mahtava salaatti, josta tulee vielä parempaa paahtamalla!

Rapeiden leipäkuutioiden, raikkaan mozzarellan, tomaatin ja oliivien yhdistelmä on vastustamaton. Kesällä tomaattien ollessa makeimmillaan teen salaatin tuoreista aineksista – vain leipäkuutiot paahtuvat pannulla. Mutta syksystä alkukesään ladon mozzarellaa ja basilikaa lukuun ottamatta kaikki ainekset uuniin. Paahtamalla tulee parempaa!

Panzanellan kastikkeeksi voi sekoittaa vinaigreten, joskin usein huiskin päälle vain hieman öljyä ja etikkaa, tarvittaessa ripauksen sormisuolaa. Myös yrttiöljy sopii salaatinkastikkeeksi loistavasti!

Jos olet seurannut ruokaseikkailujani pidempään, ehkä muistatkin, että olen tehnyt paahdettuja salaatteja ennenkin. Ainakin nämä salaatit kannattaa ottaa testiin:

Olen muuten lupausten mittainen nainen – toimitusaika saattaa tosin välillä vähän venyä. Parisen kuukautta sitten nimittäin postasin Instagramiin kuvan tästä syksyllä (!!) kuvaamastani salaatista. Toivoitte reseptiä, ja lupasin sen teille kirjoittaa. Ja kas näin, tässä tämä tulee! Toivottavasti tykkäätte.

Resepti

Paahdettu panzanella

2–4 annosta

250 g kirsikkatomaatteja
kourallinen mustia kalamata-oliiveja
2–4 viipaletta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
1 kynsi valkosipulia (voi jättää pois)
1 pallo mozzarellaa
kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä & omenaviinietikkaa kastikkeeksi
sormisuolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Laita kirsikkatomaatit, oliivit ja reiluiksi paloiksi revityt leipäviipaleet uunivuokaan. Huiski päälle reilusti oliiviöljyä. Sekoita joukkoon myös viipaloitu tai hienonnettu valkosipulinkynsi. HUOM! Jos leipäviipaleet ovat ohuita, lisää leipä uuniin paahtamisen puolivälissä.
Paahda 10–15 minuuttia.
Revi salaatin joukkoon mozzarella ja lisää basilikanlehdet.
Viimeistele oliiviöljyllä ja etikalla sekä tarvittaessa sormisuolalla.

Kahden suklaan yhdistelmä on hurmaavan hyvä. Itse tehty Kinder on pääsiäisen paras karkki!

Kinder ja kevään suklaisin juhla, pääsiäinen, kuuluvat erottamattomasti yhteen. Maitosuklaan ja valkosuklaan yhdistelmä on vastustamaton! Jos yllätyskrääsä ei innosta tai suklaahammasta kolottaa pääsiäismunaa enemmän, on itse tehty Kinder-suklaa loistava ratkaisu.

Kahden suklaan levy on ihastuttanut meidän klaania nyt parina vuotena. Viime vuonna sain niin monta yksityisviestiä kinderiin liittyen Instagramissa, että nyt päätin julkaista tämän helpon ohjeen blogissakin. Tosin osa niistä viesteistä koski koristelukarkkien asettelua: näyttivät kuulema ihan pupun kakalta, vaikka olivat yhdellä jalalla pomppineen pupun käpälänjälkiä. (Harmi muuten, että pupu ei ole englanniksi pupu, koska pupu's poo olisi hauska nimi tälle herkulle).

Ihka oikean Kinderin resepti lienee salainen, mutta riittävän lähelle klassikkosuklaan makua itse tehty Kinder-suklaa pääsee. Valitse valkosuklaa ja maitosuklaa suosikeistasi. Tai jos kaipaat valkosuklaan pariksi lisää särmää, vaihda maitosuklaa astetta tummempaan suklaavariaatioon.

Jelly bean -rakeet ovat hauska lisä suklaalle. Karkit myös tuovat levyyn keväistä iloa ja pääsiäistunnelmaa – samoin tekevät Kinder-puput.

Jos muuten haluat ideoita pääsiäispöytään, kurkkaapa vanha (ja tosi suosittu) mangovaahdon ohje. Kokosin postaukseen inspiraatioksi muutamia pääsiäisen aikaan sopivia reseptejä. Mukana on alkuruokia ja salaatteja, pääruokia sekä jälkkäreitä ja leivonnaisia.

Resepti

Itse tehty Kinder-suklaa

200 g valkosuklaata
150 g maitosuklaata
karkkeja koristeeksi (voi jättää pois)

Sulata valkosuklaa vesihauteessa tai matalla lämmöllä mikrossa.
Levitä valkosuklaa leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Laita jähmettymään jääkaappiin tai anna jähmettyä huoneenlämmössä.
Sulata maitosuklaa vesihauteessa tai matalalla lämmöllä mikrossa.
Levitä maitosuklaa maitosuklaan päälle.
Koristele halutessasi karkeilla ennen maitosuklaan jähmettymistä, jotta karkit tarttuvat suklaaseen.
Anna jähmettyä ja säilytä huoneenlämmössä tai jääkaapissa.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin kanssa.

Paahdettu parsa ja feta ovat upea pari. Nyt fetasta tehdään helppo tahnamainen kastike.

Parsakausi alkaa olla kiihkeimmillään ja kevät on saapunut kohisten. Valo saa kaiken hehkumaan, eikä menee kauaa, kun parsamaisen raikas vihreys valloittaa maat ja puut, ja kevät keikahtaa kohti kesää.

Rakastan parsaa se kaikissa muodoissa. Tykkäsin parsasta jopa silloin, kun tuoreesta parsasta Suomessa vasta lähinnä haaveiltiin ja tankoparsa tarkoitti lasipurkkiin säilöttyä valkoista parsaa. Tai ehkä tuoretta parsaa olikin, mutta ei meidän ruokapöydässä eikä tässä määrin kuin nykyisin.

Tölkkiparsasta teimme 90-luvulla perheemme suosikkia: parsa-kinkkupiirakkaa. Se on klassinen suolainen piirakka, jossa jujuna on käyttää parsan säilöntäliemi osana kerma-munaseosta. Mitään muuta jujua piirakassa ei olekaan. En ole syönyt parsapiirakkaa pitkään aikaan. Ehkä siitä pitäisi tehdä upgreidattu versio tuoreella parsalla ja ilmakuivatulla kinkulla

Yksi helpoimpia ja parhaimpia tapoja on paahtaa parsat uunissa – mausteeksi tarvitaan vain öljyä ja suolaa. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä hyvä suola nostaa ja korostaa raaka-aineen makua. Huonosta suolasta en halua sanoa sanaakaan.

