Kokit ja Potit -ruokablogi

Itse tehty luumuhillo saa joulutortut hehkumaan.

JOULUKALENTERIN 22. LUUKKU

En ole oikein koskaan tykännyt erityisen paljon joulutortuista. Ystäväni totesi tänään muistaneensa sen, kun sirotteli aamupäiväglögien kanssa tarjoaminsa torttujen päälle tomusokeria. Näin ja sanoin heti, että tarjoiluvadilla olleet tortut olivat ihan eri maata.

Joulutortut saa loistaviksi kahdella tavalla: tekemällä itse rahkavoitaikinan tai luumuhillon. Kaikkein mieluiten tietysti molemmat. Tärkeää on myös, että tortut ovat pieniä. Silloin hillon ja taikinan suhde kallistuu hillolle suotuisammaksi. Enemmän hilloa on enemmän makua.

Ehkä ensi vuonna taivun tekemään itse taikinankin, nyt keitin luumuhillon. Voi jumpe, miten ihanaa siitä tulikaan! Luumuhillo syntyy nopeasti, sen ehtii hyvin vielä taikoa jouluksi. Tarjoa luumuhillo nakutorttujen kanssa suolaisten joulutorttujen jälkkärinä.

Resepti

Luumuhillo

500 g kuivattuja luumuja
3/4 dl sokeria (käytin intiaanisokeria)
2 1/2 dl vettä
pieni kanelitanko
(2 rkl konjakkia)

Mittaa luumut, sokeri, vesi ja kanelitanko kattilaan.
Keitä matalalla lämmöllä 15–20 minuuttia eli kunnes luumut ovat hyvin pehmeitä.
Poista kanelitanko, soseuta sauvasekoittimella ja mausta halutessasi konjakilla. Voit myös keittää konjakkia hillon kanssa, jotta siitä haihtuu suurin osa alkoholista.

Pohjois-Italia on upea matkakohde myös joulun aikaan, kun tunnelmalliset joulumarkkinat kokoavat kaupunkilaiset piazzoille. Etelätirolilaiseen elämänmenoon on helppo rakastua.

JOULUKALENTERIN 23. LUUKKU

Riemukas puheensorina, ruokakojuille kutsuvat tuoksut ja kuumista juomista nouseva höyry valtaavat aistit. Pohjois-Italiassa joulumarkkinaperinne on vahva. Tunnelmalliset markkinat avautuvat juuri ennen adventtiaikaa ja jatkuvat usein aina loppiaiseen saakka.

Etelätirolilaisessa tavassa elää ja nähdä maailmaa on jotain kiehtovaa: rentoon ja kepeään italialaisuuteen sekoittuu isolla lusikalla keskieurooppalaisuutta. Ja tämä sama viehko yhdistelmä näkyy myös joulun ajan toritapahtumissa. Tässä jutussa vieraillaan kolmen kaupungin joulumarkkinoilla.

Parin viime vuoden aikana olen käynyt Italian pohjoisosissa usempaan kertaan juuri joulumarkkinoiden aikaan, ja olen tutustunut kolmen kaupungin joulumarkkinoihin. En osaa, enkä halua nimetä suosikkiani, sillä jokaisen kaupungin tunnelmassa on jotain uniikkia ja eritavalla kiehtovaa.

Bolzano, Merano ja Bressanone sijaitsevat muutaman kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Bolzanosta, alueen pääkaupungista, pääsee huristelemaan moottoritietä sekä Meranoon että Bressanoneen, myös junalla matka taittuu nopeasti.

Bolzanon joulumarkkinat

Kauniin kaupungin ytimeen, aivan rautatieaseman lähelle levittäytyviä Bolzanon joulumarkkinoita on mahdoton olla huomaamatta. Tunnelmallisia kojuja, kuusia, juomakojuja ja herkkupisteitä on paitsi kaupungin suurimmalla piazzalla, piazza Waltherilla, myös lähikaduilla ja sisäpihoilla. Lapsille on oma pieni joulumaailmansa, jossa karuselli pyörii. Myös pikkuruinen luistelurata on ollut keskustan puistossa. Tarjonta on runsas ja tunnelma on ihana. Kokeile ainakin terästettyä, kuumaa omenamehua!

Bolzanon keskustassa on paljon kivoja ravintoloita, joihin kannattaa suunnata syömään markkinoiden jälkeen. Valittavana on joko etelätirolilaista perinneruokaa tai italialaisen keittiön klassikoita.

Meranon joulumarkkinat

Merano on kuvankaunis pikkukaupunki puolen tunnin matkan päässä Bolzanosta. MeBo-motari, juna tai pienien kylien läpi kulkeva vanha tie, suosikkini, vievät kaikki perille. Paikalliset pitävät Meranon joulumarkkinoita yksinä alueen viehättävimmistä. Joen varressa olevilla markkinoilla onkin todella tunnelmallista. Kuumalle juomalle voi asettautua joko markkinakojun kylkeen tai viereisen ravintolan terassille. Joulumarkkinoilta saa myös parhaat tuliaiset.

Merano on tunnettu kylpyläkaupunki, joten markkinoiden jälkeen, ehkä auringon jo laskiessa voi siirtyä kuumiin lähteisiin ihastelemaan kaupungin ympärillä kohoavia vuoria.

Bressanonen joulumarkkinat

Brennerin solan ja Bolzanon puolessa välissä, muutama kymmenen kilometriä Itävallan rajalta etelään sijaitseva pieni alppikaupunki Bressanone on ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka. Yli tuhat vuotta vanha kaupunki henkii historiaa. Joulumarkkinoilla on tarjolla ruokaa ja juomaa sekä paikallisia tuotteita. Strudel-kojulle oli selvästi pisimmät jonot. Klassisia omenatorttuja tehtailtiin torilla puu-uunissa, ja niitä sai ostaa uunituoreena joko siivun tai koko halon. Mikä tuoksu!

Tänä vuonna Helsingissä Tuomaan markkinoilla on samankaltaista viehkoa tunnelmaa kuin Pohjois-Italian joulumarkkinoilla. Ihmiset viihtyivät, kuljeksivat ja nauttivat tunnelmasta. Hörppäävät kupin kuumaa, ehkä jotain pientä syötävää. Ihanaa, että Suomeen on rantautumassa tämä ihana jouluun valmistautumisen ja yhdessäolon traditio.

Mitkä resepti jäävät arkirepertuaariin? Ovatko arjentaklaajat hoitaneet hommansa? Tässä tulevat vuoden parhaat reseptit.

Päättyvä vuosi jää mieleen monella tapaa. Se on ollut täynnä tekemistä ja tunnetta, hyppyjä ja asettumista. Se on ollut raskas ja opettavainen, mutta täynnä iloa, kasvua ja onnistumista. Ja onneksi: täynnä herkullista ruokaa, upeita hetkiä ja kohtaamisia, jotka saavat ilon kuplimaan.

Vuoden alussa päätin, että syön enemmän yhteisessä pöydässä ystävien kanssa. Se oli ehkä kaikkien aikojen paras uuden vuoden lupaus – ja aion pitää siitä kiinni jatkossakin. Yhteiset lounaat ja isolla porukalla istutut illat ovat aina ihania. Ne ovat tärkeitä ankkurointikohtia arjessa. Hetkiä, jolloin on tunne, ettei ole kiire minnekään, vaikka kohta pitäisikin jo juosta.

Kun vuotta ja vuoden aikana kirjoittamiani juttuja kurkkaa, on ilo huomata, että kattaus on varsin monipuolinen. Arkiruoka-reseptejä on, vaikka niiden osuus tietysti aivan oikeassa arjessa on vielä paljon suurempi. Mukaan mahtuu myös makeita herkkuja, pikkuruokia, salaatteja, juhlia ja matkoja – koko elämän ruokakirjo siis.

Mitkä reseptit jäivät mieleen? Entä mitä reseptit jäivät osaksi arkea? Tässä koontia kuukausittain.

Tammikuussa tein vege-rendangia ja ihastuin. Edelleen, aika monien kokeilujen jälkeen, se on parasta mitä nyhtökaurasta olen tehnyt. Alkuperäinen resepti on Soppahannan, joka saa myös sata sitkeyspistettä. Meillä on nimittäin aina tapana kysellä toisiltamme ruokaideoita, ja vege-rendangia Hanna ehdotti varmasti viidesti, ennen kuin tartuin siihen. Pasta puttanesca on klassikko, joka on lautasella säännöllisesti.

Suklaamoussekakku

Helmikuun helmi on helpot perunanachot, joka on oikaistu versio alkuperäisestä reseptistä. Maistuu hyvin oiottunakin! Lohkoperunat ansaitsisivat muuten olla listalla aivan itsenäänkin. Uunissa paahdetut perunalohkot kuuluu minun turvaruokiin, niihin joita teen silloin, kun en keksi mitään kokattavaa. Helmikuussa ihastutti myös tomaattinen makkarakeitto, joka on maukas ja nopea eli juuri sopivaa soppaa arjen sankareille.

Kevään korvalla, maaliskuussa, on tehty näemmä vain timanttisia ruokia. Sienibolognese kuuluu siihen äsken mainitsemaani turvaruoka-kategoriaan, joka päätyy lautaselle usein. Paahdettua kreikkalaista salaattia tein vuoden aikana ainakin kymmenen kertaa. Ai että, miten paahtaminen tekeekin hyvää melkein kaikelle. Kylkeen sopii vaikka täydellinen focaccia, luottoreseptejä sekin. Maaliskuun herkkuihin kuuluu myös kanarendang, josta sain aivan ihanan paljon palautetta.