Maldon, jonka kanssa kaupallisessa yhteistyössä tämä postaus on toteutettu, on suosikkini ruoanlaitossa ja aivan erityisesti ruoan viimeistelyssä. Klassikkosuolaa on valmistettu Englannissa vuodesta 1882 lähtien. Käsityönä tehdyt suolahiutaleet ovat ohuita ja sormien välissä helposti murenevia.

Nyt Maldonilta on tulossa markkinoille myös täytettävät suola- ja pippurimyllyt, joilla suolasta saa aivan hienoa – tai ei aivan niin hienoa. Myllyissä on nimittäin kaksiportainen karkeussäätö. Tykkään! Suola- ja pippurimyllyt on saatavilla toukokuun alussa suurimmissa Prismoissa sekä S-herkuissa.

Paahdetun parsan kaveriksi tein fetatahnaa tai -kastiketta, joka syntyy vain kahdesta raaka-aineesta: fetasta ja ranskankermasta. Mausteeksi riittää rouhaus tai pari mustapippurimyllystä. Halutessaan mukaan voi sekoittaa hieman sitruunamehua tai raastettua sitruunankuorta. Tahnasta voi notkistaa kastikemaisen kermalla tai tilkalla maitoa. Kastike on täydellistä uunissa paahdetun parsan kanssa! Parsojen kanssa sopii paahdettavaksi myös kirsikkatomaatit.

Syksyllä tein muuten Maldonin kanssa kaupallisessa yhteistyössä punajuuririsottoa, joka taisi olla koko syksyn luetuin resepti. Pinnaa tai laita resepti muuten talteen viimeistään syksyä varten. Joulukuussa puolestaan tein yrttisiä suolakeksejä, jotka sopivat mainiosti myös kevään juhliin. Tässä lisäksi muutama superhyvä parsaresepti kevään iloksi:

Resepti

Paahdettua parsaa fetakastikkeella

neljälle

500 g vihreää parsaa
2–3 rkl oliiviöljyä
Maldon-suolaa
200 g fetajuustoa
100 g ranskankermaa
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä
(sitruunamehua)
kirsikkatomaatteja

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Poista parsoista puisevat tyvet. Laita parsat ja kirsikkatomaatit uunivuokaan.
Huiski päälle öljy ja suola.
Paahda parsoja ja tomaatteja 10–13 minuuttia.
Murenna feta kulhoon ja sekoita ranskankerma joukkoon. Voit halutessasi soseuttaa kastikkeen sauvasekoittimella tai blenderissä. Notkista tarvittaessa kermalla tai maidolla.
Tarjoa parsat ja tomaatit fetakastikkeen kanssa. Viimeistele ruoka sormisuolalla.

Uunissa itsestään tekeytyvät pataruoat sopivan mainiosti myös kevääseen. Ruoka uuniin ja pihalle!

Aurinkoisilla ilmoilla sen huomaa: ihmiset ovat villiintyneet keväästä. Kävelijöitä, lintubongareita, juoksijoita ja kaksipyöräisiä on liikkeellä aamusta iltaan. Tämmöisillä keleillä ei malta olla sisällä lainkaan!

Lähi-idän pata on mainio ruoka: paitsi että se valmistuu uunissa itsekseen se on myös toteutettavissa kasvis- tai liharuokana. Kuvassa olevassa padassa käytin lihana karitsaa, jota pääsiäisien jälkimainingeissa on kaupoissa usein saatavilla vielä hyvin. Samaa pataa olen tehnyt myös broilerinkoivista ja - reisipaisteista sekä vegenä – kikherneet tuovat kyllä ruokaan riittävästi proteiinia ja ruokaisuutta.

Harissa on yksi luottomausteistani. Vahvanmakuinen tahna sopii tomaatin ja kikherneiden kanssa yhteen mainiosti. Yksi luottoresepteistäni on viime syksynä tuon tuosta ruokapöydässä ollut tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla, jossa on myös mausteena harissaa. Samoin paahdettu munakoiso-kikhernesalaatti ja marokkolainen linssikeitto ovat saaneet harissasta makupohjaa. Myös shakshukaan harissa sopii loistavasti. Toinen harissa-tyyppi on Hanna, jonka tontilta löytyy vaikka kuinka monta ihanaa harissaa sisältävää ruokaa. Esimerkiksi nämä hetkessä valmistuvat harissa-papupyörykät on superherkullisia (postauksen kuvissa saattaa näkyä tuttuja).

Jos Lähi-idän pataan sujauttaa lihaa, kannattaa sen antaa muhia uunissa matalassa lämmössä ihan rauhassa, jotta lihasta tulee ihan mureaa ja suuhun sulavaa. Kasvispadan kanssakaan ei kannata hötkyillä; sekin tykkää pitkästä uunikylvystä, jossa maut syventyvät, vaikka kypsänä pataan kaadetut kikherneet eivät kypsyäkseen haudutusta tarvitsekaan.

Resepti

Lähi-idän pata

neljälle

2 pientä shalottisipulia
4–6 valkosipulinkynttä
1 prk säilöttyjä kikherneitä (jos et laita lihaa, voit lisätä kikherneiden määrää)
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
tilkka vettä (huuhtele tomaattipurkki)
noin 1 1/2 tl suolaa
1–2 rkl harissaa
1–2 tl jeeraa eli juustokuminaa
1 (luomu) sitruuna
2–3 karitsan potkaa tai broilerin koipireittä
kourallinen kalamata-oliiveja

Kuori ja lohko sipulit, valkosipulinkynnet voit laittaa pataan kokonaisina.
Laita uuninkestävään pataan valutetut kikherneet, tomaatit, vesi, suola ja harissa sekä jeera.
Purista sitruunan mehu pataan. Voit laittaa pataan myös luomusitruunan huolella pestyt kuoret.
Lisää liha ja oliivit. Sekoita
Paista noin 125 asteisessa uunissa noin kaksi tuntia tai kunnes liha on hyvin mureaa.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Finnamylin kanssa

Samettisen pehmeä suklaajuustokakku hurmaa kaikki. Minttusuklaa raikastaa täytteen kevään juhliin täydelliseksi.

Kevään kiivain juhlakausi alkaa ensi viikolla, kun vappu villiinnyttää ja antaa lupauksen alkavasta kesästä, vaikka taivaalta tulisikin jääkimpaleita. Aivan pian juhlitaan myös äitienpäivää, valmistujaisia, ylioppilasjuhlia ja koulujen päättäjäisiä. Juhannuksesta läheisyydestä en suostu puhumaan mitään, mutta heti valmistujaisjuhlien jälkeen starttaa rippijuhlakausi. On aika kattaa kakkua pöytään!