Parsakauden alkamisen kunniaksi tein huhtikuussa parsaa ja bolzanolaista kastiketta eli munamajoneesia. Myös paahdettu (hah, mikä yllätys) parsa-fetasalaatti kannattaa pitää mielessä kevättä varten. Sitä vaan, että olisipa jo parsakausi. Huhtikuussa taklattiin arkea halloumi tikka masalalla.

Toukokuussa sain kesälainaan ihan täydellisen kamado-grillin ja tein järjettömän hyviä ribsejä grillissä. Muutenkin grillasin kuin viimeistä päivää, niin hyvä grilli oli. Jos viestien määrästä on mitään pääteltävissä, te tykkäsitte suklaamoussekakusta browniepohjalla. Ja onhan se nyt sellainen kakkujen kakku! Salaattien salaatti on puolestaan ranskalainen linssisalaatti, jota tein kesäkuussa.

Tai oikeastaan se salaattien salaatti on fenkoli-pinaattisalaatti, joka on niin tajunnanräjäyttävän ihanaa, että sitä on saatava edelleen säännöllisesti. Itse asiassa viimeksi tänään marinoin fenkolia tällä ohjeella. Ensi kesän juhlia ajatellen on hyvä pitää mielessä jäätelökioski-teema. Sitä rakastivat kaikki!

Kesäkurpitsatalkoiden nimissä tein kesäkurpitsatzatzikia, joka on ehkä parempaa kuin alkuperäinen kurkusta tehty kastike. Tässähän tulee aivan ikävä kaikkia kesäjuttuja – onneksi mennään jo valoa kohti.

Koko syksyn ykkösresepti on ehdottomasti tomaatti-fenkolivuoka fetajuustolla. Puolivahingossa syntynyttä ruokaa tarjosin luultavasti kaikille syksyn vieraille. Ja montakohan vuoallista söin sitä itse. En kaiketi liikaa, koska ruoka keikkuu mielessä tuon tuosta. Syyskuun postauksista haluan nostaa vielä soffritton, jota pitäisi olla kaikkien meidän pakastimissa aina. Pussillinen soffrittoa saa aikaan pieniä arjen ihmeitä keittiössä. Ja joo, punajuuririsottoa ei sovi unohtaa!

Lokakuussa jatkettiin italialaisella ruoalla munakoisovuoan merkeissä. Melanzane alla parmigiana on kyllä ehdottomasti yksi lempiruoistani. Ja koska syksy on ruusukaaliaikaa, tein tietysti ruusukaalijuttuja. Ruusukaalikimchi pääsi blogiin saakka (ja on se päässyt kirjaankin, resepti julkaistiin alun perin Suupaloja-kirjassa).

Marraskuun pimeydessä olisin voinut syödä joka toinen päivä paistettua camambertia ja joka toinen päivä ruusukaalicaesaria. Ja ehkä söinkin, kuka tietää.

Ja joulun allahan me mentiin joulukalenterin tunnelmissa. Huomasin tuossa joulun pyhinä, että viimeinen luukku oli jäänyt ilmestymättä – säästän sen sitten ensi vuoden kalenteriin.

Aamiaispizza

Aikamoinen vuosi! Kiitos, että olet ollut mukana. Yhdessä tämä on niin paljon hauskempaa. Jos et vielä seuraa Kokkipotteja Instagramissa, ota tili seurantaan heti, sillä siellä on nopea laittaa viestiä. Sekä feedissä että etenkin stooreissa on vaikka mitä sellaista, joka ei päädy blogiin. Tule mukaan!

Tänään avasin muistivihkon ja kirjoitin otsikoksi uuden vuoden luvut. Alle kokoan ideoita ja teemoja, joita haluan alkavana vuotena toteuttaa. Kaikki toiveet ja ajatukset otan ilolla vastaan – laita viestiä missä tahansa kanavassa.

Ihanaa vuotta 2019!

Paahdettu myskikurpitsa ja maultaan pähkinään vivahtava kvinoa muodostavat talvisalaatin maukkaan rungon. Mausteinen vinaigrette antaa salaatille annoksen auringon makua.

Kvinoapohjaiset salaatit ovat suosikkejani. Kvinoa pitää hyvin nälkää, mutta ei aiheuta kaameaa iltapäivän tunteihin ajoittuvaa aivosumua. Teen salaattia usein reilun satsin ja syön sitä kotitoimistopäivinä pitkin viikkoa. Melkein mikään ei ole ihanampaa kuin valmiina jääkaapissa odottava ruoka. Jääkaappia hyvin kestävä ruoka on oivallista mukaan pakattavaa evästä, ja salaatti sopii hyvin myös illanviettoihin ja buffapöytiin.

Uunissa kuivatetut tomaatit sopivat kvinoan ja myskikurpitsan kaveriksi mainiosti. Ihanan makeat ja hieman hapokkaat tomaatit voi hyvin tehdä etukäteen. Myös kurpitsan voi hyvin paahtaa etukäteen. Ja kun komponentit ovat valmiina, syntyy salaatti nopeasti. Puoli kourallista mausteita sisältävä etikkainen kastike saa ruoan hehkumaan raikkautta.

Tätä salaattia – tai tämänkaltaista salaattia – tein joulun alla nyyttäri-pikkujouluihin sellaisella laitanpa vielä vähän tuota ja ehkä vielä hieman tätä -taktiikalla, joka on se kaikkein tavallisin ja rakkain tapa minulle kokata. Salaatista pidettiin ja sain nipun reseptitoiveita. Tässä tämä tulee!

Resepti

Kvinoa-myskikurpitsasalaatti

neljälle

2 dl kvinoaa
pienehkö myskikurpitsa tai puolikas suuresta myskikurpitsasta
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
noin 200 g kirsikkatomaatteja
kourallinen lehtipersiljaa

kastike

3 rkl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
noin 1 tl suolaa
2–3 tl hunajaa tai agavesiirappia
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
1/2–1 tl savupaprikaa
mustapippuria myllystä

tarjoiluun

lehtipersiljaa
tuoretta pinaattia tai esimerkiksi ituja

Kuumenna uuni 220 asteeseen.
Leikkaa pesty kurpitsa puoliksi ja leikkaa noin 1 cm paksuisiksi siivuiksi. Halutessasi voit leikata siivut vielä hieman pienemmiksi paloiksi.
Huiski kurpitsalohkojen päälle öljyä ja hieman suolaa. Sekoita. Paahda noin 30 minuuttia eli kunnes kurpitsa on liki kypsää ja saanut hieman paahteista pintaa.
Laske uunin lämpö 120 asteeseen ja laita puolitetut kirsikkatomaatit uuniin leikkauspinta ylöspäin. Laita tomaattien alle joko leivinpaperi tai hieman öljyä. Kuivata noin tunti, ehkä enemmänkin, jotta tomaatit ovat hieman kuivahtaneet. Huiski päälle hieman öljyä ja suolaa.
Huuhtele ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Halutessasi voit keittää kvinoan laimeassa kasvisliemessä tai maustaa keitinveden pienellä määrällä suolaa.
Sekoita kastike.
Yhdistä salaatin ainekset. Maistele ja lisää suolaa, makeutta tai happoa tarpeen mukaan. Voit myös halutessasi tietysti lisätä mausteisuutta.
Tarjoa pinaatti- tai itupedin päällä. Viimeistele lehtipersiljalla

Oliivilehto eteläisessä Toscanassa kuulostaa juuri niin upealta kuin se onkin. Illalla päivän oliivisaalis viedään läheiselle öljynpuristamolle ja aamupalaleivän päälle kaadetaan vastapuristettua raikkaanvihreää kultaa.

Matkasin oliiviviljelmille eteläiseen Toscanaan vähän vahingossa. Vielä enemmän sattumalta matkaan lähtivät myös ystäväni, jotka ovat samaa sorttia kuin minä: innostuvat lysteiltä kuulostavista asioista helposti. Ja mikä kuulostaisi ihanammalta kuin viisi päivää sydänystävien seurassa Italiassa, ruoan, viinin ja oliiviöljyn paratiisissa.

Sain puolisentoista vuotta sitten yhden ystäväni kautta maisteltavaksi pienen italialaisen luomutilan oliiviöljyä. Tila on ystäväni hyvän ystävän, suomalaisen Annan ja hänen italialais-suomalaisen perheensä tila, jonka öljyä on tilattavissa Suomeenkin. Ihastuin öljyyn ensihörpyllä ja tilasin heti paritusinaa pulloa Toscanan vihreää kultaa. Sen koommin keittiössäni ei ole muuta öljyä juuri käytettykään. Edellisen satsin loppuessa olen tilannut öljyä lisää. Sähköpostilla laitettu tilaus tulee kotiovelle suoraan öljytilalta muutamassa päivässä.

Tilausten, laskujen ja öljyn kehumisen seassa kirjoitin Annalle sivulauseessa, että minulla on pitkään ollut haaveena päästä poimimaan oliiveja, vaikka tiesinkin, että se olisi taatusti kaikkea muuta kuin puoliromanttinen kuvitelmani: nokosia oliivilehdossa, viiniä oliivipuun alla ja leppoisaa poimimista auringonpaisteessa. Kymmenet puut eivät tyhjene oliiveista ilman viikkojen uurastusta.