Meidän klaanille tämä suvi on kolmien juhlien kesä: ylioppilasjuhlat, pyöreät synttärit ja rippijuhlat. Ihanaa! Synttärisankari tosin sanoi vastikään, että synttärijuhlat vedetään matalalla profiililla ja kotiin kannetulla pizzalla. Se sopii taatusti kaikille, mutta jos klaanin junioriosastolta kysytään, ei kakusta tingitä. Tai ehkä tarkennan: suklaakakusta ei tingitä.

Minttusuklaajuustokakku täyttää kaikki kakkukriteerit. Se on melkein syntisen suklaista, aivan superherkullista, helppo tehdä, koska liivatteen kanssa ei tarvitse leikkiä ja koristeiksi sopivat mainiosti mahdollisimman iso kasa marjoja. Myös syötävät kukat kannattaa muistaa koristeita miettiessä.

Suklaakakku on gluteeniton, sillä pohjan leivontaan on käytetty perunajauhoja. Perinteiset Kolmen konstin perunajauhot ja Luomu perunajauhot ovat kuin tehtyjä juhlien kakkumaakarille. Finnamyl, jonka kanssa kaupallisessa yhteistyössä tämä postaus on tehty, valmistaa jauhot sataprosenttisesti kotimaisesta perunasta. Perunajauhoilla kakkuja leipoessa taklaa helposti yhden ruokavaliohaasteen (gluteeniton), löytyy perunajauhoja varmasti jokaisen suomalaisen kodin kaapista.

Perunajauhoilla kakkupohjasta tulee ihanan ilmava, ja monen mielestä nimen omaan perunajauhoilla tulee paras kääretorttupohja. Tässä suklaajuustokakussa pohjana onkin kääretorttupohja – sehän on loistava myös kakkupohjana! Kääretorttupohja on myös helppo skaalata omaan kakkuvuokaan sopivaksi. Kuvan kakku on tehty pieneen vuokaan, koska halusin kakusta pienen ja korkean. Suurempaan irtopohjavuokaan pohjan voi tehdä tuplana. Lisää kakkuinspiraatiota kannattaa etsiä Finnamylin sivuilta sekä Facebookista.

Minttusuklaajuustokakku

Olisipa kiva kuulla, millaisen kakku sinun juhlapöydästä löytyy tai millaisen kakun haluaisin löytää juhlista, joihin suuntaat. Kerro!

Resepti

Minttusuklaajuustokakku

pohja (noin 17 cm:n vuokaan)

1 kananmuna
1/2 dl sokeria
1/4 dl perunajauhoja
2 tl tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivinjauhetta

täyte

250 g mascarponejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 kananmunan valkuaista
100 g tummaa suklaata
100 g minttusuklaata

koristeet

tuoreita marjoja
syötäviä kukkia

Kuumenna uuni 220 asteeseen.
HUOM! Jos sinulla on isompi (22–23 cm) irtopohjavuoka, tuplaa pohja. Vaahdota kananmuna ja sokeri. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita.
Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan ja paista noin 5 minuuttia. Jäähdytä.
Sulata suklaat vesihauteessa.
Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja sokeri ja sekoita tasaiseksi.
Vaahdota toisessa kulhossa valkuaiset napakaksi vaahdoksi.
Sekoita suklaasula, kerma-tuorejuustoseos sekä valkuaisvaahto.
Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle.
Laita tekeytymään jääkaappiin seuraavaan päivään.
Koristele tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla.

Paahdetut perunalohkot, varsiparsakaalia ja pekonia. Kolmikko on niin kova, ettei se kaipaa kylkeensä kuin hyvän kastikkeen.

Peruna-varsiparsakaalisalaatti pekonilla

Uusia perunoita odotellessa talven yli sinnitelleet perunat pääsevät uuniin, sillä niin ne ovat minusta parhaimmillaan. Perunalohkot näyttävät tietä myös pekoniviipaleille ja varsiparsakaalille – kaikki paahtuvat uunissa parhaimmilleen.

Miten usein muuten laitat perunaa ruoaksi? Onko se teidän ruokapöydässä monta kertaa viikossa vai satunnainen vieras? Minulla perunaa on aina vihanneslokerossa. Vähän kuin vararuokana. Sillä sellaisina hetkinä, kun jaksaminen ei riitä juuri muuhun, saattaa se riitää se perunoiden lohkomiseen. Paahdetut perunalohkot dipattuna savupaprikalla tai harissalla maustettuun majoneesiin ovat nimittäin ihania. Ja juuri uunissa paahdettuina lohkoina perunoita useimmiten syönkin. Keittämisen säästän uusille perunoille.

Peruna-varsiparsakaalisalaatti pekonilla on erinomainen lisäke kesän grillauksille. Ja sopii se syötäväksi yksinäänkin – peruna, kasvikset ja vähän lihaa on kaikki samassa paketissa.

Tein perunasalaatille kirkkaan, vinaigrettemaisen kastikkeen. Kastikkeen happoisuutta kannattaa säätää oman maun mukaan: enemmän etikkaa on enemmän happoa. Sinappina käytin karkeaa dijonia, mutta sileäkin lajitoveri kastikkeeseen sopii. Basilikan sijasta perunasalaattiin sopii myös lehtipersilja, mutta nyt menin nuhjaantumassa olevalla basilikalla. Kuha on jotain yrttiä!

Resepti

Peruna-varsiparsakaalisalaatti pekonilla

4–6 annosta

noin 700 g perunoita
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
200 g varsiparsakaalia
150 g pekonia
kourallinen yrttejä silputtuna (esim. persilja tai basilika)
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl Dijon-sinappia (karkea)
2 rkl omenaviinietikkaa
noin 2 tl hunajaa tai sokeria
suolaa
kevätsipulia ja yrttejä viimeistelyyn

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Pese ja lohko perunat. Sekoita perunoiden joukkoon 1 rkl öljyä sekä hieman suolaa. Paahda perunoita noin 25 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja rapeat reunat.
Sekoita kastike (öljy, sinappi, etikka, hunaja ja suola) perunoiden paahtuessa.
Laita kuumat perunat kastikkeeseen jäähtymään ja maustumaan.
Paahda pätkittyjä varsiparsakaaleja ja pekonisiivuja uunissa noin 10–12 minuuttia. Voit nostaa pekonit valumaan talouspaperin päälle.
Kaada varsiparsakaalit perunoiden sekaan.
Murustele pekoni ja lisää salaattiin.
Viimeistele kourallisella yrttejä ja kevätsipulisilpulla.

Thaimaalainen ruoka on parhaillaan makujen sinfoniaa. Mutta mistä Oulussa saa parasta thaimaalaista ruokaa?