Syksyllä sain Annalta viestin: "Oliivinkeräys alkaa marraskuun alussa. Tule käymään!" En ehkä katsonut edes kalenteriani ennen kuin vastasin myöntävästi. Suunnitelmissa oli, että olisin paikalla samaan aikaan kuin alueen erityistarpeisten nuorten ryhmä, jonka kanssa Anna ja Francesco ovat tehneet yhteistyötä tarjoten autistisille, kehitysvammaisille ja muutoin arjessa tukea tarvitseville nuorille onnistumisen elämyksiä ja kokemuksia tilan töistä.

Soitin matkasta innoissani ystävälleni Johannalle. Noin kolmen sekunnin intoiluni jälkeen Johanna ilmoitti lähtevänsä mukaan. Lennot oli jo melkein buukattu, kun toinen Johanna sattui soittamaan. Ehkä ei edes tarvitse sanoa, että hänkin innostui. Ai että rakastan näitä tyyppejä! Lopulta oliivihommista tehtiin kolme juttua: kaksi lehtijuttua (linkit postauksen lopussa) sekä tämä blogipostaus.

Olin ihan superinnoissani: kahden intohimoni, ruoan ja erityislasten ja -nuorten, yhdistyminen ykdeksi kokemukseksi oliivipuiden katveessa yhdessä ystävien kanssa kuulosti vastustamattomalta. Lopulta nuorten ryhmän tulo tilalle siirtyi hyvin epävakaisen sään vuoksi toiseen ajankohtaan. Sateella oliiveja ei nimittäin voi poimia – sadepäiville meidänkin piti keksiä muita seikkailuja.

Anna ja Francesco ottivat meidät avosylin vastaan. Sadepäiville he järjestivät ikimuistoisen viinitilavierailun. He myös vinkkasivat ja varasivat pöydät kivoista ravintoloista. Ja vielä kun Francescon äiti, Nonna, kutsui meidät luokseen pastaoppiin ja lounaalle, olimme ikionnellisia muuttuneista matkasuunnitelmista huolimatta.

Kuva: Johanna Myllymäki

Oliivista öljyksi

Oliivit kerätään haravamaisella "räpättimellä" puita riipien. Oksa ja oksan osa kerrallaan puu käydään läpi, ja oliivit putoavat puun alla olevalle verkolle. Hätäinen ei auta olla, sillä kaikki oliivit halutaan tietenkin talteen. Tärisevä laite saa tottumattoman kädet vapisemaan hervottomasti hetkessä. Kaksi oksaa ja tauko oli aivan hyvä tahti vasta-alkajalle.

Kaikkia puita ei sentään tarvitse poimia käsin; osaan puista voidaan laittaa ravistin, joka tärisyttää oliivit maahan. Verkoilta oliivit kerätään koreihin ja päivän päätteeksi korit viedään puristamolle.

Kuva: Johanna Myllymäki

Francesco ja Anna tuottavat luomuöljyä ja hoitavat puitaan rakkaudella. Päätökset tehdään puita, luontoa ja jatkuvuutta kunnioittaen, ei volyymin tai myynnin näkökulmasta. Oliivit kerätään silloin, kun ne alkavat vaihtaa väriä. Tällöin oliiveista puristettava öljy on laadukkaita, vaikka sitä ei määrällisesti tulekaan aivan niin paljoa kuin kypsemmistä oliiveista.

Yksi laadun tae onkin nopea puristus. Annan ja Francescon oliivit kuskataan siis joka ilta Pitiglianon keskustan tuntumassa sijaitsevaan öljynpuristamoon. Halvemmaksi tietysti tulisi kerätä oliiveja muutama päivä ja puristuttaa ne vasta sitten öljyksi, mutta vasta poimituista oliiveista tulee paras öljy.

Ja laadun kyllä maistaa. Sen todella maistaa. Tykkään Olio Nonno Mimmo -öljystä erityisesti sen monikäyttöisyyden vuoksi. Öljyssä on riittävästi luonnetta salaatin päälle huiskittavaksi tai leivän dipiksi. Mutta se on sopivan lempeä myös paistamiseen tai melkein mihin tahansa ruoanlaittoon. Esimerkiksi tämä superherkku suklaakakku oliiviöljyllä on tehty Nonno Mimmon öljyyn.

Perheen lapset, Maia, Leo ja Luca, riemuitsivat suomalaisista vieraista ja vaihtoivat tottuneesti kielestä toiseen. Kun lapset kiipesivät syliin kirjan kanssa ja kutsuivat mukaan kiipeilykisaan, tai kun söimme piknik-lounaan koko porukalla oliivipuiden alla, tuli olo, että olen ystävien kanssa ystävien luona. Ja niin siinä taisi käydäkin. Pala meistä jäi näiden upeiden ihmisten luo – ja palan koko hurmaavasta sakista otimme mukaamme Suomeen.

Tammikuun Maku-lehdestä voit lukea lisää L'Olio Nonno Mimmo -öljystä. Annan ja Francescon sykähdyttävästä tarinasta on aiemmin ilmestynyt juttu Apu-lehdessä. Lehtijuttujen tekstit on kirjoittanut ihana ystäväni Johanna Järventaus (April Stories) ja kuvat on ottanut toinen voimanainen, ystäväni Johanna Myllymäki (A-lehdet).

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa

Kun aurinkoa tuskin näkee taivaalla, täytyy sen löytyä lautaselta.

Vuoden pimeimmät viikot tuntuvat välillä loputtoman pitkiltä. Joulun jälkeen, kun kalenterin mukaan päivät alkavat jo olla isossa osassa maata pidempiä, alkaa kärsivällisyys loppua. Eikö se valo jo tule? Kalenteri näyttää jo tammikuun puoliväliä, mutta päivä on tuskin kukonloikan pidempi kuin viime viikolla. Eikä keho vielä ymmärrä, että kyllä se valo sieltä on hiljalleen matkalla kohti pohjoisiakin leveyspiirejä. Utsjoellakin päivä on jo vartin mittainen!

Talvella kroppa huutaa pastaa, leipää ja rasvaa. Luulee mokoma, että sitä muka ollaan talviunia nukkuvia otuksia, jotka tarvitsevat vararavintoa. Toisaalta, melkoiselta horrokseltahan tämä synkkyyden sylissä taapertaminen välillä tuntuu. Valo käy kyllä kurkkaamassa, mutta painuu moikkaamatta mailleen. See you later, pohjoisen asukki! Tasataan puntteja sitten kesällä.

Välillä tuntuu, että talven pimeät kuukaudet on sellaista taistelua: keho huutaa kaikkea kummaa, mutta mieli tietää, että hyvällä tämäkin taisto voitetaan. Hyvään uskoen viime marraskuussa, jolloin aurinko näyttäytyi tuskin lainkaan, päätin, että en aio lannistua pimeyden voimalle.

Siksi olin tosi innoissani, kun K-Supermarket haastoi minut mukaan antamaan vinkkejä synkkyyttä vastaan kaupallisen yhteistyön merkeissä. Tein netissä hauskan kaamospersoona-testin, ja saan viikoittain omalle kaamospersoonalle vinkkejä, jotka antavat lisää virtaa sekä kropalle että mielelle. Vaikka testi on arkeen sopivan lyhyt, sai se napattua kiinni olennaisen: Olen alivireinen. No joo, myönnetään.

Eilen sain ensimmäiset vinkit sähköpostiini. Tykkään vinkkien konkretiasta – liian yleisellä tasolla olevat vinkit jäisivät helposti toteutumatta. Mutta yksinkertaiset, arkeen helposti sulahtavat pienet neuvot toteutuu siinä himppusen laahustavassa arjessakin vaivatta. Yksi vinkki esimerkiksi oli kasvisten lisäämisestä puhuttaessa päättää syödä joka päivä yksi lisää joka päivä. Minä päätin, lisätä aamupalaani aina ektrahedelmän. Heti tänään aloitin!

Väriä ja hedelmiä latasin myös lautaselle, kun tein K-Supermarketin kehittämästä kaamos-menusta aivan ihanan appelsiini-mozzarellasalaatin. Kurkkaapa muutkin helpot herkut linkin takaa, ne on luotu maailmaan, jossa aurinko ei paista.

Resepti

Appelsiini-mozzarellasalaatti

3–4 annosta

2–3 veriappelsiinia
1 mozzarella-pallo
ripaus sormisuolaa
ripaus mustapippuria
tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa
2–3 rkl suolapähkinöitä
oliiviöljyä

Kuori appelsiinit huolellisesti. Leikkaa viipaleiksi ja asettele tarjoiluvadille.
Revi mozzarella appelsiiniviipaleiden päälle.
Mausta ripauksella suolaa ja pippuria.
Lisää päälle tuoretta persiljaa tai mini-rucolaa.
Viimeistele suolapähkinöillä ja oliiviöljyllä.

Mikä on Oulun paras kiinalainen ravintola?

Testasimme ja pisteytimme neljä keskustan ravintolaa ja 16 annosta.

Tammikuisesta testikierroksesta alkaa jo tulla perinne. Kaksi vuotta sitten kiersimme neljä oululaista grilliä, viime vuonna tutustuimme kaupungin känkky- eli pizzatarjontaan. Nyt suuntasimme siis neljään Oulun keskustassa sijaitsevaan kiinalaiseen ravintolaan.

Listalle pääsivät Hai Long, Royal Garden eli aseman kiinalainen, Flavor Palace ja Beijing, joka tunnetaan myös rannan kiinalaisena. Oulussa ja aivan lähiseuduilla on toki enemmänkin kiinalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita, mutta neljää enempää ei kierrokseen kannata mahduttaa – suut kyllä söisivät mutta heikot sääret eivät kanna.