Oulun ravintolakattaukseen mahtuu kourallinen kaakkoisaasialaisia ravintoloita, jotka ammentavat makumaailmansa Thaimaan upeasta ruokakulttuurista. Testasimme #foodblogoulu-porukalla Oulun thaimaalaiset ravintolat. Mihin ravintolaan kannattaa suunnata? Minkä ravintolan ruoat olivat makumaailmaltaan tasapainoisimpia ja maukkaimpia? Oliko mukana floppeja? Nyt se selviää!

Testasimme neljä thaimaalaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa. Kolme neljästä sijaitsevat aivan ydinkeskustassa, yksi kivenheiton päässä pohjoiseen, Tuirassa. Alunperin tarkoituksena oli tilata Woltilla tai Foodoralla ruoat asemapaikkaamme, Kokkeillaan-blogin kotikoloon, mutta vain yksi neljästä ravintolasta oli kuljetusyritysten listoilla. Kolmesta ravintolasta haimme ruoat itse take awayna.

Testattavat ravintolat olivat:

Kaikki ravintolat olivat minulle, ja isolle osalle kuuden hengen testiryhmästämme tuttuja, mutta osassa en ole käynyt vuosiin. Yksi ravintoloista on take away -suosikkini, eikä suosikin asema taida testin jälkeenkään muuttua – yksi ravintola nousi selvästi pisteytyksissämme muiden yläpuolelle.

Aiempien testikierrosten tavoin pyrimme tilaamaan ravintoloista samanlaiset annokset. Tavoitteena oli tilata Pad Thai kanalla, kookosmaitopohjainen rapukeitto (Tom Kha Goong) sekä vihreä curry. Lopulta pöydässä oli yksitoista annosta: neljä Pad Thai -versiota, kolme Tom Kha -keittoa, kaksi vihreää currya sekä yksi paistettu riisi tofulla ja vegepullat satay-kastikkeessa.

Tulos oli hämmentävän yksimielinen: Merikoskenkadulla Tuirassa sijaitsevan Noodle Bar 9 sai testin korkeimmat pisteet. Ruoat olivat hyvin tasapainoisia ja maukkaita. Noodle Bar 9 on liki nimensä mukaisesti nuudelibaari, jonka listalta löytyy erilaisten nuudeleiden lisäksi keittoja ja paistetta riisiä.

Proteiinin saa valita oman maun mukaan – tofulla tai sienillä annoksesta saa halutessaan myös vegaanisen.

Muita thaimaalaisia ruokia ei listalla ole. Ja ajattelisin, että hyvä niin! Napakka lista pitää raaka-ainekierron vilkkaana, ja laadun helpommin korkealla. Lisäpisteitä ysibaari saa maustevalikoimasta: mukaan saa pakata korianteria, limelohkoja, kuivattua sipulia sekä chilisen hapokasta kalakastike-valkosipulikastiketta.

Toiseksi parhaaksi ravintolaksi kiri Torikadulla sijaitseva Phuket, jonka Pad Thai ylsi kymmenyksen edelle Noodle Barin paistettuja nuudeleita. Keitto sen sijaan jäi ykköseksi rankatun Noodle Bar 9:n keitosta selvästi. Tom Kha Goong oli todella kermaista ja turhan paksua. Keitto kaipasi myös selvästi lisää happoa.

Pad Thai Baan Naa -ravintola taitaa olla nelikon uusin tulokas. Ruoka on hyvää, mutta se ei yltänyt kahden edellä mainitun ravintolan tasolle. Pisteitä ravintola saa Wolt-mahdollisuudesta – välillä kotiin kannettu ruoka on maailman ihanin asia.

Testin viimeiseksi jäi Pikku Thai, jonka annokset kaipasivat poikkeuksetta sekä suolaisuutta että happoa. Molempien uupuessa makusinfonia jäi latteaksi, hieman mitäänsanomattomaksi. Ravintola on thaimaalaisen ruoan pioneeri Oulussa, ja todennäköisesti maut ovat monien mieleen, sillä Pikku Thai on ollut osa Oulun ravintolakarttaa pitkään.

Kokonaisuudessaan Oulun thaimaalaisten ravintoloiden taso on selvästi parempi kuin kaupungin kiinalaisten ravintoloiden taso. Ruoka oli laadultaan ja maultaan parempaa. Raaka-aineet olivat raikkaampia ja laadukkaampia, eikä mikään ruoka jäänyt syömättä, vaikka yksitoista annosta kuudelle ihmiselle onkin aikamoinen kattaus.

Olethan muuten jo lukenut tämä testikierrokset:

Kiitos #foodblogoulu-jengille loistavasta seurasta. Erityiskiitos Kokkeillaan-blogin jengille ryhmärämän kestitsemisestä, ja kuplivasti kirjoitetusta "Tosi hyvää THAI vähän outoa" -otsikolla kirjoitetusta jutusta. Seuraavaksi aiomme testata kebabeja, burgereita, intialaisia ruokia ja baareja. Ai kamala.

Chimichurri on kastike, joka tekee elämästä aina vähän parempaa.

Sain chimichurrin reseptin käsiini viitisentoista vuotta sitten. Elettiin aikaa, kun reseptit olivat vielä ruutupaperille käsinkirjoitettuja harakanvarpaita tai lehdestä repäistyjä, ajan saatossa nuhjaantuvia ja kellastuvia aarteita. Chimichurrin resepti erottui edukseen: se oli tulostettu sähköpostista.

Muutenkin resepti oli erilainen. Desien ja kourallisten sijaan reseptissä oli määreinä grammat.

Chimichurrin resepti oli saapunut meiliboksiin Tampereelta, jossa sitä oli joitain vuosia aiemmin tehty ravintolan keittiössä – ja ammattikeittiöissä pelataan tietenkin toistettavuuden vuoksi grammoilla. Lopulta tein reseptin pohjalta sellaisen kotiversion, jossa mitat ovat kotikeittiöön riittävän tarkkoja.

Chimichurri on kastike, joka kannattaa ottaa haltuun. Se sopii nimittäin kaiken kanssa. Toistan: kaiken kanssa. Aiemmin olen tehnyt kastiketta persiljasta. Joskus olen sekoittanut mukaan hieman korianteria tai oman maan porkkanoiden naatteja.

Nyt menin aivan villiksi ja tein chimichurrin nokkosesta. Alkuvuodesta elvytetyn kuukauden ruokahaasteen aiheena on nimittäin toukokuussa nokkonen – raaka-ainepulasta ei homma ainakaan jää kiinni. Kuukauden ruokahaaste ei ole kisa, se on silkka hauskanpitoa. Jos haluat, voit julkaista kuvan tai reseptin Instagramissa ja merkata kuvaan hästägin #kuukaudenruokahaaste, jotta me muutkin päästään ihastelemaan kokkailujasi.