Erityisesti harmitti, että aiemmin kauppahallissa toiminut Pikku Panda ei ehtinyt löytää uusia tiloja kauppahallin mentyä kiinni. Pandassa ruoka – ja erityisesti dumplingit – on ollut nimittäin ihan loistavaa. Niin sanotun tosi vanhan keskustan eli Oulunsalon asukit kertoivat, että Oulunsalon kiinalainen ravintola tarjoaa myös hyvää ruokaa. Myös Merikosken grillillä ja Huonesuolla sijaitsevalla grillillä tarjoillaan kiinalaista ruokaa.

Jokaisessa ravintolassa tilattavat annokset olivat samat: kevätkääryleitä, kanaa kung pao, härkää mustapapukastikkeessa sekä possua talon tapaan. Myös perinteisesti tarjolla olevaa kaalisalaattia söimme kaikissa neljässä ravintolassa. En ymmärrä mikä hairahdus meille sattui, että mukaan ei päässyt yhtään vege-annosta (kevätkääryleitä lukuun ottamatta). Tosin oman kokemukseni perusteella esimerkiksi tofu on usein valmistettu kiinalaisissa ravintoloissa kauniisti ilmaistuna raaka-ainetta kunnioittamatta, että näin oli hyvä.

Kaikkein eniten pisteitä yksittäisistä annoksista keräsi Royal Gardenin kevätkääryleet (3,9/5), jotka olivat rapeita ja muhkeita, suorastaan erinomaisia. Valitettavasti muut paikan annokset eivät yltäneet lähellekään samaa tasoa. Itse asiassa mustapapukastike ja talon tapaan saivat koko kierroksen pienimmät pisteet.

Toinen selvästi meitä pisteiden valossa miellyttänyt annos oli Hai Longin härkää mustapapukastikkeessa (3,5/5), joka oli maukas eikä kasviksissa oltu säästelty. Hai Long sai muutenkin kehuja kasviksista; ne olivat rapeita ja tuoreita, mikä on aina puoleensavetävä asia. Hai Longissa oli panostettu myös annosten esillepanoon. Ravintolan kevätrulliin kaipasimme sen sijaan selvästi lisäpanostusta, sillä rullat olivat kierroksen huonoimmat.

Flavor Palacessa ilahdutti Kung pao -annos, joskin yksi raatilainen totesi tekevänsä itse parempaa. Kung pao onkin kokkauslistallani, sillä Hanna teki sitä tofusta aivan vastikään. Ja ehdottomasti vertailuun täytyy saada myös Kokkeillaan-Päivin loistoversio ruoasta. Myös talon tapaan oli Flavor Palacessa kivan tasapainoinen.

Beijingiltä odotin enemmän. Olen syönyt ravintolassa maukkaita lounaita ja oletin ilman muuta tason näkyvän ala carte -annoksissakin, mutta ainakaan nyt valitut annokset eivät tehneet vaikutusta. Parhaat pisteet annoksista sai mustapapukastike, jonka arvoa laski lihan huono laatu ja kasvisten niukkuus, kastike oli kyllä maukasta.

Oulun paras kiinalainen ravintola

Neljän ravintolan ja kuudentoista annoksen jälkeen katsoimme kahden desimaalin tarkkuudella täytettyä Excel-taulukkoamme. Flavor Palace tarjosi tasaisesti keskinkertaista ruokaa ja kiri tasaisuudellan nipin napin kierroksen parhaaksi ravintolaksi, kun kaikkien pisteet lasketaan yhteen.

Omalla listallani puolestaan voiton vei Hai Long erityisesti mustapapukastikkeen intensiivisyyden, salaatin hapokkuuden ja jo mainitsemieni rapeiden kasvisten ansiosta. Lisäksi Royal Gardenista kannattaa ehdottomasti hakea mukaan paketillinen kevätkääryleitä.

Parhaaksi kiinalaiseksi ravintolaksi en uskaltaisi kuitenkaan kumpaakaan edellä mainittua tituleerata. Pikku Pandan paluulta odotan paljon ja Oulunsalossa sijaitseva Pieni lohikäärme on ehdottomasti testattava.

Kierroksen ylivoimainen voittaja oli kuitenkin seura. Samalla kun analysoimme ja pohdimme annoksia, kietouduimme keskusteluihin, jotka naurattavat vieläkin. Miten ihanaa on, että yhteisen kiinnostuksenkohteen eli ruoan ympärillä vietetyistä hetkistä jää muitakin vahvoja muistoja kuin makumuistoja. Edelleen muistutan, että #foodblogoulu-joukkoon saa liittyä laittamalla viestiä kenelle tahansa meistä. Luvassa on hyvää ruokaa ja seuraa sekä huonoja juttuja.

Lue myös nämä kierroksesta kirjoitetut jutut:

Pastanjauhantaa: Kierros Oulun keskustan kiinalaisissa ravintoloissa
Kokkeillaan: Kiinakierros Oulussa

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

BBQ-paahdettu myskikurpitsa on kuin kurkistus tulevaan valon vuodenaikaan. Arjen pikaruokaa, olkaa hyvä!

Yhden astian ruoissa on jotain maagista. Sellaista hykerryttävää helppoutta ja arkeen mukavasti solahtavaa vaivattomuutta, jonka voi viedä mukanaan viikonloppuunkin – ei viikonloppuruoankaan tarvitse vaikeaa olla!

BBQ-maustettu myskikurpitsa tuo myös häivähdyksen kesästä keskelle sydäntalvea. Ja kun samalle pellille laitetaan paahtumaan myös ruokaisia kikherneitä, on ruoka kastiketta vaille valmis. Olen lusikoinut tätä paitsi suoraan pelliltä suuhun myös salaatin päälle. Mainiosti uunissa paahtuneet kasvikset toimivat myös lisäkkeenä vaikka kalalle.

Kalasta tämä ruoka saikin innoituksensa. K-Supermarketin kaamosmenussa oleva paahdettu lohi on nimittäin myös maustettu BBQ-mausteseoksella eli rubilla, ja siitä se kala-allergikon ajatus lähti kieppumaan kohti kasvisvaihtoehtoa. Ruokareviiri-sivut kannattaa muuten tsekata aivan ehdottomasti. Siellä on vaikka miten paljon vinkkejä ja loistavia reseptejä, jotka on tehty meille pakkasessa ja pimeässä taivaltaville. Vaikka jaksan kyllä aina muistuttaa, että menemme hyvää vauhtia valoa päin – ja sen jo huomaa!

Muistatteko, kun viime viikolla kerroin, että tein K-Supermarketin sivuilla olevan testin. Ja vaikka rehellisyyden nimissä myönnän, että suhtaudun nettitestien antamiin tuloksiin aina vähän puoliepäillen, tuntuu tämä testi tietävän mitä tarvitsen. Tyyppi tuntee minut! Kaamospersoonalleni suunnatut hyvinvointivinkit ovat kuin tehtyjä minulle.

Hyvinvointivinkeissä muistutettiin välipalojen tärkeydestä. Bingo! Välipala jää tavattoman usein, hah, väliin. Toinenkin vinkki upposi. Kaltaiseni alavireisen vinkit laittoivat nimittäin pohtimaan oman kehon tarkempaa kuuntelua. Onko väsymys fyysistä, vaikkapa koneen ääressä istumisesta tullutta turtuneisuutta vai henkistä väsymystä, uuvuttavaa oloa. Miten helposti nämä sekoittuukaan arjessa!

Kehon kuuntelu, levon ja liikunnan tasapaino ja armollisuus itseä kohtaan ovat muuten tänä vuonna minulla fokuksessa ihan ilman tätä kaupallista kampanjaakin. Loppuvuodesta huomasin, että voimavarat alkoivat loppua. Akut olivat melko työteliään ja muutossävytteisen vuoden jälkeen tyhjinä. Nyt on tankkaamisen aika.

Resepti

BBQ-paahdettua myskikurpitsaa & jogurttikastiketta

kahdelle, neljälle lisäkkeenä

500 g myskikurpitsaa
1 prk kikherneitä
2–3 rkl oliiviöljyä
noin 2 rkl Pirkka rub BBQ-mausteseosta

kastike

1 1/2 dl paksua maustamatonta jogurttia
1–2 rkl sitruunamehua
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
1 valkosipulinkynsi
1–2 tl sokeria tai hunajaa
suolaa

Kuumenna uuni 200 asteeseen.
Pese kurpitsa, halkaise ja poista siemenet.
Leikkaa kurpitsa lohkoiksi. Myskikurpitsaa ei tarvitse kuoria.
Paahda kurpitsalohkoja 15 minuuttia.
Valuta kikherneet.
Sekoita öljy ja rub-mausteseos.
Levitä mausteöljy kurpitsoiden ja kikherneiden päälle. Sekoita.
Paahda vielä 10–15 minuuttia.
Sekoita kastike ja tarjoa se paahtuneiden kasvisten kanssa.

Minestronekeiton lämpö saa koko kropan hehkumaan. Keitto onnistuu helposti täysin vegenä – tai sitten sekaan voi laittaa vaikka jauhelihaa.

Täyteläinen tomaattikeitto on jo siltään upea talviruoka. Tomaatin hapokkuus taittuu muilla kasviksilla pehmeäksi mutta raikkaaksi. Ja kun keiton täydentää pastalla ja pavuilla, on luvassa myös täyttävää herkkuruokaa.

Kun kysyin muutama viikko sitten Insta-stoorissa, millaisia #arjentaklaaja-reseptejä toivoisitte, sain ison nipun vastauksia, joista yli puolessa toivottiin kasvisruokia. Myös kasvisruoat, jotka maistuvat lapsiperheissäkin, olivat monen toiveena. Minestrone on täyttää kaikki nämä toiveet. Pasta tekee siitä lapsille helposti lähestyttävän, eikä kovin moni aikuinenkaan pistä pahakseen tomaattiliemestä makua saaneita pasta-sattumia.