Keräsin vasta maasta puskeneita nokkosen versoja pussillisen luottopaikastani ja surautin osan kasasta kastikkeeksi. Lopuista voisin tehdä vaikka jotain näistä:

Myös monet pinaattireseptit onnistuvat helposti nokkosella. Blogin arkistosta löytyy esimerkiksi pinaattia ja kanaa intialaisittain ja pinaattipannari uunissa, jotka ovat loistavia nokkosellakin tehtyinä. Ku ite tekee -Minna kirjoitti muuten hyvän koonnin nokkosesta ja sen käytöstä blogiinsa. Käy lukemassa!

Chimichurri on ihanaa esimerkiksi paahdettujen kukkakaalilohkojen kanssa, kuten kuvassa kastike on tarjottu.

Resepti

Chimichurri nokkosesta

2 dl nokkosen nuoria versoja silputtuna
1 pieni salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
2 rkl riisietikkaa (tai muuta vaaleaa mietoa etikkaa)
noin 1/2 tl suolaa
2 rkl tummaa sokeria
hieman chilitahnaa
1/2 tl juustokuminaa eli jeeraa
tilkka vettä ohentamiseen

Perkaa ja huuhtele nokkoset. Voit myös halutessasi nopeasti ryöpätä lehdet kiehuvassa vedessä.
Kuori sipulit ja laita kaikki chimichurrin ainekset tehosekoittimeen tai kapeaan, sauvasekoittimelle sopivaan kulhoon.
Aja tasaiseksi ja anna tekeytyä vähintään puolisen tuntia.
Ohenna kastiketta tarvittaessa tilkalla vettä.

Jo otsikko saa polvet notkumaan: suolakaramelli, suklaa ja cookie on sanakolmikko, joka lupaa pelkkää hyvää.

Maailman parhaat suklaacookiet ovat saaneet kilpailijan. Klassikkoreseptiksi muodostunut keksireseptini on kulkenut mukanani vuosia. Osaan reseptin ulkoa, ja rakastan taikinaa raakana. Okei, tykkään siitä kypsänäkin.

Teemu Auran Viikonloppu lautasella -kirjassa (kirja saatu kustantajalta mediakappaleena) oleva cookie-resepti on ensimmäinen, joka saa polvet tutisemaan samaan tapaan. Katsokaa jo reseptin ydinsanojakin: suolakaramelli, suklaa ja cookie. On siinä kolmikolla komeutta!

Viikonloppu lautasella -kirja on mainio kokonaisuus upeita viikonloppuun sopivia ruokia. Mukana on monta klassikkoa, ja raikkaita, kokeilemaan koukuttavia reseptejä. Suolakaramellicookiet on resepteistä ensimmäinen, joka pääsi kokeiluun – hiirenkorvia kirjassa on vaikka kuinka monta.

Resepti on monia cookie-reseptejä hitusen työläämpi, sillä suolakaramellin valmistus ottaa oman aikansa. Mutta hankalaa karkin tekeminen ei ole: sulatettuun sokeriin sekoitetaan voi sekä suola, ja sitten massan annetaan kovettua. Ja voi läähkis, mitä herkkua kolmesta raaka-aineesta saakaan aikaan. Ja juuri suolalla maustettu karkki on näiden cookiesien salaisuus. Suolakaramellin voi tietysti valmistaa jo etukäteen, jolloin taikina valmistuu nopeasti.

Kekseistä tulee juuri sopivan sitkeitä keskeltä ja rapeita reunoilta. Ja juuri sellaisia ne täydelliset cookiet ovatkin. Yhdyn Teemu Auran kirjassa olevaan reseptin esittelytekstiin: "Varoitus: tähän tavaraan jää koukkuun, joten saatat joutua jälkikäteen ottamaan vastaan lisätilauksia."

Alla olevaan reseptiin vähensin hieman suklaan määrää ja lisäsin pienen ripauksen suolaa. Tein kekseistä myös hitusen ohjetta pienempiä. Muuten menin keittiömestarin ohjeen mukaan.

Resepti

Suolakaramelli-suklaacookiet

noin 20 kpl

suolakaramelli

50 g sokeria
2 rkl voita
1/2 tl merisuolaa

taikina

160 g voita
100 g intiaanisokeria tai ruokokidesokeria
60 g sokeria
1 kananmuna
1 kananmunan keltuainen
180 g suklaata (tummaa - ja/tai maitosuklaata)
180 g vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1/2 tl leivinjauhetta

Valmista suolakaramelli: kuumenna sokeri pannulla, sekoittele ja anna sokerin sulaa ja ruskistua kevyesti.
Lisää voi ja suola. Sekoita tasaiseksi.
Kaada massa leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. Anna jähmettyä ja rouhi veitsellä hienoksi.
Rouhi myös suklaa.
Vatkaa sokerit ja pehmeä voi vaahdoksi.
Lisää kananmuna ja keltuainen. Sekoita.
Lisää myös suklaa sekä suolakaramellirouhe.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.
Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Tee taikinasta 16–20 palloa ja asettele ne kahdelle leivinpaperille.
Paista 6–9 minuuttia eli kunnes reunat ovat selvästi kypsät, mutta keskusta on vielä pehmeä.

Juhlakausi on leivontakausi. Tästä jutusta löydät viisi ihanaa kakkua kevään ja kesän juhliin.

Juhlia valmistellessa luotettavat reseptit ovat kullanarvoisia. Kun puuhaa on paljon, mutta aikaa on vähän, ei kakkujen testailuun saati toimimattomien reseptien kanssa tuskailuun ole aikaa. Siksi kokosin yhteen postaukseen muutaman takuuvarmaa reseptiä, joilla onnistut varmasti. Nämä kakut sopivat kaikkiin kevään - ja kesän juhliin synttäreistä valmistujaisiin ja rippijuhlista rentoihin häihin.

Yllätyksekseni blogin kakkureseptit ovat hyvin suklaisia, vaikka omat suosikkikakkuni ovat raikkaan marjaisia. Mutta jos Instagramia on uskominen, ja miksipä ei olisi, siellä puolella ruutua tykätään suklaasta. Onneksi nämä kaksi voi yhdistää: suklaakakun päälle voi latoa raikkaita marjoja.

5 suklaista kakkua juhliin

Täydellinen suklaamousse-täytekakku on suklaatäytekakkujen kuningatar. Se on kaunis kuin kukkanen, tuhdin suklainen, ja kakusta riittää isommallekin porukalle. Suklaamousse-täytekakku on siskoni bravuuri, joka hurmasi juhlavieraat viime kesänä keskimmäisen viikarin rippijuhlissa.

Minttusuklaajuustokakku on Pätkiksen ystävän unelma. Kakku valmistuu ilman liivatetta, mikä tekee siitä astetta iisimmän valmistaa. Kakkupohja on tehty perunajauhoista, joten se on luontaisesti gluteeniton. Yhtä hyvin pohjaksi voi valita vaikka browniepohjan, jonka senkin voi tehdä gluteenittomana.

Maailman parhaat mokkapalat ovat mitä parhainta juhlatarjottavaa! Aivan erityisesti suosittelen tekemään mokkapaloja juhliin, joihin on tulossa myös lapsia – pienet ihmiset tykkäävät taatusti. Ja jos mokkapalat tuntuvat arkiselta, voi pohjalevyn leikata kahtia, laittaa väliin kuorrutetta, mansikoita ja ehkä kermavaahtoa ja nostaa toisen puolen levystä päälle. Kas, kakkuhan siitä tuli!

Suklaajäädykekakku eli Nina Lincolnin kakku on klassikko, ja se on mitä mainiointi juhlatarjottavaa, sillä kakun voi tehdä pakastimeen hyvissä ajoin valmiiksi. Tärkeää tietysti on suojata esimerkiksi kelmulla kakku huolellisesti, ettei se imaise itseensä vieraita makuja. Jos juhlat ovat sellaiset, joissa vieraat tulevat vähitellen, voi kakkuun lisätä halutessaan 1–2 liivatelehteä, jotta se sulaessaan pysyy paremmin kasassa. Parasta tietysti on tehdä pieniä kakkuja, jolloin uuden kakun voi aina nostaa pöytään, kun edellinen kakku on syöty. Olen tehnyt kakusta myös espressolla täydennetyn version – espresso-suklaajäädykekakku on ihanaa!

Suklaamoussekakku on yksi suosikeistani. Se on perinteinen suklaamoussekakku, jonka pohjana on browniemaisen tahmea tapaus. Päälle iso kasa marjoja.

Jotta homma ei menisi aivan omien juttujen linkkailuksi, poimin mukaan myös muutaman houkuttavan bonuskakun. Hannan sopan Hanna on loihtinut kakun, joka ei ole ehkä perinteisin juhlakakku, mutta on juuri siksi niin ihana. Pannukakkukakku on täydellinen kakku rentoihin kesäjuhliin! Myös Hannan tekemä kakku saksanpähkinämarengista ja balsamico-kirsikoista kuulostaa aivan tyrmäävän hyvältä. Tiskivuorenemännän eli Heidin kauniskulhokakku ja Chocochilin Elinan vegaaninen Baileys-moussekakku kuulostavat aivan loistavilta.

Litistetyt, uunissa paahdetut peruna raikkaalle fetakastikkeella ovat tämän kesän hittiruoka.

Joka keitetyn paistaa, se makean maistaa, pitää tässäkin tapauksessa paikkansa. Kesäisen raikkaat ja aivan uskomattoman herkulliset litistetyt perunat saavat seuraksi fetakastikkeen, jota voi lusikoida perunoiden lisäksi liki kaiken kesäruoan päälle.

Hannan soppa -blogissa viime kesänä julkaistu resepti on lähtenyt nyt uuteen, täysin ansaittuun nousukiitoon, kun Hanna jakoi sen soppalan Facebook-sivulla ja Ilta-Sanomat jakoi reseptin ruokasivustollaan. Nyt litistettyjä pottuja feta-jogurttikastikkeella näkee joka paikassa.

Homma on ihana helppo: Keitetyt peruna painetaan lyttyyn, ja ne paahdetaan uunissa oliiviöljyllä viimeistelyinä. Uunissa niistä tulee aivan erityisen maukkaita, sillä reunat saavat sopivasti rapeutta, mutta sisus pysyy mehevänä. Kun päälle valutetaan jogurttipohjainen kastike, on kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa.

Perunat sopivat tarjottavaksi siltään tai vaikka grillatun lihan, kalan tai tofun kanssa. Myös salaatin päällä litistetyt perunat ovat ihania. Kastikkeesta riittää kyllä salaatinkin maustajaksi.

Fetakastikkeesta tulee muuten mieleen meidän klaanin perinteinen kesäkastike, joka tehdään jogurtin sijaan kermaviilistä. Fetaa kastikkeeseen ei perinteisesti tule, vaan kermaviiliin sekoitetaan kourakaupalla jotain vihreää, yrttejä tai villivihanneksia, ja kastike maustetaan sinapilla, suolalla, valkosipulilla ja sokerilla. Hapoksi tiristetään joko sitruunamehua tai etikkaa. Onneksi uusien perunoiden aika alkaa olla käsillä!

Resepti

Litistetyt perunat ja jogurtti-fetakastike

neljälle

noin 600 g perunoita (mielellään uusia perunoita)
oliiviöljyä
2 dl turkkilaista jogurttia
100 g fetajuustoa
kourallinen hienonnettuja yrttejä
1–2 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
tilkka hunajaa
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
kirsikkatomaatteja ja yrttejä tarjoiluun

Keitä perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.
Tee kastike: sekoita jogurttiin feta, yrtit, sitruunamehu, suolaa, mustapippuria, hieman makeutusta ja halutessasi valkosipulinkynsi hienonnettuna. Voit tehdä sileää kastiketta suristelemalla kastikkeen sauvasekoittimella.
Kuumenna uuni 250 asteeseen.
Litistä perunat haarukalla tai lasinpohjalla.
Huiski perunoiden päälle oliiviöljyä.
Paahda perunoita 10–15 minuuttia eli kunnes perunat ovat saaneet hieman väriä.
Tarjoa perunat kastikkeen, kirsikkatomaattien ja yrttien kanssa.

Vegekulho kuuluu arjentaklaajien sarjaan. Saat helpolla herkkua!

Vegekulhossa yhdistyy monta tämänhetkistä suosikkiani: kaupan valmis kimchi, tofumainen kaurapala, silmusalaatti ja majoneesi. Kaksi jälkimmäistä on tosin olleet suosikkeja pitkään, raikas kimchi ja kaurapala ovat uusia ihastuksiani.

Kaupan kimchi on usein tunkkaisen tuoksuista ja makuista. Mutta Hannan vinkkaama Kim kong kimchi on upean raikasta, napakan tulista ja juuri sopivasti hapatettua. Olen syönyt kimchiä jo monta purkkia, ja useimmiten juuri näin: vegekulhon päällä. Kimchin sijaan voit käyttää Rasilaisen kimchi-hapankaalia, joka on hieman lempeämpää.