Jos pavut tuntuvat vieraalta ainesosalta, on minestronekeitto helppo tapa opetella niiden käyttöä. Papuja voi lisätä joukkoon maltillisesti tai lusikoida niitä epäilijän lautaselle vain muutaman. Myös chili con carne on muuten hyvä tapa aloittaa papujen käyttö – aika monta pavunvihaajaa olen chilillä kammennut lover-leiriin.

Toisaalta minestronekeitto on niitä ruokia, jotka ovat helposti muunneltavissa, sillä sekaan käy melkein mikä proteiininlähde tahansa. Jauheliha-minestrone on hyvää, samoin keittoon voi laittaa vaikka mifu-jauhista.

Jos pakastimessasi on soffrittoa, on kuuluu se ehdottomasti minestroneenkin. Mutta ilmankin pärjää, joskin täyteläisen maun saadakseen on aikaa hyvä varata kasvisten kuullottamiseen ja keiton kymppiminsa enemmän.

Minestronekeiton ohje on kuta kuinkin sama kuin Sydänmerkille, Voimaa keittiöstä -blogiini, tekemäni resepti. Mitä sitä pyörää uudelleen keksimään.

Resepti

Minestronekeitto

noin neljälle

2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1–2 valkosipulinkynttä
1 iso porkkana
1–2 varsisellerin vartta
6 dl kasvislientä (tai vettä)
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
noin 300 g kidneypapuja
1 1/2 dl kuivapastaa
1 rkl punaviinietikkaa
1–2 tl sokeria tai hunajaa
hieman mustapippuria
suolaa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet sekä raasta kuorittu porkkana. Hienonna tai raasta myös selleri. Jos sinulla on soffrittoa pakastimessa, käytä sitä.
Kuullosta kasviksia öljyssä keskilämmöllä vähintään vartti.
Lisää tomaatimurska tai paseerattu tomaatti, pavut ja pasta.
Keitä kunnes pasta on kypsää.
Mausta etikalla, sokerilla, mustapippurilla ja suolalla.

Kuukauden ruokahaaste on pala ruokablogien historiaa. Nyt haaste tekee paluun aiempaa rennompana – tule mukaan!

Ruokablogeissa vuodesta 2007 saakka kuukaudesta toiseen vaeltanut haaste jäi talviunille kolmisen vuotta sitten. Nyt on aika herättää haaste henkiin!

Vuosien varrella moni on haastetta kaivannut – eikä ihme. Yhdeksän vuoden ajan ruokahaaste keräsi kuukausittain yhden teeman ympärille nipun postauksia, joissa pureuduttiin aiheeseen usein reseptin muodossa. Mikä upea tapa saada yhteen reseptejä raaka-aineen, värin, maan tai vaikka musiikkilajin innoittamana. Silloin voittaja äänestettiin ja voittaja keksi uuden haasteen.

Uudistunut, nyt helmikuussa uudelleen starttaava kuukauden ruokahaaste ei ole pelkästään blogien juttu. Se on ihan kaikkien juttu! Ihan kuka tahansa voi osallistua kuukauden ruokahaasteeseen, ja olla mukana rakentamassa uutta ruokahaastekulttuuria. Ja se tekee siitä aiempaa hauskempaa, yhteisöllisempää ja rennompaa. Me otettiin Hannan soppa -Hannan kanssa uudesta startista koppi, ja keksimme ensimmäisen haasteen aiheen. Jatkossa olemme avoinna ehdotuksille, ideoille ja yhteistyölle. Jos siis sinulla on mielessä hyviä aiheita, laita meille viestiä.

Osallistu kuukauden ruokahaasteeseen

Kuukauden ruokahaasteen teemana on helmikuussa sitrukset. Kokkaa siis jotain sitrusta sisältävää, ja jos haluat, jaa luomuksesti hästägillä #kuukaudenruokahaaste.

Tavoitteena on saada aikaan hyvää mieltä, yhteisiä kokemuksia ja jaettuja ideoita. Voit osallistua kuukauden ruokahaasteeseen Instagramissa, Facebookissa tai vaikka ihan vain omaksi iloksesi omassa keittiössäsi. Uudistuneessa ruokahaasteessa pidetään vain hauskaa. Kun kukaan ei voita, kaikki voittavat.

#kuukaudenruokahaaste

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Vadelma-kaurapuuro on oikea voimapuuro – se aloittaa aamun pehmeästi ja piristää välipalana.

Kuka muu tykkää tuorepuuroista, mutta niiden tekeminen illalla päivän puuhien jälkeen tuntuu usein ylivoimaiselta muistitehtävältä. Tämä vadelmapuuro on just meille: Se valmistuu hetkessä ja on syötävissä heti. Mutta ei puuro pahastu odottelustakaan, joten sen voi hyvin tehdä valmiiksi vaikka välipalaa ajatellen.

Pinkki voimapuuro on kauran, jogurtin ja vadelmien liitto. Banaani on hyvä lisä, ja makeuttaja, puurolle, mutta välttämätön se ei ole. Silloin kaurajauhetta voi laittaa hieman enemmän, jotta rakenne pysyy puuromaisena.

Sain idean puuroon K-supermarketin kaamosmenusta, jonka osana on samankaltainen lakkasmoothie. Testasin lakkasmoothienkin ja ihastuin sen raikkauteen. Samaa raikkautta on myös tässä vadelmaisessa, hieman paksummassa puurossa. Jogurttina käytin kaapissa ollutta kaurajogurttia, mutta yhtä hyvin turkkilainen jogurtti tai muu maustamaton jogurtti vattupuuroon sopii.

Voimapuuroksi tätä voi kutsua, sillä kaurajauhe tuo tuhtiutta. Kaurajauhe on nimittäin pullollaan proteiinia ja kuitua. Puuro tekee hyvää siis myös toisille aivoillemme, suolistolle, joka suorastaan rakastaa kuituja. Myös marjat ja hapantuotteet, kuten jogurtti, tekevät silkkaa hyvää. Tämä pinkki ihanuus on siis oikea hyvinvointipakkaus (ja herkkupakkaus, siitä en tingi ikinä).

Suoliston hyvinvointi on osa minunlaiseni alavireisen kaamospersoonan hyvinvointivinkkejä, eikä syyttä: se mitä syömme vaikuttaa suoraan myös vireystilaamme. Eikä vireystilan merkitystä taida voida korostaa liikaa. Ei ainakaan nyt, kun luonto ei anna vireyttä kuin hetkittäin. Toinen hyvinvointivinkki, jonka sain – ja toinen asia, jota ei voi korostaa liikaa – on riittävä uni. Valon lisääntyessä ainakin minun unen tarve hieman vähenee, mutta vielä elän sellaista talviuniaikaa, jolloin riittävään uneen on todentotta kiinnitettävä huomiota. On tähdättävä riittävän aikaisin nukkumaan, jotta on edes kohtalaiset tsäänssit päästä ylös töiden kutsuessa (tai karvaisten vekkareiden vaatiessa).

Onneksi valo alkaa pian ottaa jättiläisenloikkia kohti kevättä. Kohta sitä kuulkaa paistatellaan jo pitkää päivää!

Resepti

Vadelmapuuro

kahdelle

noin 200 g kotimaisia vadelmia
1 banaani
2 dl maustamatonta kaurajogurttia
1–1 1/2 dl Alku voimakaurajauhetta (Fazer)
noin 2 rkl vaahterasiirappia
koristeluun vadelmia ja tuoretta minttua

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen tai kapeaan kulhoon. Voit käyttää vadelmat joko jäisinä tai sulatettuina.
Aja tasaiseksi. Tarjoa heti tai laita kylmään odottamaan.
Koristele vadelmilla ja tuoreella mintulla.

Vartissa valmistuva, täydellinen vöner-pitasalaatti. Kyllä, luit oikein. Lue seuraavaksi resepti.

Rapeareunaiseksi paahtuneet pitaleivästä leikatut krutongit, tomaattisalsaa, salaatti ja pannulla tiristettyä Vöneriä – kombo on täydellinen, kun setin kasaa salaattipedille ja viimeistelee kourallisella yrttejä ja muutamalla lusikallisella jogurttia.

Vöner on kasvisversio döneristä eli kebabista. Seitanpohjainen Vöner on vastikään valittu Vegeawardseissa sekä parhaaksi kasviproteiiniksi että parhaaksi einekseksi. Vihdoin Vöner pääsi testiin myös Kokkipottilassa! En ole isossa mittakaavassa ole ollut kovin innostunut lihatuotteita muistuttavista kasvisversioista, mutta Vöner on ollut jostain syystä poikkeus. Tuote on helppo käyttää ja maku on siltäänkin aika mainio.

Kun Vönerin paistaa pannulla rapeaksi, on se minusta parhaimmillaan. Paistaessa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä lastut paistuvat helposti vähän liiankin rapeiksi. Salaatissa rapeutta on muutenkin, joten rakenteiden tasapainoon on hyvä kiinnittää huomiota.

Ruokaisa Vöner-pitasalaatti maistuu sekä arki-illan ruokana että viikonlopun leffaillan herkkuna. Pitaleivän voi vaihtaa nachoihin, ja salaattiin voi tietysti laittaa juuri sitä mitä kaapista löytyy: maissia, tomaattia, hummusta tai mustapapuja. Just hyvä, kun salaatin tunnelma vaihtuu hyvin pienillä muutoksilla aivan toiseksi. Tästä salaatista taisi tulla uusi suosikkini.