Pohjalla on riisiä, mutta yhtä hyvin paistetut kaurapalat, kimchi ja kasvikset voisivat lepäillä kvinoankin päällä. Kasviksiksi sopii ihan juuri ne mitä kaapista löytyy. Kurkku, kukkakaali ja varsiparsakaali ovat suosikkejani itujen tai silmusalaatin ja kirsikkatomaattien lisäksi. Kulhoruoissa parasta on juuri se, että ruokaan voi laittaa juuri sitä mitä kaapista löytyy – kulhoruoka on trendikäs pyttis!

Myös Yosan kaurapalasta on tullut suosikkini. Muutama viikko sitten en ollut tuotetta maistanutkaan, nyt sitä on kaapissa koko ajan. Raaka-aineisiin jumittuminen on itse asiassa arkisille kokkailuilleni aika tyypillistä. Ajan kanssa suosikit vaihtuvat ja parhaat palat jäävät osaksi arkea. Kaurapalat paistan rapeapintaiseksi pannulla pienessä määrässä öljyä, ja maustan ne esimerkiksi lorauksella soijakastiketta.

Rakensin vegekulhosta taas tällaisen jättimäisen, jaettavan kulhon. Jos jokaiselle tekisi oman kulhon, kannattaa majoneesisydän piilottaa täytteiden alle, riisiin tehtyyn koloon. Kastikkeeksi sopii kimchin tuoman kosteuden lisäksi simppelisti soija – siinäkin mennään tällä kertaa siitä mistä helpoimmalla pääsee. Sellaista se arkikokkailu välillä on.

Resepti

Vegekulho – helpolla hyvää

2–3 annosta

2 dl riisiä (+vettä keittämiseen)
1 pkt Yosa kaurapalaa (maustamaton)
silmusalaattia
kasviksia
Kim kong -kimchiä
majoneesia
soijakastiketta

Keitä riisi kypsäksi. Voit ripsauttaa keitinveteen hieman suolaa halutessasi.
Laita kypsä riisi tarjoilulautaselle tai pieniin kulhoihin.
Viipaloi kaurapala ja paista pannulla öljyssä viipaleet rapeiksi. Mausta soijakastikkeella.
Kokoa kulho: laitan riisin päälle kaurapalat, kimchi, kasvikset.
Laita majoneesia pieninä nokareina sinne tänne tai tarjoa erikseen.
Pöytämausteeksi sopii soijakastike.

Kaupallisessa yhteistyössä Evergreenin kanssa

Millaisia vihreitä valintoja teet arjessa? Pienilläkin valinnoilla on iso vaikutus.

Evergreen viini

Evergreen-viini haastoi minut kaupallisen yhteistyön merkeissä vihreään viikkoon. Kokkipottilan Instagramissa keskustelu arjen pienistä vihreistä valinnoista on käynyt kuumana koko viikon – kiitos kaikille antoisasta keskustelusta!

Mitä viikosta jäi käteen? Mitkä arjen pienet vihreät teot jäävät arkeen? Mikä muutos on omassa arjessa hankalaa? Kokosin hieman yhteen viikon varrella tulleita ajatuksia.

Pieniä vihreitä valintoja – mitä me voimme arjessa tehdä?

Viikon varrella olen tarkkaillut aivan erityisesti ruokavalioni ilmastoystävällisyyttä, ja pohtinut, mitä siinä voisi muuttaa, millaisiin pieniin – tai isoihin – muutoksiin olisin valmis. Ruokavalio olikin asia, johon liittyen sain teiltä eniten viestejä (olette ruokaihmisiä, parasta). Aika moni lukijoistani on vähentänyt merkittävästi lihan syöntiä kuluneen vuoden aikana. Samoin olen tehnyt minä. Vihreän viikon aikana söin lihaa kerran. Lounasravintolan buffe-pöydän lihapullat maistuivat taivaallisen hyvälle. Ehkä olisin valinnut toisin, kuka tietää, jos lämmintä kasvisruokaa ei ollut valittavissa liharuoan rinnalla. Tällä linjalla aion vastaisuudessakin jatkaa: valitsen pääosin kasvisruoan, ja panostan siihen kotiarjessa, mutta syön lihaa silloin tällöin. Joustavuus on minulle aika monessa elämän mutkassa mustavalkoisuutta parempi ratkaisu.

Juuston syönnin vähentämistä Instassa suunnitteli moni. Se onkin asia, jota viikon aikana tarkkailin aivan erityisesti. Ja myönnetään, että juustoton elämä ei aivan kulman takatan taida olla, sillä kahdesta on vaikea luopua: pecorinosta ja fetasta. Jatkossa aionkin tarkkailla juuston määrää. Kourallisen sijaan puoli kourallista pecorinoa pastan päälle? Puolikkaan fetan tilalle salaattiin neljännes fetakuutiosta?

Viinihyllylläkin voi valita vihreämmin

Evergreen Touch of Nature Monastrell -luomuviini on kepeähkö mutta maultaan laaja viini. Hieman hilloinen ja hieman mustikkainen sopii mainiosti kasvisruokien kaveriksi. Esimerkiksi alla olevassa kuvassa oleva pastasalaatti on loistava pari viinille.

Viini on pakattu PET-muovipulloon, jotka ovat sataprosenttisesti kierrätettäviä, ja myös niiden valmistaminen tuottaa selvästi vähemmän hiilidioksidia kuin lasipullon valmistus. Muovipullo on myös merkittävästi kevyempi kuin lasipullo – kuljetuksen aikana syntynyt hiilijalanjälki on siten puolet pienempi. Pieniä asioita, pieniä tekoja.

Liikenne onkin ollut yksi vihreän viikon keskustelun aiheista. Samalla se on minulle suurin kipupiste. Ajan omalla autolla paljon. Osa työstäni on palasina maakunnissa, joten oman auton käyttö on tämän työpaletin hoitamisen kannalta välttämätöntä. Hurjimmista maantiekiiturin vuosikilometreistä ajaminen on vähentynyt noin kolmanneksen, mikä on monella tapaa ihan mahtavaa. Että suunta on ainakin oikea. Eikös pidetä mielessä, että pienetkin muutokset lasketaan!

Jatketaan keskustelua! Millaisia arjen vihreitä valintoja sinä olet valmis tekemään?

Mitkä ovat parhaat ravintolat Oulussa? Missä pohjoisen Suomen pääkaupungissa oikein kannattaa syödä?

Minulta kysytään tuon tuosta suosituksia Oulun ravintoloista. Minne kannattaa mennä? Mitkä ovat Oulun parhaat ravintolat? Tässä postaussarjassa tutustutaan paikallisiin ravintoloihin ja kahviloihin. Tervetuloa Ouluun!

Ensimmäisenä syödään Ravintola Puistolassa, joka sijaitsee Oulun kauneimmassa talossa, aivan kaupungin ydinkeskustassa. Vaaleanpunaisen jugend-talon kaarevien ikkunoiden suojissa on sekä ravintola Puistola että Puistolan kahvila, suosikkejani molemmat. Kellarista löytyy lisäksi mainio artesaanipizzeria Cantina, jossa pizzat tehdään juureen.

Ravintola Puistolassa korkeatasoiset raaka-aineet hehkuvat lopputuloksessa: ruoka on laadukasta, aina hyvää ja huolella valmistettua. Keittiö panostaa lähellä tuotettuun ruokaan, ja myös sesonkien virta näkyy lautasella. Lista päivittyy sopivassa rytmissä, lounaslista viikoittain.

Puistolan keittiössä tehdään kaikki itse: Salaatinkastikkeet ja hillot, kastikkeet ja jätskit on valmistettu käsityönä ravintolan keittiössä, ja kellarissa on pizzeria Cantinan lisäksi oma kivijalkaleipomo, jossa myös vaalitaan käsityön taitoja. Talon leivällä saa herkutella ruokaa odottaessa.

Tykkään Puistolan napakan listan monipuolisuudesta. Tarjolla on esimerkiksi burgeria, pastaa, salaattia ja risottoa, päivän kala-annos ja keittiömestarin suositus – jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Myös viinit ja muut juomat on valittu huolella, ja viinilistalla on aina kiinnostavia helmiä. Annokset ovat reiluja, joten nälkäisenä ei ravintolasta tarvitse pois lähteä.

Kivijalkaleipomon päivän leipää on ostettavissa kahvilasta, jossa on tarjolla myös leipomon muita herkkuja kakuista täytettyihin leipiin. Kahvilasta saa myös erilaisia aamupalakokonaisuuksia.

Puistola on yksi ainoita paikkoja Oulussa, jossa lounaallakin pääruoka tuodaan pöytään. Jos olet seurannut Kokkipottilan Insta-stooreja, ehkä tiedätkin, että ravintolan risotto on yksi lounassuosikkini. Kahvilan puolella tarjottavasta soppa ja salaatti -lounaasta kirjoitinkin viime kesänä. Soppalounas toimii mainiosti edelleenkin!

Puistola on paikka, jonne voi sopia yhtä hyvin aamiaistreffit, lounaspalaverin, after work -hetken tai illallisen. Mene!

Ravintola Puistola
Pakkahuoneenkatu 15
Oulu

Oulun ravintolat -postaussarja tutustuttaa teidät oululaisiin ravintoloihin ja kahviloihin. Paikkoihin, joissa itse tykkään käydä, ja joita suosittelen Ouluun saapuville tuttavilleni.

Kaupallisessa yhteistyössä Juustoportin kanssa

Millaista maitoa sinä kaadat kahviisi tai lettutaikinaasi? Voiko maitohyllylläkin tehdä vastuullisempia valintoja?

Jääkaapin ovessa nököttää vieretysten purkillinen täysmaitoa ja kauramaitoa. Sulassa sovussa. Yksi purkki on yhteen tarkoitukseen, toinen toiseen tarkoitukseen, ja molemmat maistuvat mainiosti.

Siirryin parisen vuotta sitten kahvissa kauramaitoon silkasta kokeilunhalusta. Ja sille tiellä jäin. Kahvin juon reilulla kaadolla kuumennettua kauramaitoa. Ruoanlaitossa sen sijaan suosin edelleen tavallista maitoa. Mutta olen aiempaa tarkempi, mitä maitoa lettutaikinaan tai makaronilaatikkoon kaadan. Maitohyllylläkin voi nimittäin tehdä vastuullisempia valintoja.

Aika monelle on tainnut käydä samoin kuin minulle: erilaisia tuotteita käytetään rinta rinnan. Se kuvastaa minusta hyvin sitä, miten kulutustottumuksemme muuttuvat. Kulutustottumukset muuttuvat nimittäin yhtä aikaa nopeasti ja hitaasti.

Muutamassa vuodessa ilmastoystävällisemmän kasvisruoan ja kasvipohjaisten maitojuomien kulutus on lähtenyt hurjaan kasvuun, ja osa väestöstä muuttaakin kulutustottumuksiaan nopeasti. Isossa mittakaavassa tottumukset kuitenkin muuttuvat varsin hitaasti – Suomessa juodaan maitoa edelleen valtavasti. Maito on yksi niistä elintarvikkeista, jota löytyy jääkaapista valtaosalla ruokakuntia. Ja siksi maidontuotannon kehittäminen entistä vastuullisemmaksi ja ilmastoystävällisemmäksi on tärkeää.

Juustoportti on tarttunut haasteeseen, koska aikaa odottaa ei ole. Pohjanmaalta ponnistava meijeri ja juustola tuo ensimmäisenä meidän kaikkien saataville täysin hiilineutraalin maidon.

Voiko maitohyllyllä valita vastuullisemmin?

Hiilineutraali maito tarkoittaa kahta asiaa: Juustoportti hyvittää päästökompensoinnilla Vapaan lehmän maidon hiilijalanjäljen Gold standard -sertifioitujen projektien avulla. Samalla yritys jatkaa kehitystyötä, jotta maidontuotannossa päästään kohti pienempää hiilijalanjälkeä.

Arvostan tosi paljon Juustoportin tapaa toimia: Yritys toteaa, että ala vaatii paljon kehitystä, ei vähättele haasteita vaan tarttuu toimeen vähentääkseen tuotannon hiilijalanjälkeä. Vuosien ajan Juustoportin tuotteet ovat olleet parempi valinta eläinten ja tuottajien kannalta. Eläinten hyvinvointiin kiinnitetään todella paljon huomiota, ja pihatoissa asuvat eläimet saavan mm. ulkoilla aina halutessaan. Tuottajat saavat keskimääräistä suuremman korvauksen per tuotettu maitolitra. Nyt Juustoportin maito on myös vastuullisuuden ja ympäristön kannalta nimen omaan hiilineutraaliuden vuoksi. Loistavaa, eikö!

Vastuu kestävämmästä ja vastuullisemmasta tulevaisuudesta on meillä kaikilla. Juustoportti on oman alansa suunnannäyttäjä, joka kantaa vastuuta paremmasta tulevaisuudesta. Kuluttajien vastuulla on, että kaupassa tehdään vastuullisempia valintoja. Se on helppo tapa ottaa kantaa.