Kurkkaa myös Hannan sopan Vöner gyudon tai överit Vöner-ranskalaiset, molemmat ovat kokkauslistallani.

Resepti

Vöner-pitasalaatti

2–4 annosta

1 ruukku rapeaa salaattia
kourallinen tuoretta pinaattia
200 g (1 pkt) Vöneriä
1–2 pitaleipää
2 rkl oliiviöljyä
ripaus suolaa
kurkkua ja/tai tomaattia
tuoretta korianteria tai lehtipersiljaa
valmista tomaattisalsaa
jogurttia tai kaurafraichea

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa pitaleipä kolmioiksi. Sivele oliiviöljyllä ja mausta pienellä määrällä suolaa. Paahda noin 5–10 minuuttia eli kunnes kolmiot ovat saaneet rapeat reunat.
Paista Vöner pannulla rapeareunaiseksi. Käytä tarvittaessa paistamisessa tilkka öljyä.
Revi salaatti tarjoiluvadille. Laita kurkkuviipaleet tai kuutioitu tomaatti salaatin päälle.
Levitä salaatin päälle Vner ja pitakolmiot.
Viimeistele salsalla, jogurtilla, yrteillä ja pinaatilla.
Tarjoa heti.

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin kanssa.

Paella on kesäruokien klassikko. Mutta kun sitä tekee talvella, tulee aivan erityisen virkistynyt olo. Vähän kuin kävisi kesässä kylässä.

Kesä on kuulkaa ihan kulman takana. Helmikuun aikana, neljässä vilahtavassa viikossa valon lisääntyy jättiläisen loikilla. Ei enää mitään hiirentipsutusta vaan kunnon kirmaisuja kohti kesää – tai jos vähän malttaisin, ja odottaisin ensin kuitenkin kevättä.

Paella on aina ollut minulle kesäruoka. Useimmiten olen tehnyt sitä ulkona, joskus toppatakissa, joskus bikineissä. Joskus paella on siirtynyt sisälle kesken kokkailun, kun sää niin sanotusti yllätti pyytämättä. Nyt totesin kaksi asiaa: Kesäruokia voi tehdä talvellakin ja paellaa sisällä. Äyriäispaellaa syödessä tuli olo, että olisin käynyt kesässä kylässä.

Paella on vähintään yhtä helppo tehdä kuin risottokin. Koko ruoka valmistuu yhdessä astiassa, onepot-periaatteella, eikä aikaakaan mene juuri puolta tuntia enempää – sopii siis #arjentaklaaja-sarjaan.

Sain iden äyriäispaellaan K-Supermarketin lohi-äyriäispaellasta, jonka löysin energiaa tuovien kaamosruokien joukosta. Lohen jouduin jättämään pois, sillä sitä kroppani ei ota vastaan, mutta onneksi iso kasa äyriäisiä sopii minulle paremmin kuin erinomaisesti. Voit lisätä lohta tai muuta kalaa paellan joukkoon, jos haluat. Kalasta saa myös hyviä rasvoja.

Hyvät rasvat olivat muuten viimeisten alivireiselle kaamospersoonalle suunnattuissa hyvinvointivinkeissä. Tosi tärkeä aihe! Minun kala-allergisena on aina täytynyt kiinnittää siihen aivan erityistä huomiota. Rypsi- ja oliiviöljyt sekä pähkinät ovat mainioita tapoja saada rasvoja kasvikunnan tuotteista, niillä minä porskutan kohti uusia seikkailuja.

Toinen hyvinvointivinkki oli ehkä lempparini: liikunta. Sen merkitystä hyvinvoinnille, myös mielen hyvinvoinnille ei kyllä voi toitotella liikoja. Liikun kyllä paljon – koirat vievät emäntänsä lenkille vaikka taivaalta tulisi veden kaikkia olomuotoja –, mutta sen monipuolisuuteen aion kevään aikana kiinnittää enemmän huomiota.

Ylipäätään olen tykännyt K-Supermarketin hyvinvointivinkeistä ihan tosi paljon. Aiemmin sanoinkin, että usein suhtaudun tämänkaltaisiin testeihin saati niiden tuloksiin vähän olankohautuksella, mutta nämä vinkit ovat kyllä vieneet mukanaan.

Hyvinvoinnin miettiminen kokonaisuutena on meille pohjoisen asukeille paitsi tärkeää myös järkevää. Hyvään oloon ja jaksamiseen voi oikeasti itse vaikuttaa paitsi ruoan ja liikunnan myös mielen hyvinvoinnin huomioimisella. Minulle se tarkoittaa sellaista arjen armollisuutta. Että riittävästi on riittävästi. Luotan monessa mutkassa 80-20 ajatteluun. Eli kun 80 prosenttisesti vaikka syö hyvin tai liikkuu riittävästi, saa 20 prosenttia olla melkein mitä vaan. Kultainen keskitie best.

Resepti

Äyriäispaella

neljälle

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
3 dl valkoviiniä
noin 8 dl kasvis- tai kalalientä
puolikkaan sitruunan mehu
1 pss sahramia
1 tl savupaprikajauhetta
suolaa maun mukaan
180 g katkarapuja
300 g venussimpukoita tai sinisimpukoita (keitettyjä)
sitruunalohkoja
lehtipersiljaa

Hienonna kuorittu sipuli ja valkosipulinkynnet.
Kuullota sipulisilppuja muutama minuutti oliiviöljyssä keskilämmöllä paellapannulla tai laakeassa paistinpannussa.
Nosta lämpöä ja lisää riisi. Pyörittele riisiä kunnes se on hieman kuultavaa.
Kuumenna valmiiksi kasvisliemi.
Lisää valkoviini ja anna riisin imeä viini.
Lisää noin 5 dl kuumaa kasvislientä, sahrami ja savupaprikajauhe sekä hieman suolaa (tarkista suolan määrä myöhemmin). Sekoita ja anna riisin imeä neste. Voit hieman madaltaa lämpöä.
Lisää nestettä tarpeen mukaan.
Kun riisi alkaa olla kypsää, tarkista suolan ja hapokkuuden suhde. Säädä tarvittaessa.
Lisää sulatetut katkaravut ja simpukat. Helpoimmalla pääset, jos ostat pakastettuja, valmiiksi keitettyjä simpukoita.
Kun simpukat ovat auenneet ja katkaravut lämmenneet, on ruoka valmista.
Tarjoa sitruunalohkojen ja lehtipersiljan kanssa.

Kun pannukakkutaikinan kaataa tirisevän kuumalle pannulle, tietää saavansa pian jotain ihanaa.

Pinaattipannari on kahden lapsuusmakumuiston yhdistelmä: pinaattiletut ja mummin tekemä, valurautapannussa paistettu, rapeareunainen pannari, jonka suolaiset reunat saivat pannarin maistumaan taivaalliselta.

En muista paistoiko mummi pannarin uunissa vai pannulla, ja voi itse asiassa olla, että tämä makumuisto on syntynyt yhdellä ikimuistoisella kerralla, mutta suuren vaikutuksen voin rapeuttamat reunat minuun tekivät.

Paistinpannussa paistettua pannukakkua kutsutaan myös nimellä dutch baby. Parhaimmillaan pannari kohoaa kuin pohjoisen tunturit, mutta kuvaan päätynyt pannari päätti pitää matalampaa profiilia – terveisiä vaan Pohjois-Pohjanmaan rannikolta. Makuun se ei onneksi vaikuta; pinaattipannari on ihanaa!

Pannukakun päälle sopii kourallinen rapuja, lusikallinen ranskankermaa ja avokado. Paahdetut tomaatit sopivat siihen myös hyvin, ja ne voi paahtaa uunissa yhtä aikaa pannarin kanssa. Myös paahdettu feta sopii pinaattipannukakun päälle hyvin. Tosin mihinkä se nyt ei sopisi.

Resepti

Pinaattipannukakku

2–4 annosta

3 kananmunaa
1 1/2 dl maitoa
2 rkl öljyä
150 g pakastepinaattia (valuta iso osa nesteestä pois)
1 1/2 dl vehnäjauhoja tai tattarijauhon ja vehnäjauhon sekoitusta
1 tl suolaa
(ripaus muskottipähkinää)
2 rkl voita pannun voiteluun

täytteeksi

katkarapuja
avokadoa
tuoretta pinaattia tai yrttejä
ranskankermaa
sitruunalohkoja

Sekoita huoneenlämpöisten kananmunien joukkoon maito, öljy ja sulatettu pakastepinaatti.
Lisää jauhot ja sekoita huolellisesti.
Mausta seos suolalla ja muskottipähkinällä.
Laita paistinpannu kylmään uuniin. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Huom! Voit käyttää yhtä suurempaa pannua (noin 23 cm) tai kahta pienempää pannua.
Kun uuni on kuuma, ota paistinpannu uunista ja laita siihen voi. Valuta voi tasaisesti pannulle ja sen reunoille.
Kaada pannuun taikina ja paista 15–25 minuuttia eli kunnes pannari on kypsää.
Tarjoa katkarapujen, avokadon ja vihreän kanssa.
Tarjoa lisänä ranskankermaa ja sitruunalohkoja.

Sitruunarisotto on kevään raikkain risotto. Upea yhdistelmä kermaisuutta ja raikkautta, keveyttä ja talvelle huutia antavaa voimaruokaa.

Olen ennenkin todennut, että risotot kuuluvat niiden ruokien joukkoon, jotka päätyvät lautaselle usein silloin, kun en keksi mitään muuta kokattavaa. Kaikkein useimmiten teen suppilovahverorisottoa, sillä kuivattuja suppilovahveroita on aina purkissa hyllyn päällä. Myös sitruunarisotto on suosikkini, sillä sen helppous hurmaa.

Sitruunarisotto on viime hetkien panokseni #kuukaudenruokahaaste-iloitteluun, joka jatkaa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen taas kulkuaan. Jos et tiedä mistä haasteessa on kyse, lue haasteesta kertovat juttuni. Jos taas haluat tietää, mikä on maaliskuun haasteen aihe, lue tämä juttu loppuun saakka.

Ruokahaasteen paluuta on ollut ihana seurata – tosi moni on tarttunut haasteeseen. Erityisesti instagramissa tunnisteella #kuukaudenruokahaaste löytyy vaikka mitä innostavaa, kuukauden aiheeseen eli sitruksiin liittyvää herkkua.

Myös bloggaaja-kollegat ovat innostuneet haasteesta. Tässä muutama suosikkini kuukauden postauksista:

Sitruunarisotossa kannattaa muistaa muutama juttu: Käytä luomusitruunaa, koska mukaan raastetaan myös sitruunan keltaista kuorta, ja juuri siinä on eniten kemikaaleja ja mitä kaikkea. Sitruunaisuus on helppo säätää omaan suuhun sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä sitruunamehun ja kuoriraasteen määrää. Lusikallinen tai pari ranskankermaa tai smetanaa pyöristävät upeasti risoton makua – myös loraus kermaa ajaa saman asian. Parmesaanin tilalla voi käyttää myös pecorinoa, mutta silloin suolan kanssa täytyy olla erityisen tarkkana, koska pecorino on (ihanan överin) suolaista.

Jos muuten sinäkin olet risotto-lover, kurkkaa myös nämä risottoreseptini:

Resepti

Sitruunarisotto

neljälle

4 dl risottoriisiä
1 pieni sipuli
2 rkl oliiviöljyä
2 dl kuivaa valkoviiniä
noin 2 rkl sitruunamehua
noin 8 dl kasvislientä (kuumana)
1/2 luomusitruunan kuori raastettuna (keltainen osa)
kourallinen parmesaania raastettuna
suolaa
2 rkl ranskankermaa

Kuumenna kasvisliemi valmiiksi toisessa kattilassa.
Hienonna sipuli pieneksi silpuksi.
Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulia muutama minuutti.
Lisää risottoriisi ja pyörittele minuutti tai pari.
Kaada joukkoon valkoviini sekä sitruunamehu, sekoita voimakkaasti ja anna nesteen imeytyä riisiin.
Lisää kuumaa kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoita (liki vatkaa) välillä voimakkaasti, jotta riisistä irtoaa tärkkelystä, näin rakenteesta tulee kermaisempi. Anna liemen aina haihtua ennen seuraavaa kauhallista.
Kun risotto on liki valmista, lisää joukkoon sitruunan kuoriraaste. Sekoita.
Lisää parmesaani, sekoita.
Mausta suolalla.
Lisää halutessasi ranskankermaa.
Muista jättää risotto valuvan löysäksi.
Tarjoile heti esimerkiksi katkarapujen kanssa.

_____

Maaliskuussa #kuukaudenruokahaaste jatkaa matkaansa nopeisiin ruokiin. Haasteen aiheena on maksimissaan 30 minuutissa valmistuvat ruoat eli max30min. Tule mukaan!

Nopeasti valmistuva arkiruoka, joka maistuu juustofonduelta. Kyllä kiitos!

Paljastan teille julkisen salaisuuden: Olen aivan surkea keittämään perunoita. Se on mielestäni keittiön rakettitiedettä. Perunat menevät aina joko yli, halkeilevat ja murustuvat. Tai sitten ne jäävät liian napakoiksi.

Ehkä juuri siksi rakastankin perunaa kaikissa muissa muodoissa. Uunissa paistettavat perunalohkot, perunamuussi, uuniperunat ja juustoisen perunakeiton kaltaiset samettiset keitot ovat perunapelastuksiani.

Tämän perunasosekeiton tekeminen on helppoa – ja perunat saavat mennä ihan luvan kanssa ylikypsiksi. Mikä helpotus! Perunat vaan paloina kattilaan ja kasvislientä reilusti päälle. Hetken päästä, kun perunat ovat kypsiä, sekaan laitetaan kahta taika-ainetta, jotka tekevät keitosta koukuttavan ihanaa. Kimpale sulatejuustoa ja loraus valkkaria saavat aikaan enemmän kuin osiensa summan. Ja totta se on, juustoinen perunakeitto maistuu hymyilyttävästi juustofonduelta. Juustofonduelta, jota saa lusikoida suoraan lautaselta.

Juustoinen perunakeitto valmistuu parhaiden arkiruokien tapaan puolessa tunnissa. Keitto sopii siis mainiosti maaliskuun ruokahaasteen aiheeseen: puolessa tunnissa valmistuvat ruoat eli #max30min. Kira Åkerström-Kekkosen 2015 valmistunut, max 30 min, on muuten edelleen mielestäni yksi nerokkaimmista kirjan nimistä – ja kirjoista – ikinä. Kirjaa näyttäisi vielä saavan.

Merkkaa maaliskuussa puolessa tunnissa valmistuvat ruoat Instagramissa hästägillä #kuukaudenruokahaaste tai fiilistele pikana valmistuvia ruokia ihan vaan kotikeittiössäsi. Semmoinen tämä uusi kuukauden ruokahaaste on – kunhan pidetään hauskaa keittiössä!

Resepti

Juustoinen perunakeitto

neljälle

noin 700 g jauhoisia perunoita
reilu litra kasvislientä
noin 1 dl valkoviiniä (tai 1 rkl valkoviinietikkaa)
noin 150 g vahvaa sulatejuustoa (esim. Koskenlaskija)
suolaa
hieman mustapippuria
päälle: oliiviöljyä tai vaikka tryffelillä maustettua öljyä

Kuori perunat halutessasi. Paloittele pestyt perunat kattilaan ja kaada päälle kasvisliemi. Varmista, että perunat peittyvät liemeen.
Keitä kunnes perunat ovat kypsiä.
Lisää paloiteltu sulatejuusto ja valkoviini.
Soseuta keitto tasaiseksi sauvasekoittimella.
Anna tekeytyä vielä muutaman minuutti ja mausta tarpeen mukaan suolalla. Ripaus mustapippuria tekee myös terää.
Viimeistele annokset tilkalla öljyä.
Tarjoa heti.

Kaupallisessa yhteistyössä Vaasanin kanssa

Kun leivän täyttää reilulla kasalla maapähkinäkastikkeessa pyöräytettyä kasviswokkia, nousee leipä arjen yläpuolelle.

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

Oletko samaa mieltä: suomalainen leipäkulttuuri tarvitsisi nostetta! Sellaista kevyttä, ilmavaa pomppua, jolla tämä leipäkansa saisi ansaitsemiansa leipäherkkuja.

Usein leipä ajatelleen ruoan lisäkkääksi, välipalaksi tai aloittamaan aamun ja päättämään illan. Mutta leivästä on niin paljon muuhunkin. Nämä superherkut lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella ovat hyvä osoitus siitä. Ja ajatelkaapa vaikka Ruotsin tai Tanskan upeita leipiä, jotka saavat polvet notkahtelemaan silkasta ajatuksesta.

Paahdettu leipä ja sen päälle kasattu ihana kasviswokki on kokonainen ateria. Kasvikset on viimeistelty kastikkeella, jonka runkona on maapähkinävoi – ei voi mennä paljoakaan pieleen. Kastike on kuulkaas niin hyvää, että lusikoin loput kulhosta suoraan suuhun.

Alla oleva leipä on Vaasan Maku, jonka maku on mehevä ja täyteläinen. Leivonnassa on käytetty taikinajuurta, mikä tuo leipään syvyyttä. Ja ehkä juuri on salaisuutena myös leivän hyvässä säilymisessä – viipaloitu leipä säilyy todella hyvin. Maku on ensimmäinen paahtoleipämäinen viipaleleipä, jota ei ole tarvinnut laittaa heti pakastimeen.

Maku-leipiä on kahdenlaisia: Lempeä ja Vahva. Lempeää en ole vielä päässyt maistamaan, sillä se oli kaikista kaupoista loppu – muutkin ovat tainneet ihastua leipään. Lempeässä leivän maku tulee kauraisesta juuresta ja Vahvassa rikasta makua antaa rukiinen juuri.

KILPAILU

Hyviä uutisia! Sinulla on mahtava mahdollisuus voittaa kassillinen Maku-leipää. Kerro viimeistään 11.3.2019 tämän postauksen kommenttilaatikkoon, missä olet syönyt elämäsi parhaan sandwichin? Minua kiinnostaa, myös, millainen leipä oli! Kilpailun säännöt löydät täältä.

Resepti

Lämpimät kasvisleivät maapähkinäkastikkeella

neljälle

4 Vaasan Maku -leipäviipaletta
1–2 rkl oliiviöljyä
2 porkkanaa
kourallinen siitakesieniä
1 pienehkö paksoi
noin 100 g varsaparsakaalia
tuoretta korianteria
suolapähkinöitä

kastike

4 rkl maapähkinävoita
2 rkl soijakastiketta
2 rkl limetin mehua
2 rkl agavesiirappia tai hunajaa
1 tl chilikastiketta
1 tl tuoretta inkivääriä raastettuna
tarvittaessa tilkka kuumaa vettä

Pilko kasvikset.
Sekoita kastike. Tarvittaessa voit käyttää sauvasekoitinta. Notkista kuumalla vedellä, mikäli se on tarpeen.
Kuumenna öljy wokkipannussa ja pyöritä kasviksia pannulla parisen minuuttia. Lisää noin 2/3 kastikkeesta ja sekoita.
Paahda leivät.
Annostele kasviswokkia paahdettujen leipien päälle.
Viimeistele korianterilla ja suolapähkinöillä.
Tarjoa heti

Riisin kiehuessa ehtii valmistella kaiken tarvittavan. Burrito bowl on hetkessä valmistuva – ja helposti muunneltava – arkiruoka, joka hurmaa helppoudellaan.

Burrito bowl – helppo arkiruoka hetkessä

Burrito bowl – helppo arkiruoka hetkessä

Jääkaapissa ei ollut oikein mitään. Tuttu tunne, eikö? Sitten huomasin puolikkaan fetajuuston, juustonkannan ja nahistumisuhan alla olleen versosekoituksen. Kuiva-ainekaapista löytyi papuja (kuten aina) ja riisiä. Klassisin termein: siitä se ajatus sitten lähti.

Burrito bowl on ikään kuin salaatti, jossa pehmeän pedin päälle ladotaan kaikkea herkkua, mutta salaattipedin sijaan kattaus katetaan riisipedin päälle. Proteiininlähteenä burritossa papu on klassinen valinta, mutta mikä tahansa proteiini toimii hyvin. Halutessaan papuja – tai vaikka – voi maustaa reilustikin. Minä sekoitin mustapapujen joukkoon hieman oliiviöljyä, suolaa ja savupaprikajauhetta. Jeeraakin laitan papujen mausteeksi usein, tai no, minkä mausteeksi sitä en laittaisi.

Maustoin riisin limetin mehulla, sillä kaikella, joka irtosi pöydälle jääneestä, hieman kuivahtaneesta puolikkaasta. Lisäksi hienonsin mukaan korianterin varret. Kun riisi kiehui hellalla, paahdoin uunissa kourallisen kirsikkatomaatteja ja sen puolikkaan fetan (minulla on muuten edelleen testaamatta Jennin hurmaava uunifetapasta, pakko testata pian).

Kastiketta burrito bowl ei välttämättä tarvitse, mutta esimerkiksi valmis salsa toimii tietysti aivan erinomaisesti. Myös etikalla ja oliiviöljyllä pärjää hyvin. Tai aika ihanasti ruoan kanssa sopisi vaikka avokado-jogurttikastike.

Resepti

Burrito bowl

riisiä (noin 1 dl per ruokailija)
limetin mehua, ripaus suolaa ja korianteria riisin maustamiseen
fetajuustoa
kirsikkatomaatteja
mustapapuja, suolaa, öljyä ja savupaprikaa mausteeksi,
kevätsipulia
salaattia, versoja tai pinaattia
juustoraastetta
korianteria tai lehtipersiljaa
valmista salsaa kastikkeeksi

Keitä riisi kypsäksi. Mausta suolalla (voit lisätä suolan myös keitinveteen), limetin mehulla ja korianterilla
Paahda fetajuustoa ja kirsikkatomaatteja 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia.
Valuta mustapavut, mausta.
Hienonna kevätsipuli ja raasta juustoraaste.
Kokoa burritobowl riisipedin päälle.

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Verso Foodin kanssa

Yhden astian ruoat ovat todellisia arjen apureita. Ainekset laitetaan pataan ja kohta ruokakutsun voikin jo kajauttaa. Tomaattinen one pot -pasta on yksi suosikeistani.

One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta

Joka kerta kun kysyn teiltä, millaisia reseptejä Kokkipottilaan toivotte, saan ihanan jalat maassa olevan vastauksen: helppoa arkiruokaa. Minusta se on maailman paras toive. Se kertoo halusta kokata itse myös arjen vauhtikurveissa, tehdä itselle, ehkä koko klaanille maukasta ruokaa. Viime aikoina olen saanut erityisen paljon toiveita kasvisruoista, jotka maistuvat koko perheelle. Tässä tulee yksi lisää!

Yhden astian ruoat mainioita, arki-iltoinakin kokattavissa olevia ruokia. One pot -pasta on liki hihityttävän helppo: Ainekset kattilaan, muutama välitsekkaus ja valmista on.

Yhden padan kasvispasta on tomaattipohjainen pasta, joka saa voimaa Härkiksestä. Kotimainen härkäpapuvalmiste on mainio kasviperäinen proteiinilähde, ja pastaan se sopii ihan todella hyvin. Ja koska Härkis on valmiiksi kypsää, sen voi kipata kattilaan ilman esivalmisteluja.

Pastan tomaattikastike on rungoltaan sama, jota käytän liki aina. Laadukas tomaattimurska tai paseerattu tomaatti maustetaan suolalla ja pippurilla, särmää tuo tilkka punaviinietikkaa tai balsamicoa ja makua pyöristää hitunen sokeria tai hunajaa. Kastikkeeseen sopii mainiosti hento chilin potku, mutta yhtä hyvin tomaattikastike pärjää ilmankin.

One pot -pasta viimeistellään kourallisella tuoreita yrttejä ja kourallisella tai kahdella parmesaania. Ruoka on valmista noin kahdessakymmenessä minuutissa – kovin paljon helpommalla ei herkullinen arkiruoka voi syntyä. Tämän pasta lisäksi Härkistä kannattaa kokeilla aivan ehdottomasti superherkussa Härkis-larbissa, joka on ruokaisa ja viettelevä aasialainen salaatti.

Resepti

One pot -pasta eli yhden padan kasvispasta

neljälle

1–2 valkosipulin kynttä
1 rkl oliiviöljy
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
4 dl vettä
300 g pastaa
250 g (1 pkt) Härkis® original -härkäpapuvalmistetta
1–1 1/2 tl suolaa
2 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1 tl sokeria tai hunajaa
mustapippuria
hieman chilirouhetta (voi jättää pois)
kourallinen tuoreita yrttejä (basilika, oregano tai lehtipersilja)
kourallinen parmesaania

Kuumenna öljy kattilassa ja lisää sekaan hienonnettu valkosipuli.
Kaada kattilaan myös tomaattimurska ja vesi. Sekoita.
Lisää pasta ja Härkis.
Lisää myös suola, etikka, sokeri ja mustapippuri sekä halutessasi chilirouhe. Sekoita.
Keitä välillä sekoittaen kunnes pasta on kypsää. Jos pasta porisee kovasti, voit joutua lisäämään hieman vettä, ettei kastike kuivu liikaa.
Tarjoa heti tuoreiden yrttien ja parmesaanin kanssa.

Fenkoli säilyttää rouskuvan rapeutensa pikkelöitynäkin. Raikas lisäke on koukuttavan hyvää!

Fenkoli on mahtava kasvis. Se on samaan aikaan vahva ja lempeä, rohkean raikas ja makea. Raakana siinä on aimo tujaus aniksisuutta, joka antautuu lempeäksi aromaattisuudeksi, kun fenkolin laittaa uuniin.

Sama ilmiö on havaittavissa, kun aivan ohueksi suikaloidun fenkoli upottaa etikkaiseen liemeen. Mielipiteitä jakava aniksisuus sulaa kuin mausteeksi liemeen. Pikkelöity fenkoli on aivan käsittämättömän hyvää. Ja se niitä ihmeruokia, jotka sopivat liki kaiken kanssa. Olen syönyt pikkelöityä fenkolia leivän päällä, pastan kaverina, tortillojen sisällä, salaatissa ja salaattina.

Viime kesänä söin varmasti kymmeniä kertoja ihanaa fenkoli-pinaattisalaattia. Tämä pikkelöidyn fenkolin resepti on lainattu tuolta salaatilta, mutta se ansaitsee aivan oman postauksensa, sillä näin se tulee helpommin löydetyksi. Ja tämä herkku todellakin ansaitsee tulla löydetyksi – kokeile niin tiedät miksi.

Pikkelöidyn fenkolin monipuolisuuden hoksasin vasta muutama viikko sitten, kun puolivahingossa tarjosin sitä osana spontaania tortilla-kattausta. Palaan vielä myöhemmin tuohon kattaukseen, joka kaikessa epätavallisuudessaan osoittautui mainioksi setiksi. Sen jälkeen jääkaapissa onkin ollut koko ajan purkillinen – tai vajaa purkillinen – fenkolipikkelssiä.

Yksi asia vielä ennen reseptiä: Tämä versio etikkaliemestä on sellainen tujunpuoleinen, vaikka väkiviinaetikkaa taitetaankin hitusella sokeria. Jos pidät lempeämmästä liemestä, vähinnä etikan määrää, lisää hieman sokeria tai vaihda väkiviinaetikka miedompaan etikkaan, vaikka omenaviinietikkaan.

Resepti

Pikkelöity fenkoli

1 iso fenkoli
3 rkl väkiviinaetikkaa
2 rkl karkeaa dijon-sinappia
5 rkl oliiviöljyä
1–2 tl sokeria
1 iso valkosipulinkynsi
suolaa
hieman mustapippuria

Leikkaa fenkolista kanta pois. Siivuta fenkoli mandoliinilla tai veitsellä ohuiksi siivuiksi.
Sekoita kastikeainekset kulhossa.
Lisää fenkoli ja anna marinoitua vähintään tunti. Pikkelöity fenkoli säilyy jääkaapissa hyvin vähintäänkin muutaman päivän.